Eteenpäin/Reijo Hämäläinen: Ihmiskunta muutti naapuriin

Eteenpäin/Reijo Hämäläinen: Ihmiskunta muutti naapuriin 7.4.2010

Puhe käy siis kuumana maahanmuutosta. Toivon mukaan alkanutta puheenpitoa myös jatketaan sen verran, että aihe voidaan siirtää hiljalleen syrjään ennen eduskuntavaalien kiriviikkoja. Silloin pitäisi keskustella isommista kysymyksistä, jotka koskevat työllisyyttä, hyvinvointiyhteiskuntaa, ihmisten toimeentulon turvaa ynnä muuta vastaavaa arkemme asiaa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, on keskustelussa päästy nyt hokemaan (jälleen) sitä, että pitäisi päästä keskustelemaan vapaasti, ikäänkuin meillä olisi valtakunnassa vielä joku Kekkonen, joka voisi kieltää keskustelun. Niin ikään on vaadittu esiinpääsyä muille totuuksille maahanmuutosta ”virallisen totuuden” rinnalle, vaikka ainakaan minä en ole nähnyt enkä kuullut, mikä se virallinen totuus on.

Nyt kiirii joka torppaan voimallisimmin ”maahanmuuttokriittinen” ääni, jossa en ole tosin havainnut juuri muuta kuin maahanmuuttokielteisen äänen. Nyt luetaan joka poliitikon lausumia niin, josko siinä olisi luettavissa jonkinlaista kritiikkiä maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia vastaan. Jutta Urpilainen ei jää viimeiseksi uhriksi, kun Jo riittää maahanmuutto -jengi laskee yhä uusia ”kannattajia” rivistöihinsä. Puoli on valittava. Barrikadien väliin ei saa yrittää kukaan!

* * *

Voisin minäkin viettää joskus vapaalla pari tuntia torikahvilassa tai seminaarissa hölisemässä maahanmuuttokeskustelusta. Mutta eiköhän siinä olisi tarpeeksi.

Kun tosiasia on, että maahanmuuttajia on ollut naapureinamme jo jonkin aikaa monen sortin tulijoiksi ja heitä myös tulee lisää tahtoi joku tai ei, niin fiksumpi kävisi ratkomaan keskustelun sijasta moninaisia ongelmia, joita maahanmuuttoon väistämättä liittyy.

Olemme tottuneet laatimaan lakeja kantaväestölle. Nyt tarvitaan myös sellaista säädäntöä, joka ottaa huomioon maahanmuuttajat. Olemme järjestäneet koulutusta kantaväestölle sen tarpeisiin. Nyt tarvitsevat koulutusta maahanmuuttajat tarpeisiinsa. Ei ole näet heidän syynsä, ettei heidän äidinkielensä ole suomi. On meidän syymme, jos emme opeta heille suomea.

Osa maahanmuuttajista käyttää sosiaaliturvaamme ja lakien porsaanreikiä siinä missä nämä kotoisetkin huijarit ja pinnarit raharikkaista verokikkailijoista alkaen. Se ei tee kuitenkaan kaikista mamuista huijareita kuten ei tee meistäkään, vaikka suomalaisten joukossa on enemmän kuin tarpeeksi rikollisia.

Maahanmuuttokysymys on valtiolle ja kunnille ennen muuta joukko taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia säädöksiä sekä käytäntöjä, jotka pitää vain hoitaa. Meille tavallisille pulliaisille kyse on lähinnä asteittaisesta siirtymisestä monikulttuurisuuteen (sana näyttää poistuneet nyt julkisuudesta) ja yhdestä sen ilmiöstä erilaisen kansainvälistymisen joukossa.

* * *

Olen ehkä joskus aiemminkin siteerannut raskalaisfilosofi Luc Ferryä, mutta toistettakoon tässä hänen Unesco-Kuriirille vuonna 1993 antamansa haastattelun pari ajatusta. Siivittäkööt ne meitä myös edessä aukeavaan puheeseen maahanmuuttajista ja monikulttuurisuudesta. Näin Ferry:

”Irtautumalla omasta olotilastaan - olipa tämä biologinen, kielellinen, kulttuurinen tai kansallinen – ihminen voi päästä universaaliuden alueelle eli tutustua erilaisiin kulttuureihin, oppia vieraita kieliä, kohdata omistaan poikkeavia taiteen ja politiikan muotoja. Näin ihminen kykenee tunnustamaan toiset ihmiset kulttuurista riippumatta vertaisikseen ja juuri tämä merkitsee ihmisyyden löytämistä (...)

Itse asiassa sillä hetkellä, jolloin jätämme oman erityisen alkutilanteemme, meistä tulee ihmiskunnan jäseniä ja kosketamme yleisyyden aluetta”.

On olemassa toisiakin teitä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa sisämaan valkoiset buurit, jotka saivat nimen kynttilän (valon) sammuttajat päättivät joskus 1800-luvulla, että heidän mailleen eivät tule vieraat arvoineen ja ajatuksineen eivätkä sinne leviä tasa-arvon tuulet. Tuo kaiketi kirjailija Rian Malanin parhaiten kuvaama valkoisen miehen lintukoto murtui vasta ulkomaisen painostuksen, muun muassa läntisen ay-liikkeen boikottien voimin vasta 1980-luvulla.

Heitä katsottiin ulkoapäin. Niin katsotaan myös meitä.