YLE: Tutkija: Ikä ei ole peruste neekeri-sanan käytölle

YLE Aamu-tv: Tutkija: Ikä ei ole peruste neekeri-sanan käytölle 26.5.2011

Kouvolan Sanomat, pääkirjoitus: Asiallisuuden peruskurssi tarpeen

Ilkka, kolumni: Maiju Lemettinen: Meissä asuu sisäinen hakkarainen

HBL: Inte ens sverdemokraterna talar om negergubbar

Perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen maahanmuuttajia koskevista puheista on noussut lyhyen ajan sisällä useita otsikoita, muutama rikosilmoitus ja kantelu valtakunnansyyttäjälle. Ylen Aamu-tv:n keskustelussa vierailleen Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajan Eija-Riitta Grönrosin mukaan neekeri-sanaa ei pitäisi käyttää missään yhteydessä.

Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen puheista on keskusteltu paitsi sisällön, myös neekeri-sanan käytön vuoksi. Perussuomalaisten ryhmä käsitteli Hakkaraisen antamia haastatteluja, ja antoi hänelle huomautuksen.

Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros pitää neekeri-sanan käyttöä loukkaavana. Sanaa käyttävät kuitenkin muistuttavat sen olevan osa suomen kieltä.

- Ei oikeuta käyttöä, vaikka kuinka itse ajattelisi, ettei tarkoita pahaa. Se kuitenkin loukkaa, ja se pitää ottaa huomioon, Grönros linjaa.

Sana oli aikoinaan ainoa tummaihoista kuvaava sana, joten sitä käytettiin sekä neutraaleissa, että halventavissa tilanteissa. Grönros ymmärtää vanhojen ihmisten hämmennystä. Myös Hakkarainen on perustellut sanan käyttöä sillä, että hänen koulukirjoissaan luki vielä näin.

- Neekeri-sanaa käytettiin oppikirjoissa vielä 1970-luvulla, mutta 70-luvun lopulla julkaistuissa tietokirjoissa on jo huomautus sanan loukkaavuudesta. Kyllä se pitäisi jo tietää, että enää se ei ole neutraalia yleiskieltä.

Lapset elävät kansainvälisessä maailmassa

Neekeri-sana on tullut suomen kieleen Ruotsista. Aluksi sana oli Suomessakin muodossa neger. Alunperin sana on lähtöisin latinankielen mustaa tarkoittavasta sanasta. Grönrosin mukaan siihen latautuu paljon tunteita ja arvoja.

- Ei ole kysymys vain kirjainjonosta, vaan historiasta. Sana alkoi saada lisää sävyeroja 1960-luvun Amerikassa.

Suomessa neekeri-sana on ollut osana myös perinteisiä tuotteita, mutta ilmapiirin muuttuessa sanat ja kuvat muutettiin. Fazerin lakritsimakeinen joutui vaihtamaan paperinsa ja Neekerin suukko vaihtoi 10 vuotta sitten nimensä Brunbergin suukoksi. Lasten pihaleikeissäkään ei enää pelätä mustaa miestä.

- Meistä vanhemmista tämä saattaa tuntua liioittelulta, mutta nykyajan lapset elävät aivan toisenlaisessa maailmassa, Grönros muistuttaa.

Grönrosin mukaan tummaihoista kuvaava neutraali sana on esimerkiksi musta tai mustaihoinen. Värin mainitsemista kannattaa pohtia ylipäätään, sillä jokainen ihminen on jonkin värinen.

- Kannattaa miettiä, milloin ihmistä edes tarvitsee määritellä värin mukaan.

_________________________________________

Kouvolan Sanomat, pääkirjoitus: Asiallisuuden peruskurssi tarpeen

Valtiopäivien avajaisista ehti kulua vain kolmisen viikkoa, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmä joutui ensimmäisen kerran ryhtymään kurinpitotoimiin. Heti vaalituloksen sekä perussuomalaisten ryhmän koon ja kokoonpanon selvittyä osattiin ennakoida, että poikkeuksellisia tilanteita tulee.

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai ryhmältä huomautuksen kielenkäytöstään. Hän oli toistuvasti käyttänyt haastatteluissa muun muassa ilmaisua ”neekeriukko” ja suosittanut maahanmuuttajien työllistämistä räntäsateisissa metsänraivaustehtävissä.

Hakkaraisen puheiden loukkaavuudesta ja sopimattomuudesta ei ole epäselvyyttä. Ryhmän antama rangaistus oli silti asteikon lievimmästä päästä. Ryhmästä erottamiseen eikä edes varoitukseen katsottu olevan perustetta. Ryhmäjohtaja Pirkko Ruohonen-Lernerkään ei ottanut suoraa kantaa Hakkaraisen sananvalintojen rasistisuuteen.

Ratkaisussa oli siis astian makua. Perussuomalaiset taipuivat syrjinnän vastustamisen ja suvaitsevaisuuden puoleen vain sen verran kuin pitivät välttämättömänä asian herättämän paheksuvan huomion takia.

