Eva Biaudet: Rasismi rampauttaa yksilön ja yhteisön

Eva Biaudet: Rasismi rampauttaa yksilön ja yhteisön 21.1.2013

Keskelle joulun ja uudenvuoden lomarauhaa Helsingit Sanomat julkaisi Umaya Abu-Hannan poleemisen kirjoituksen Suomesta, suomalaisista ja rasismista. Keskustelu on jatkunut siitä lähtien kiivaana, lipsuen välillä asiasta asian viereen. Pidän syntynyttä kohua tervetulleena, sillä se tarjoaa mahdollisuuden jokaiselle meille pohtia omaa suhtautumistaan rasismiin.

Abu-Hannan kirjoitukseen vastineensa antoi Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin. Appelsin valitsi näkökulmansa provosoivasti. Hän ei niinkään keskittynyt rasistisiin kokemuksiin, vaan maalasi Abu-Hannasta kuvan kiittämättömänä maahanmuuttajana, joka ei ymmärrä, kuinka anteliaasti Suomi on häntä kohdellut. Keskustelu rasismista alkoi rönsyillä epäolennaisuuksiin. Suurin keskustelu ei syntynyt siitä, onko Suomessa rasismia, vaan siitä, kuka rasismista saa puhua ja millaiseen sävyyn. Esimerkiksi Appelsin piti Abu-Hannan Suomi-kritiikkiä kiittämättömyytenä. Kun kirjoittaja on maahanmuuttaja ja vieläpä nainen, ovat kohun ainekset käsillä. Ilahduttavaa on se, että media on pyrkinyt jatkamaan ja laventamaan keskustelua henkilöiden välisestä nokittelusta itse ytimeen, Suomessa esiintyvään rasismiin.

Poliisi kirjasi viime vuonna ennätysmäärän rasistisen motiivin sisältäneitä rikoksia. Vaikka osin rasististen rikosten määrien kasvu kertoo poliisin kirjaustapojen muutoksesta, kertovat lisääntyneet rasistiset rikokset myös karua kieltä yhteiskunnastamme. Myös Vähemmistövaltuutetun toimistoon tulee tasaisesti yhteydenottoja Abu-Hannan kuvaamasta rasistisesta nimittelystä. Vähemmistövaltuutetulla on rajallisesti mahdollisuuksia puuttua rasistiseen nimittelyyn. Kyse on usein kunnianloukkauksesta eli asianomistajarikoksesta, minkä vuoksi yleisin vähemmistövaltuutetun tapa auttaa on ohjata rasismin uhri poliisin asiakkaaksi. Usein rasismin uhrilla ei ole voimia ryhtyä raskaaseen prosessiin. Näin tämä arjen rasismi jää usein pimentoon ja tilastojen ulkopuolelle.

Tutkimukset kertovat, että rasistinen nimittely tai väkivalta jättää uhriin huomattavasti syvemmät ja pitkäkestoisemmat arvet kuin nimittely ja väkivalta, jossa ei ole rasistista motiivia. Lisäksi rasismi säteilee koko yhteiskuntaan. Yksittäisen henkilön rasistinen solvaaminen kaventaa rasismin kohteeksi joutuneen elintilaa, aiheuttaa pelkoa ja eristää häntä yhteiskunnasta. Yhden kokemus heijastuu toisten mieliin aiheuttaen pelkoa joutua solvausten tai väkivallan kohteeksi. Eurooppalaiset tutkimukset kertovat että muun muassa Suomessa rasismi liittyy usein ihonväriin, mikä on omiaan vaikuttamaan koko yhteisöön, ei vain rasismin uhriin.

Rasismin vastustaminen kitkeminen yhteiskunnastamme vaatii selkeää puolen valitsemista nykyisessä keskustelussa ja rasismin aktiivista vastustamista. Tässä mielessä Umaya Abu-Hanna teki kenties yhden viime vuoden merkittävimmistä rasismin vastaisista teoista. Kirjoituksesta tuli hetkessä viime vuoden luetuin ja jaetuin Helsingin Sanomien kirjoitus. Lukijoiden halu jakaa Abu-Hannan teksti kertoo, että ainakin omalla työ- tai kotikoneella olemme valmiita tekemään rasisminvastaisia tekoja – sitä mielestäni Abu-Hannan tekstin jakaminen on. Toisaalta artikkelin jakaminen sosiaalisessa mediassa ei vielä riitä, vaan tarvitsemme aktiivista vastarintaa rasismia vastaan. Vähintä mitä me, jotka emme rasismia joudu kokemaan voimme tehdä, on aina pyrkiä puuttumaan rasistisiin tekoihin.

Kadulla tai julkisessa kulkuvälineessä rasistisia solvauksia esittävä möykkääjä saattaa usein sivulliselle vaikuttaa henkilöltä, jonka asioihin ei kannata oman edun nimissä puuttua. Mutta jos oikeasti on valinnut rasismin vastustamisessa puolensa, on uskallettava puuttua tilanteeseen. Usein saattaa riittää, että rasismin uhrille osoittaa myötätuntonsa ja tukensa ikävässä tilanteessa. Tarvitsemme arjen rasismia vastustavia arjen tekoja. Me suomalaiset valitsemme, minkälaista yhteiskuntaa rakennamme ja annammeko rasismille lisää tilaa. Hyvä lupaus uudelle vuodelle olisikin rohkeasti puuttua rasismiin aina, kun rasismia kohtaa. Myötätunnon osoittaminen rasismin uhrille saattaa tuntua ohimenevältä hetkeltä, mutta pienen eleen merkitys voi lopulta olla uhrille valtava.