Iltalehti: Vaara vaanii Euroopassa

Iltalehti: Vaara vaanii Euroopassa 24.1.2013

Radikalismia tutkineen Teemu Sinkkosen mukaan nykyisiä ääriliikkeitä ei pidä vähätellä.

Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä yhteiskuntatieteiden tohtori Sinkkonen varoittaa suhtautumasta nykyajan oikeistolaisiin ääriliikkeisiin liian kevyesti. Lähimpänä 1920-luvun Saksan natsipuoluetta on Kultainen aamunkoitto Kreikassa.

Sinkkonen tietää, että vaikka monet oikeistolaiset ääriliikkeet noudattavatkin muodollisesti lakia ja toimivat demokratian puitteissa, niillä on yhteisiä piirteitä suoraa terroria harjoittavien separatististen terroristijärjestöjen kanssa.

- Espanjassa tällainen separatistinen ääriliikehtiminen on hiipunut, kun baskiterrorijärjestö ETA lopetti aseellisen toimintansa. Ranskan Korsikassa separatistista ääriliiketoimintaa on edelleen, samoin sitä on jossain määrin Pohjois-Irlannissa. Separatistisilla ryhmillä on hyvin paljon yhtymäkohtia äärioikeistolaiseen liikehdintään: niidenkin toiminnan taustalla vaikuttavat uskonnolliset tai etniset ideologiat. Monia näistä järjestöistä voidaan verrata jopa uusnatseihin.

Uhkaavin äärioikeistolainen liikehdintä keskittyy Itä-Eurooppaan, jossa kansallishenkiset ryhmittyvät keskittävät vihansa erityisesti romaneja ja juutalaisia kohtaan. Esimerkiksi Tshekissä ja Unkarissa iskuryhmät ovat kohdistaneet näihin ryhmiin suoranaista väkivaltaakin.

- Venäläinen äärioikeistolaisuus liittyy vahvasti myös näiden muiden Itä-Euroopan ääriliikkeiden perinteisiin. Tähän tietynlaiseen ajatusmaailmaan kasvetaan jo nuoresta pitäen ja siihen liittyy myös esimerkiksi äärioikeistolainen populaarikulttuuri ja musiikki hyvin vahvasti, Sinkkonen sanoo.

Äärioikeistolaista toimintaa ei tutkita yleisesti terroristisena toimintana. Näiden liikkeiden tekemät rikokset luokitellaan viharikoksiksi tai muuksi väkivallaksi. Siksi niiden tekemiä rikoksia ei näy esimerkiksi Europolin terrorismitilastoissa.

Mikä sitten luokitellaan oikeistolaiseksi ääriliikkeeksi? Ovatko sellaisia esimerkiksi Ruotsidemokraatit Ruotsissa tai Perussuomalaiset Suomessa? Ovathan monet näiden puolueiden kansanedustajatkin olleet tapetilla muukalaisvastaisiksi tulkittujen sanomistensa ja nettikirjoitustensa takia.

- Ei niitä ääriliikkeiksi voi sanoa, ei varsinkaan Perussuomalaisia, jonka maahanmuuttokriittinen siipi edustaa puolueessa vain pientä vähemmistöä, eikä sillä ole ollut väkivaltaista toimintaa, Sinkkonen sanoo.

Väkivaltaa ei ole harjoittanut myöskään esimerkiksi Suomen Sisu -järjestö, johon esimerkiksi muutamat Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kuuluneet.

Ongelmaksi Sinkkonen näkeekin sen, missä määrin ideologian ja retoriikan voidaan katsoa yllyttävän rasistiseen toimintaan.

- Suomen lainsäädännössä on pyritty vetämään rajoja, mitä voi sananvapauden nimissä sanoa ja mitä ei. Radikalismin tutkijana kyllä näen tietynlaisen retoriikan koventumisen esiasteena väkivaltaiseen toimintaan: niissä tehdään paljon rajanvetoa meihin ja heihin, ystäviin ja vihollisiin. Luodaan stereotypioita ja saatetaan huonoon valoon kokonaisia ihmisjoukkoja. Välttämättä se ei johda väkivaltaiseen toimintaan, mutta valppaana täytyy olla.

Äärioikeistolaiset liikkeet eroavat esimerkiksi separatistista terroristiryhmistä siinä, että ne kohdistavat vihanpitonsa ja iskunsa yleensä yksittäisiin ihmisiin ja ryhmiin näiden etnisen tai uskonnollisen taustan takia.

Separatistit taas kohdistavat iskunsa poliisiin, tuomareihin tai muihin viranomaisiin.

- Siinä mielessä separatistien toiminta on täsmällisempää ja poliittisesti selkeästi motivoituneempaa, Sinkkonen painottaa.

