YLE: Työyhteisö sortuu helposti maahanmuuttajan niputtamiseen

YLE Helsinki: Työyhteisö sortuu helposti maahanmuuttajan niputtamiseen 24.5.2011

Kun Helsingin kaupungin maahanmuutto-osaston suunnittelija Olga Silfver aikoinaan aloitti työuraansa sukunimellä Tarasenko, tuli kutsuja työhaastatteluihin harvakseltaan. Klassisin maahanmuuttajiin kohdistuvan ennakkoluulon muoto on heidän niputtamisensa yhteneväksi joukoksi.

Maahanmuuttajien työllistymisestä puhutaan runsain mitoin, mutta vähemmälle puheelle on jäänyt se, kuinka työyhteisöt suhtautuvat työllistyneeseen maahanmuuttajaan.

Silfverillä on virkansa puolesta sekä numero- että kokemustietoa siitä, millä tavalla Helsingin kaupunki ottaa työläisikseen maahanmuuttajia.

- Työyhteisöt yrittävät parhaansa, mutta niissä ei ehkä aina tiedosteta, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon. Klassisin ennakko-oletuksen muoto maahanmuuttajasta on niputus. Kun sanon sanan maahanmuuttaja, mitä ajattelet?

Ymmärrystä empatian kautta

Silfver muistuttaa, että maahanmuuttaja voi olla tullut Suomeen mistä tahansa maailman yli 200 maasta, edustaa mitä tahansa kulttuuria tai uskontoa. Pohjimmiltaan on kyse Silfverin mukaan empatiasta.

- Jos henkilö on esimerkiksi tullut maahan 20 vuotta sitten, ei ehkä ihan ensimmäiseksi kannata kysyä että Noo, miten sun kotimaassa? Henkilön kotimaa on jo täällä, joten kysymys korostaa sitä, että hän ei kuulu tänne.

Osittain työyhteisöjen ennakko-oletukset voivat saada sytykettä mediasta, joka piirtää Silfverin mielestä kuvaa työttömistä, ongelmaisista maahanmuuttajista.


Liki puolet bussinkuljettajista maahanmuuttajia

Helsingin kaupungin organisaatiossa eniten maahanmuuttajia työskentelee linja-auton ratin takana. Peräti 43 prosenttia Helb:n bussinkuljettajista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea.

- Bussinkuljettajien joukossa yhä useampi kuski on tulevaisuudessa maahanmuuttajia, sillä suomenkielisten kuljettajien keski-ikä nousee jatkuvasti.

Pienimmät osuudet ovat terveys- ja opetusvirastossa. Palmian henkilökunnassa maahanmuuttajien osuus on tismalleen sama kuin heidän osuutensa kaupungin asukkaista.

Kaksikielisyyden perinne jatkuu perheessä

Silfver itse tuli Suomeen perhesyistä, niin kuin moni muukin.

- Isäni tuli tutkijaksi TKK:lle. Olin 16-vuotias ja oli ihmeellistä saada lapsilisää, vaikka oli juuri saapunut maahan.

Sosiologiksi valmistunut Silfver kertoo itsekin törmänneensä ennakko-oletuksiin ja niputtamiseeen.

- Aiemmin minulta kysyttiin usein, että milloin lähdet pois. Nyt sitä ei enää kysytä, mikä on mukavaa, sillä täällähän minä olen ja tänne jään.

Silfver huomauttaa, että niputtamiseen voi sortua usein maahanmuuttaja itse.

- Kun oma sukunimeni oli Tarasenko, minua kutsuttiin harvemmin työhaastatteluihin, mutta enhän voi olla varma johtuiko sen nimestäni vai vähäisemmästä työkokemuksestani ja nuoruudestani.

Nyt hän odottaa itse esikoisiaan. Silfverit aikovat kasvattaa kesän lopulla maailmaan tulevat kaksoset kaksikielisiksi.

- Minä keskityn venäjään, jota puhun ukrainan ja suomen lisäksi ja mieheni Vesa puhuu lapsille suomea. Mun kaveripiiri on miltei kokonaan suomenkielinen, joten tämä vaatii erityisiä ponnistuksia omalle kielitaidolleni!