Vantaan Sanomat/A.-P. Pietilä: Tiedämme liian vähän ja luulemme loput 7.4.2010
Kuinka paljon todellisuudessa tiedämme uutisten taustoista? Tiedämmekö todella, että karkotusuhan alaiset ulkomaalaiset isoäidit tai heidän omaisensa eivät ole koskaan vaatineet euron euroa suomalaista sosiaaliturvaa, kustannettua sairaanhoitoa tai toimeentulotukea?
Omaiset väittävät maksaneensa ja maksavansa tulevaisuudessa vanhempiensa kaikki kulut. Meillä on vain omaisten sana, jota vastassa on sosiaaliviranomaisten vaikenemisen muuri. Totuutta ei voi todistaa.
Mitä tiedämme suomalais-venäläisen pikkupojan huostaanoton taustoista? Olemme nähneet vain tv-kuvat, joissa venäläinen lapsiasiamies vaatii oikeutta maanmiehelleen ja syyttää suomalaisia sosiaalityöntekijöitä epäinhimillisyydestä.
Suomalaiset sosiaaliviranomaiset tietävät taustat, mutta he eivät saa puhua yksittäistapauksista. Sen sijaan yksittäistapaukset kertovat kaiken, mikä tukee heidän omaa tarinaansa. Kuulemme vain sen, mikä meille kulloinkin kerrotaan.
Henkilökohtaisten tragedioiden taustoja voi valottaa vain tilastojen kautta. Huostaanottojen yleisinä syinä ovat vanhempien alkoholismi, lapseen kohdistuva äidin tai isän toistuva väkivalta, lasten ruokkimisen ja vaatettamisen laiminlyönnit.
Saamme selville yleisellä tasolla, että lähes jokainen ilman kansalaisuutta ja laittomasti Suomessa asuva henkilö hakee, vaatii ja usein onnistuu saamaan itselleen kuulumatonta terveydenhoitoa ja rahallista tukea joko kuntien tai kirkon varoista. Yksittäistapausten osalta ei ole mitään todisteita.
Yhtä vähän me tiedämme maasta karkotettavien ulkomaalaisten miesten taustoista. Näemme ainoastaan sydäntä särkevät otsikot, joiden mukaan karkotettava pakotetaan lähtemään kotimaahansa kauhujen keskelle. Me emme näe, että tilastojen perusteella karkotettavien rikosrekisteri on poikkeuksetta pitkä ja synkkä.
Meidän pitäisi tietää enemmän ja arvioida asioita useammilta eri näkökannoilta. Ei saa uskoa sitä, joka vuolaimmin itkee.