Hakkaraisen puheilla on kaikupohjaa perussuomalaisten ydinjoukoissa, mutta puoluetta luulisi huolettavan sen, että vähemmän jyrkkien keskuudessa tällainen änkyröinti syö uskottavuutta. Se mitätöi sitä asiallista kritiikkiä, mitä puolue maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikasta esittää.

Hakkaraisen nuhteet ovat joka tapauksessa osa sitä asiallisuuden peruskurssia, jota osa perussuomalaisten uusista kansanedustajista näyttää tarvitsevan. Kansanedustajaksi valitun, vaikka olisikin käynyt vain kansakoulun tai oppinut puheenpartensa sahan työmaaturinoissa, pitää kyetä nousemaan uuden tehtävänsä tasolle.

Markku Espo
_________________________________________

Ilkka, kolumni: Maiju Lemettinen: Meissä asuu sisäinen hakkarainen

Viitasaarelaiselta sahalta Helsinkiin töihin äänestetty Teuvo Hakkarainen möläyttelee ilmoille sanat, jotka useimmat meistä hoksaavat nielaista.

Emme puhu neekereistä. Rohkaisemme itseämme uskomaan, että silmissämme erilainen on samanlainen kuin mekin. Tunteva, hyvää tarkoittava ja hyvään pyrkivä ihminen.

Emme antaudu pelolle, että muslimien maihinnousu Suomeen vie meiltä kulttuurimme, uskontomme, sosiaaliturvamme ja puistonpenkkimme. Hyvä ettei mämmimme ja avantouintimmekin.

Yritämme olla avaria, suvaitsevaisia ja tilannetajuisia. Silti aina joskus karkaa sisäinen hakkaraisemme.

Näin voi käydä, vaikka emme näkisi mustia, ulkomaalaisia tai puliukkoja. Riittää, että näemme romanin. Hänet, jota edelliset sukupolvet mustalaiseksi kutsuivat. Hänet, joka on ollut Suomen kansalainen jo satoja vuosia.

Torjunta tulee nopeasti. Romani - kuka tahansa meille tuntematon - on silmissämme epäluotettava. Jokainen meistä tuntee jonkun rajoja ja normeja rikkoneen romanin.

Sisäinen hakkaraisemme vaatii laskemaan puomit romanin edessä nopeasti alas. Hänellä ei ole pääsyä kovin lähelle elinpiiriämme. Hän on uhka lapsillemme kouluissa ja meille aikuisille työpaikoillamme.

Hakkaraisemme kuiskii korvaan, ettei siitä hyvää seuraa jos romanien kanssa rupeaa kaveeraamaan.

Kaksitoista vuotta sitten seinäjokelainen Saga Koivisto suostui haastateltavaksi. Hän kertoi kokemuksiaan romaninaisen elämästä Etelä-Pohjanmaalla.

Ikäiseni nainen oli tuntenut nahoissaan lukemattomat kerrat valkolaisten ennakkoluulot ja syrjinnän.

Sagan lapsia kiusattiin koulussa. Koulumatkatkin olivat usein tuskaa. Päästötodistus jäi saamatta, kun ei koskaan oikeasti otettu joukkoon. Ei ollut kiva vastata typeriin kysymyksiin, pidetäänkö romanien kodissa hevosia sisällä.

Tuolloin Saga sanoi kestävänsä itse ympäristön nurjan suhtautumisen. Häntä ei helpolla lannistettu. Lastensa takia hän toivoi kuitenkin tasa-arvoisempaa ja parempaa tulevaisuutta. Se tarkoitti mahdollisuutta koulutukseen ja työhön.

Saga käväisi muutama päivä sitten. Varsin nopeasti kävi ilmi, etteivät ihmisten asenteet ja suhtautuminen romanivähemmistöön olerunsaassa vuosikymmenessä muuttuneet.

Sagan lapsenlapsi joutui taksvärkkipäivänsä päätteeksi kaupassa taskutarkastukseen toisin kuin valkolainen kaverinsa. Nolotti ja itketti. Kurjempaa työkokemusta saa hakea.

Kun vaiennamme sisäisen hakkaraisemme, pääsemme miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos tarkastuksen kohteena olisikin ollut romanin kaveri. Vaikka oma lapsemme?

Sagalla on huoli myös vävystään. Päihdeterapeutin koulutuksen saaneen työpanokselle näyttäisi olevan maakunnassamme kysyntää. Vävy pääsee työhaastatteluihin asti, mutta sitten se hakkaraisen puomi taas putoaa ja katkaisee työuran alkuunsa.

Mies saa vastata kyselyihin ja epäilyihin, jotka eivät liity millään tavalla työhön.

Sisäinen hakkaraisemme muistuttaa, että omat asiat on laitettava ensin kuntoon. Vasta sen jälkeen voi ruveta ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia paapomaan.

Romanit ovat omia. Ruvettaisiinko töihin?