MTV3/Anni Sinnemäki: Seitsemän huomiota maahanmuuttopolitiikasta

MTV3/Anni Sinnemäki: Seitsemän huomiota maahanmuuttopolitiikasta 9.4.2010

Arkiset asiat ovat tärkeitä

Pohdinta maahanmuutosta tarvitsee enemmän ehdotuksia tavallisista asioista: kielenopetuksen käytännöt, päiväkotien ja koulujen arki, asuminen ja asuinalueet ja etenkin työllistyminen ovat maahanmuuttajien kotoutumisessa ratkaisevia.

On selvää, että emme hyväksy kunniaväkivaltaa tai naisten sukupuolielinten silpomista, mutta tämä ei vielä riitä. Tarvitsemme toimintaa näitä ilmiöitä vastaan, ja sitä Suomessa myös tehdään. Ja on hyvä muistaa, että esimerkiksi kunniaväkivaltaa vastaan toimivat maahanmuuttajat itse kantasuomalaisten rinnalla. Toivon, että maahanmuuttovirasto katsoo jo nykyään kunniaväkivaltaa pakenemisen perusteeksi turvapaikalle. Näin ei aina ole ollut.

Työllistyminen

Työperäinen maahanmuutto on taloustieteellisin termein automaattinen vakauttaja. Tulijoita riittää, jos töitä löytyy. Korkeasuhdanteen huippuvuodet olivat myös työperäisen maahanmuuton ennätysvuosia. Viime vuonna taantuma puolitti tulijoiden määrän. EU-maista kuten Virosta Suomeen voi tulla töihin vapaasti.

Korkeasuhdanne paransi maahanmuuttajien työllisyystilannetta nopeasti. Korkein työttömyys on ollut Afganistanista tulleilla, 2003–2007 työttömyysaste putosi 16 prosenttiyksikköä tietysti edelleen todella korkeaan 60 prosenttiin. Samalla aikavälillä Suomen suurimman maahanmuuttajaryhmän, venäläisten työttömyys putosi 11 prosenttiyksikköä 28 prosenttiin.

Tiedämme, että kaikissa maahanmuuttajaryhmissä työllisyystilanne paranee merkittävästi ajan kuluessa maahan saapumisesta. Helsingissä aiheesta tehdään parhaillaan pitkittäistutkimusta.

Valtio ja Helsingin seudun kunnat ovat käynnistäneet tänä vuonna tehostetun ohjauksen maahanmuuttajien työllisyyden parantamiseksi.

Turvapaikanhakijoiden määrät liittyvät kansainväliseen tilanteeseen

Suomeen saapui viime vuonna noin kuusi tuhatta turvapaikanhakijaa. Tulijoiden määrä kasvoi melko nopeasti vuoden 2008 jälkipuoliskolla ja on sittemmin tasaantunut. Tämä niin sanottu humanitäärinen maahanmuutto herättää kiivainta keskustelua. Usein näkee kirjoitettavan, että töihin saa tulla, mutta pakolaisia ei pidä maahan päästää. Turvapaikkapolitiikan on väitetty riistäytyneen hallinnasta ja kaikkien turvapaikanhakijoiden ylle ripustetaan jatkuvasti epäilyksiä väärinkäytöksistä ja sosiaalipummeilun vuoksi Suomeen saapumisesta.

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu 2008 toisella puoliskolla on eurooppalainen trendi. Tämä liittyy suoraan Somalian, Afganistanin ja Irakin turvallisuustilanteeseen. Somalian turvallisuustilanne huononi vuonna 2007, mikä on sittemmin näkynyt somalialaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvuna ympäri Eurooppaa.

Ei ole mitään somalien omaa sosiaaliturvalainsäädäntöä

Suomalaiselle ja Suomesta turvapaikan saaneelle ihmiselle kuuluu sama sosiaaliturva. Väitteet pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden muita suomalaisia paremmasta sosiaaliturvasta eivät perustu lakiin.