Demokratiaan sitoutumattomille äärioikeistolaisille ryhmille on tyypillistä myös, että niillä ei ole juurikaan poliittista valtaa tai asemaa.

- Siksi on hankalampaa kategorisoida, onko niiden toiminnassa kysymys satunnaisista väkivallanteoista, vai onko siellä taustalla laajempia poliittisia motiiveja.

Holokaustiin sellaisena kuin se toteutui natsi-Saksassa, Sinkkonen ei usko.

- Ihmisten historiallinen tietämys on niin paljon parempi nykyään. Antisemitismiä toki edelleen on, mutta se on tietyllä tavalla Itä-Euroopan ääriliikkeiden vanhaa ja perinteistä oikeistolaisuutta. Länsimaiden vastajihadistit näkevät vihollisena ennen kaikkea islamin ja ne pyrkivät houkuttelemaan juutalaisiakin muiden uskontojen kanssa samaan rintamaan islamisteja vastaan, Sinkkonen sanoo.

Vastajihadistien rasismi on erilaista kuin vanhoissa äärioikeistolaisuuden muodoissa.

- Korostamalla taistelun ja ideologian kulttuurisia perusteita etnisten taustojen sijaan keskustelu saadaan vaikuttamaan älyllisemmältä, ja silloin sivistyneetkin ihmiset lähtevät helpommin mukaan.

Islamistisissa ääriliikkeissä antisemitismi näyttelee erittäin vahvaa roolia.

- Esimerkiksi Al-Qaidan retoriikassa toistuu hyvin voimakkaasti antisemitismi, he puhuvat hyvin suorasukaisesti USA:n ja Israelin valtion tuhoamisesta.

Suomessa Finnish Defence League englantilaisen esikuvansa EDL:n tavoin on ottanut missiokseen ääri-islamin vastustamisen. Pitäisikö siitä olla huolissaan?

- Ei sitäkään pidä ottaa liian kevyesti. Mutta suurempaa syytä huoleen ei ole niin kauan kuin sen toiminta pysyy väkivallattomana.

Euroopassa toimii yhä myös äärivasemmistolaisia liikkeitä, mutta merkitykseltään ne eivät ole läheskään 1960- ja 1970 -lukujen Punaisten Prikaatien veroisia.

- Äärivasemmiston toiminta on hyvin pienimuotoista, ja vahingonteot kohdistuvat ihmisten sijasta luksusautoihin ja pankkien ikkunoihin. Toistaiseksi ne eivät ole kidnapanneet pankinjohtajia.

Islamilaista terrorismia Sinkkonen ei näe länsimaille uhkana.

- Totta kai on mahdollista, että terrori-iskuja edelleen tapahtuu. Mutta viime vuosina ne ovat tilastojenkin valossa vähentyneet. Ne vähätkään eivät ole enää olleet samalla tavalla ammattitaitoisesti johdettuja kuin Madridin vuoden 2004 ja Lontoon vuoden 2005 iskut.

Sinkkonen muistuttaa, että islamistiterroristeja kiinnostaa Eurooppaa enemmän arabivallankumous ja tilanne niiden konfliktialueilla.

- Muutenkin islamiin liittyvä toiminta on keskittynyt Pakistaniin ja Afganistaniin. Ja tietysti Syyrian sisällissota kiinnostaa islamisteja, vaikka toistaiseksi he eivät ole saaneet maassa jalansijaa.

Ehkä vakavimmin otettava äärioikeistolainen uhka on Kultainen aamunkoitto -liike Kreikassa. Sen toiminta muistuttaa hyvin paljon natsihuliganismia toista maailmansotaa edeltäneessä Saksassa.

Toukokuun vaaleissa tämä Kreikan kansallissosialistinen äärioikeistolainen puolue sai ison voiton ja 21 paikkaa 300 paikasta parlamentissa. Tällä hetkellä se on erilaisissa kyselyissä noussut jo Kreikan kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi.

Parlamenttiin nousemisen jälkeen puolueen kannattajien rasistinen väkivalta maahanmuuttajia kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti. Ateenan kaduilla riehuvat öisin puolueen kannattajat, jotka särkevät maahanmuuttajien liikkeiden ikkunoita ja pahoinpitelevät ulkomaalaisia. Maahanmuuttajien kimppuun hyökätään metallikepein, nyrkkiraudoin ja veitsin.

- Kultaisen aamunkoiton suosion taustalla on Kreikan valtiojärjestelmän heikentyminen. Kultainen aamunkoitto pyrkii suojeluskuntatyyppisellä toiminnalla täyttämään tuota kansalaisten turvallisuusvajetta alueilla, joilla poliisi ei toimi. Laillisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta on huolestuttavaa, että tällainen ei-valtiollinen toimija alkaa käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa.

