Suomenmaa: Kerjäyskielto olisi väärä ratkaisu

Suomenmaa, pääkirjoitus: Kerjäyskielto olisi väärä ratkaisu 1.7.2010

Sisäministeriön asettama työryhmä esittää julkisen kerjäämisen kieltämistä järjestyslailla. Työryhmä haluaa kitkeä erityisesti organisoidun kerjäämisen ja siihen liittyvän hyväksikäytön.

Työryhmä perustelee esitystään sillä, että kerjäämisen lisääntymisellä on selvä yhteys rikosilmoitusten ja rikosten määrän kasvuun. Työryhmän enemmistön mielestä Suomen ei tule antaa maailmalle kuvaa, että meillä on otollista maaperää ”tällaiselle toiminnalle”.

Vaikka kerjäämisestä onkin tullut ongelma, ehdotus on hätiköity ja tarjoaa väärää ratkaisua. Kerjäämisen taustalla on rakenteellinen ja syvä köyhyys. Se ei poistu komentamalla eikä myöskään sillä, että se siivotaan pois silmistä.

Kerjäämistä ei voi tietenkään suosia. Se alentaa yleisen kulttuurikäsityksemme mukaan ihmisarvoa. Suomessa kerjäämiselle ei olekaan ollut enää vuosikymmeniin tilaa. Sosiaaliturva on tehnyt sen tarpeettomaksi.

Julkinen kerjääminen onkin uusi ilmiö. Se on tullut meille Euroopan unionin laajentumisen myötä. Suomessa kerjäävät ovat lähes yksinomaan Romaniasta tai Bulgariasta saapuneita romaneja.

Nämä ihmiset ovat kuitenkin täysivaltaisia unionin kansalaisia ja siten suomalaisten tapaan vapaita liikkumaan unionin alueella. Kun kerjääminen ei ole nykyisen säännöstömme mukaan rikos eikä edes rike, jos se ei ole häiritsevää, kerjäämiseen ei ole voitu puuttua. Kerjäläinen onkin tuttu näky etenkin Helsingin kaduilla, mutta heitä näkee myös muualla maassa.

Kerjääminen on ainakin jossain määrin organisoitua. Muuten on vaikea selittää, miten alun perin täysin rahattomat ja usein jopa luku- ja kirjoitustaidottomat EU-kansalaiset osaavat tiensä kauas pohjoiseen Suomeen. Tähänkään ei pidä kuitenkaan vedota liikaa. Kadun kulmissa istujat ovat siinäkin tapauksessa enemmän rikoksen uhreja kuin rikollisia.

Vaikka kerjääminen on vastenmielinen ilmiö, sen kieltäminen on liian helppo ratkaisu. Suomella pitää olla tämän asian hoitamiseksi suurempi ja arvokkaampi missio. Euroopan unionin jäsenmaana Suomen pitää vaikuttaa nykyistä paljon tehokkaammin siihen, että romanien oloja parannetaan heidän alkuperäisissä kotimaissaan. Vain siten kerjäämisongelmaa voidaan todella kitkeä. On myös Suomen velvollisuus valvoa, että romaneja ei sysätä unohdukseen.

Yhtä tärkeää on tehostaa viranomaisten yhteistyötä, jotta organisoitua kerjäämistä voidaan vähentää. Sellainen haiskahtaa ihmiskaupalta, missä kärsimään joutuvat aina kaikkein heikoimmat.

Sillä aikaa, kun romanien olot paranevat unionin muutamissa itäisissä jäsenvaltioissa, kerjäämiseen pitää yrittää vain suhtautua. Katukuva ei ainakaan saa olla ongelma. Pääkaupunkiseudun maisemissakin näkee niin monenlaista viheltäjää, että muutamat rauhalliset kerjäläiset mahtuvat sinne kyllä.

Suurempi työ on sen sijaan inhimillisten olojen turvaamisessa kerjäläisillekin. Heille kuuluu ihmisarvoinen kohtelu, vaikka he eivät olisikaan dollarituristeja. Tämä tarkoittaa ennen muuta lasten- ja terveyden hoivaa sekä inhimillisen asumisen mahdollisuutta. Suomella täytyy olla siihen varaa.