Sosiaalisesti sekoittava asuntopolitiikka ehkäisee ongelmia

Asuinalueiden ghettoutuminen on yksi suurimmista maahanmuuttoon liitetyistä huolenaiheista. Euroopasta löytyy tämän suhteen usein mainittuja varoittavia esimerkkejä. Kyse on halpojen asuntojen ja sosiaalisten ongelmien kuten työttömyyden, syrjäytymisen ja päihdeongelmien kasaantumisesta samoille alueille. Näin voi tapahtua, oli maahanmuuttajia tai ei.

Tällaista kehitystä on mahdollista estää sosiaalisesti sekoittavalla asuntopolitiikalla. Kaikille asuinalueille on syytä rakentaa erilaisia asuntoja, niin kovan rahan omistusasuntoja, välimallin tuettuja asuntoja kuin kaupungin vuokra-asuntoja. Tämä pitää asukasrakenteen monipuolisena.

Suuri osa Suomessa elävistä maahanmuuttajista elää pääkaupunkiseudulla. Maahanmuuttajien keskittymistä tietyille alueille on tapahtunut. Kuitenkaan kehitys ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kiihtynyt, vaikka maahanmuuttajien määrä on kasvanut. Suurimmat ongelmat ovat pikemminkin yksittäisissä taloissa kuin kokonaisilla alueilla.

Kiinnostava äskettäin julkaistu tieto oli, että 1990-luvun alkupuolella Suomeen tulleista maahanmuuttajista merkittävä osa asuu nykyään omistusasunnoissa. Iranilaisista ja afganistanilaisista osuus on 48 %, somalialaisista 36 %. Tämä kertoo myönteistä kotoutumisesta, työllistymisestä ja sosiaalisesta noususta.

Arkisia konflikteja voidaan ratkoa

Kerrostalossa asuminen ei ole aina helppoa. Ilkeisiin naapureihin on jokainen varmasti törmännyt. Kulttuurierot ja kielivaikeudet eivät välttämättä helpota yhdessä asumista.

Ystäväni kertoi maahanmuuttajaperheen tyttärestä, joka tuli aina hänen vuorollaan samaan aikaan pesutupaan. Riittävän suuttumuksen jälkeen hän otti asian lopulta puheeksi ja selvisi, että perhe halusi varmistaa, ettei tyttö joudu pesutupaan samaan aikaan vieraan miehen kanssa ja asia saatiin lopulta järjestykseen.

Asumisen ongelmat kärjistyvät juuri yhteisesti käytetyissä saunoissa ja pesutuvissa. Jotkut kunnat ovat palkanneet sosiaalisia isännöitsijöitä sovittelemaan tällaisia ongelmia – tietysti muidenkin kuin vain maahanmuuttajien suhteen. Tulokset ovat olleet hyviä ja ongelmiin on löydetty pysyviä ratkaisuja.

Ilkeät ihmiset ovat tietysti paljon vaikeampi tapaus. Jos joku väittää rasismiksi asiallista huomautusta, ei sitä tarvitse kuunnella.

Vauhtia kotoutumiseen

Turvapaikanhakijoiden kotoutumista Suomeen ei edistä kököttäminen vastaanottokeskuksissa odottamassa. Turvapaikkajärjestelmän pitää toimia nopeasti ja tehokkaasti, mutta tietysti hakijoiden oikeusturvasta huolehtien. Tämän vuoksi hallitus on lisännyt rahaa järjestelmän tehostamiseen. Tätäkin jotkut nihkeästi maahanmuuttoon suhtautuvat vastustavat.

Kotouttaminen pitäisi alkaa heti, kun ihminen tulee maahan, ellei turvapaikkahakemus ole ilmeisen perusteeton. Parempi on ihmisen opiskella suomea tai ruotsia ja Suomessa elämistä, kulttuuria ja lainsäädäntöä jo odotusaikana. Ei se hukkaan mene, vaikka ei turvapaikkaa saisikaan.

Kielen oppiminen on kotoutumisessa niin tärkeää, että sen pitää olla oikeus, mutta se on myös Suomeen asettuvien velvollisuus.