Savon Sanomat: Ei pidä pelätä vierasta

Savon Sanomat, torstaivieras: Elli Aaltonen: Ei pidä pelätä vierasta 1.7.2010

Itä-Suomen kolmen maakunnan alueella ulkomaan kansalaisia on alle 10 000 eli 1,5 prosenttia kokonaisväkiluvusta. Puolet heistä asuu Itä-Suomen kolmessa maakuntakeskuksessa Joensuussa, Kuopiossa ja Mikkelissä. Ulkomaalaistaustaisia on eniten Pohjois-Karjalassa, jossa osuutta kasvattaa muita maakuntia suurempi venäläistaustaisten määrä.

Suuri osa ulkomaalaistaustaisista itäsuomalaisista on täällä opiskelun, työn tai puolison myötä. He opiskelevat aivan kuten suomalaisiakin opiskelee ulkomailla. He tekevät työtä, kuka tutkijana, kuka opettajana, hoitotyössä tai teollisuudessa aivan kuten suomalaisiakin työskentelee muissa maissa.

Itä-Suomessa maahanmuutto on nähty keinona hoitaa tulevien vuosikymmenten kasvava työvoimatarve. Työperäisen maahanmuuton tarve kohdistuu pääosin sosiaali- ja terveysalalle sekä laajemminkin palvelusektorin tehtäviin.

Työperäisen maahanmuuton rinnalla olemme vähemmän keskustelleet maahanmuuton inhimillisistä puolista ja saatamme jopa huomaamatta sekoittaa maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyviä asioita.

Maahanmuuttajathan ovat toiseen maahan muuttaneita, joiden tarkoitus on jäädä maahan pysyvästi. Pakolainen pelkää joutuvansa vainotuksi sodan, rodun, kulttuurin tai poliittisen mielipiteensä takia omassa maassaan ja hakee turvapaikkaa toisesta maasta.

Pakolaisten joukosta osa on ns. kiintiöpakolaisia, joilla on YK:n myöntämä pakolaisen asema. Suomeenkin saapuu kiintiöpakolaisia Suomen määrittämän kiintiön puitteissa usein suoraan pakolaisleireiltä. Äskettäin esimerkiksi Mäntyharjun kunta teki päätöksen jatkovalmisteluista pakolaisten vastaanotossa sekä yhteistyökuvioista toisten kuntien kanssa.

Lähtökuopissa

Viime vuosina turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut 700-4 000:n välillä. Määrä on edelleen selvästi kasvussa. Samoin alaikäiseksi itsensä ilmoittaneiden turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosina.

Monikulttuurisuus ei aina toteudu Itä-Suomessakaan ihanteellisella tavalla. Maahanmuuttajien odotetaan sopeutuvan Suomeen ilman, että suomalaisten asenteissa maahanmuuttoon olisi sanottavammin korjattavaa. Monikulttuurisuudella viitataankin usein muiden kulttuurien kosketuspintaan sen sijaan, että kuvattaisiin suomalaisen kulttuurin sisäistä moninaisuutta.

Tasavertaisuus ja maahanmuuttajien kotoutuminen voi onnistua vain, mikäli vastaanottava yhteiskunta on valmis muutoksiin. On kaikkien etu, että osataan hyväksyä erilaisuus. Työ ja yhteinen kieli edesauttaa sopeutumista.

Miten kotoutetaan onnistuneesti? Turvapaikan nopea käsittely on sekä turvapaikan hakijan että myöntäjäviranomaisen etu.

Maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisesta on viime vuosina maksettu korkeaa hintaa monissa Euroopan maissa. On nähtävissä, miten epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa vastakkainasettelua, joka puolestaan heikentää kansalaisten yhtenäisyyttä.

Kotouttamisen kestoon ja kunnille aiheutuviin kustannuksiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Jo aiemmin maahan muuttaneiden kotoutumisen osalta on havaittu, että kotoutumisen kesto on arvioitua pidempi. Nyt kotoutumispalveluiden piiriin lasketaan vain alle kolme vuotta Suomessa ollut. Kotoutuminen on kuitenkin yksilöllistä ja todellisuudessa huomattavasti pidempi prosessi.

Kunnissa kotouttamispalveluita tulisi kehittää nimenomaan asiakaslähtöisesti yhden luukun periaatteella. Yhtä merkittävä rooli kuin viranomaisilla on kotoutumisen onnistumisessa valtaväestöllä ja järjestöillä. Esimeriksi urheiluun ja musiikkiin liittyvät harrastekerhot ja leirit voivat olla pehmentävä linkki maahanmuuttajien, väestön ja viranomaisten välillä.

Kielen opetus on kotouttamisen a ja o. Vain kielen hallinnan kautta ihminen voi integroitua ympäröivään yhteiskuntaan ja kommunikoida muiden kanssa.

Nopeita päätöksiä

Turvapaikan tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määrärajassa.

Turvapaikka-asiat vaativat laajaa yhteistyötä Euroopan unionin, sen jäsenmaiden ja koko kansainvälisen yhteisön sisällä. Jo vuosia sitten Tampereella Euroopan neuvoston kokouksessa päätettiin yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta. Näin koordinoitaisiin nykyistä paremmin EU-maiden yhteistyötä ja turvapaikkakäytäntöjä.

Asia ei ole kuitenkaan edennyt. Nyt näemme, mitä koordinoimattomuus on osaltaan tarkoittanut. Romanialaisten tilanne Suomessa on hankala. Tanska on karkottamassa myös Pohjoismaiden kansalaisia sosiaalitukien nostamisen estämiseksi.

Myös alueellisella tasolla tarvitaan ennakoivaa yhteistyötä maahanmuuttoasioissa. Itä-Suomessa on pelkästään maaseututyössä kesäisin noin 5 000 ulkomailta tulevaa henkilöä. Kyse on tilapäisestä työperäisestä maahanmuutosta. Oma lukunsa tulee pysyvästä maahanmuutosta, kiintiöpakolaisista ja henkilökohtaisista syistä turvapaikkaa hakevista.

Strategiaa tarvitaan

Itä-Suomeen tarvitaan yhteinen maahanmuuttostrategia. Strategiassa sovittaisiin maahanmuuttajien kotoutumista edistävien palvelujen ja toimenpiteiden suunnittelusta kuten kielikoulutuksesta, ohjauksesta, neuvonnasta ja kotouttamiseen liittyvästä harrastustoiminnasta. Tällainen yhteinen strategia helpottaa osaltaan kuntia kotouttamisessa ja luo yhtenäisiä toimintatapoja maahanmuutolle.

Maahanmuuttostrategian koollekutsujana voisi toimia Pohjois-Savon ely-keskus, johon on sijoitettu maahanmuuttoasioita hoitava yksikkö. On pidettävä huoli, että maahanmuuttajien ääntä ja mielipidettä kuullaan asiasta käytävissä keskusteluissa.

Aktiivisuutta Itä-Suomessa on maahanmuuttoasioihin jo olemassa. Itä-Suomen maakunnat ovat muun muassa käynnistäneet hankkeen, jossa tarkoituksen on edistää työperäistä maahanmuuttoa ja jo maassa olevien maahanmuuttajien työllistymistä.

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston avin ylijohtaja.