Talouskurimuksen syvetessä äärioikeistolainen toiminta todennäköisesti saa muuallakin yhä enemmän jalansijaa.

- Luotan kuitenkin siihen, että näiden ääriryhmien radikaalisuus hiipuu, kun ne pääsevät eduskuntiin ja joutuvat kantamaan vastuuta sekä tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Niin kävi ympäristöaktivisteillekin, jotka lopulta päätyivät mukaan nykyään hyvin perinteisten puolueiden lailla toimivaan vihreään liikkeeseen, Sinkkonen sanoo.

Ääriliikkeiden seurannan tekee vaikeaksi myös se, että yleensä niiden agitaattorit pysyttelevät syrjässä käytännön toiminnasta.

- Kuka tahansa voi kirjoittaa verkkoon ideoitaan, mutta usein juuri nämä kirjoittelijat eivät osallistu iskuihin.

Yksinäiset sudet valtaavat verkon

Yksi ääriliikehdinnän tulevaisuuden trendi on toiminnan siirtyminen yhä enemmän verkkoon.

-Sosiaalinen media ja Internet johtavat siihen, että ääriliikkeiden toiminta on vähemmän organisoitua kuin ennen. Ne siirtyvät samalla yhä enemmän johtamattomaan toimintaan. Poliisien yhteistoiminnan vahvistuessa yli rajojen ja tiedonvaihdon kehittyessä isommat järjestöt häviävät Euroopan maaperältä ja tilalle tulee enemmän yksittäisiä toimijoita, Sinkkonen sanoo.

Verkossa tapahtuvan yhteydenpidon lisääntyminen vaikuttaa myös siihen, minkälaisia ihmisiä näihin ääriliikkeisiin ajautuu.

-Puhumme yksinäisistä susista, vaikka se terminä ei olekaan paras mahdollinen. He ovat Norjan joukkosurmaajan Anders Breivikin kaltaisia ihmisiä, jotka tarttuvat propagandaan ja toimivat itsenäisesti.

Verkko tuottaa myös erilaisia johtajia kuin ennen: verkossa taitava kommentoija ei välttämättä ole kansoja innostava johtaja fyysisessä maailmassa.

-Verkko on näiden ääriliikkeiden voima ja heikkous. Voima sikäli, että taitava kirjoittaja tavoittaa helposti yleisöä ympäri maailmaa. Heikkous taas on toiminnan hajanaisuus: ideologiat kyllä leviävät, mutta konkreettinen vuorovaikutus on hankalampaa.

Suomessa netissä toimii erilaisia ääriryhmittymiä, jotka eivät ole millään tavalla organisoituneita. Vuodesta 2008 lähtien toiminnassa on ollut SVL:n Kansallinen Vastarinta -niminen verkkosivusto.

Olivatko Jugoslavian sodat alkusoittoa?

Jugoslavian hajoamissotien pelätään olevan esimakua Euroopan tulevasta kehityksestä. Esimerkiksi Espanjassa ilmassa on jo pitkään ollut huoli maan ''balkanisoitumisesta''.

Uhkakuvia Baskimaan ja Katalonian irtaantumisesta muusta Espanjasta aseellisten välienselvittelyjen voimalla on pidetty ilmassa jo vuosikymmeniä.

-Juuri käydyissä vaaleissa puheissa käytettiin paljon retoriikkaa, jossa kysyttiin, ketä katalonialainen poliisi puolustaa, jos irtaantumispyrkimykset johtavat aseelliseen konfliktiin. Euroopassa on muitakin alueita, jotka haluavat nykyisistä valtioistaan irti. Toisaalta myös EU:ssa on ristivetopaineita, ei ole täysin mahdotonta, että joku valtio eroaa siitä, tutkija Teemu Sinkkonen sanoo.

Sinkkonen ei kuitenkaan usko, että nämä irtaantumispyrkimykset johtaisivat ''balkanisoitumiseen'' ja sisällissotiin.

-Meillä on esimerkkejä ihan rauhanomaisista eroamisista, esimerkiksi Grönlanti irrottautui EU:ta edeltäneestä Euroopan Yhteisöstä ihan rauhanomaisesti, ja väkivallattomasti siitä erosi jo aiemmin myös Algeria. Myös Saksojen yhdistyminen tapahtui väkivallattomasti.

Lähteet: Lisa Bjurwald: Euroopan häpeä - rasistien voittokulku (2011, Art House), Wikipedia, http://www.europarl.europa.eu