YLE: Ihmiskaupan uhreista vain pientä osaa pystytään auttamaan

YLE Etelä-Karjala: Ihmiskaupan uhreista vain pientä osaa pystytään auttamaan 26.5.2011

Avun piiriin saatujen määrä on kymmenkertaistunut viimeisen kahden vuoden aikana. Apua saa kuitenkin vain murto-osa uhreista, joita on KRP:n arvioiden mukaan vuosittain jopa satoja.

Täysikäisten ihmiskaupan uhrien auttamista koordinoidaan Joutsenon vastaanottokeskuksesta. Autettavien lukumäärät ovat vuoden 2009 jälkeen kymmenkertaistuneet. Tällä hetkellä Joutsenon auttamisjärjestelmässä on 63 asiakasta.

Joutsenon vastaanottokeskuksessa ihmiskaupan uhreja auttaa kaksi erikseen tapausten parissa työskentelevää työntekijää sekä keskuksen johtajat. Töitä riittää, sillä keskuksen apulaisjohtaja Antti Jäppinen odottaa autettavien uhrien määrän kasvavan edelleen.

- Kasvun taustalla ei ole suoranainen rikollisuuden, vaan tietoisuuden lisääntyminen. Tästä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä on järjestetty aktiivisesti koulutusta alan toimijoille, viranomaisille, järjestökentälle, sosiaalipuolen viranomaisille, Jäppinen selvittää.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä perustettiin vuonna 2006. Sen jälkeen esityksiä ihmiskaupan uhreista tuli lähinnä viranomaiskentältä, poliisilta ja rajaviranomaisilta esityksiä.

- Viime vuosina sosiaaliviranomaiset ja järjestökenttä ovat tehneet esityksiä entistä enemmän. Viime vuonna kolmas sektori eli kansalaisjärjestöt ovat menneet jopa viranomaisten edelle, Jäppinen kertoo.


Seksityöläinen, ravintolatyöntekijä, siivooja

Suurin osa ihmiskaupan uhreista Suomessa on joko työperäisesti tai seksiperäisesti uhriutuneita.

- Tyypillinen työperäisesti uhriutunut henkilö on Aasiasta tai Itä-Euroopasta ravintolatyöläiseksi, maatalouteen tai siivoojaksi tullut henkilö, jonka paperit ovat ehkä kunnossa, mutta työ ei, Jäppinen aloittaa.

Seksiperäisesti uhriutuneiden tyyppiesimerkki on tällä hetkellä Nigerasta tullut nainen. Lähinnä länsiafrikkalaisten ja itäeurooppalaisten uhrien joukossa on myös muutamia suomalaisia uhreja.

Auttamisjärjestelmässä mukana on kuitenkin edelleen vain murto-osa tapauksista. Keskusrikospoliisi arvioi, että Suomessa on vuosittain satoja ihmiskaupan uhreja. Tapaukset eivät tule viranomaisten tietoisuuteen.

Auttamisjärjestelmä uhrien tukena

Täysikäisten ihmiskaupan uhrien auttamista koordinoidaan Joutsenon vastaanottokeskuksesta. Uhreista kuitenkin vain 40 prosenttia on turvapaikanhakijoita.

- Osa asiakkaistamme asuu vastaanottokeskuksessa, mutta ei-turvapaikanhakijoille järjestämme muunlaista majoitusta, Joutsenon vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Antti Jäppinen kertoo.

Majoituksen ohella ihmiskaupan uhrien avustustoiminta pitää sisällään erilaisia tukitoimia, kuten sosiaalityötä, toimeentulotukea.

- Jos he tarvitsevat jotain kriisiterapiaa kovien kokemustensa jälkeen, niin järjestämme myös sitä, Jäppinen lisää.

Apu tavoittaa vain pienen osan uhreista

Keskusrikospoliisi arvioi, että Suomessa on vuosittain jopa satoja ihmiskaupan uhreja. Avun ulkopuolelle jäämiseen on monia syitä.

- Ihmiskauppa rikollisuusmuotona hyvin piiloinen ilmiö. Suurin osa uhreista ei ikinä tapaa viranomaisia ja täten pääse järjestelmän piiriin, Jäppinen aloittaa.

Kolmannen sektorin rooli uhrien "ilmiantajana" on kasvanut. Viime vuonna kansalaisjärjestöiltä tuli jo enemmän esityksiä kuin viranomaisilta. Pakolaisneuvonta on ollut jo vuosia yksi tärkeä vaikuttaja ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Lappeenrannassa toimivan Pakolaisneuvonnan lakimiehen mukaan uhrien auttamisessa on menty parempaan suuntaan, mutta parannettavan varaa olisi roimasti.

- Koulutusta pitäisi lisätä kaikille mahdollisille asianosaisille. Jos tarkastaja menee ravintolaan katsomaan tilikirjoja, hän voi huomata et jotain pielessä. Pitäisi osata kysyä oikeita kysymyksiä ja lähteä viemään asiaa eteenpäin, Huusko miettii.

Viranomaisten pelko pitää avun ulkopuolella

Osa ihmiskaupan uhreista ei kuitenkaan edes halua mukaan auttamisjärjestelmään. Viranomaisten kanssa ei haluta olla tekemisissä.

- Moni on lähtenyt parittajan tms. mukaan, koska haluaa päästä Eurooppaan. Ei halusta päästä töihin. Kun tänne on sitten päästy, pelätään mahdollisuutta joutua takaisin kotimaahan ja viranomaiskontakti nähdään riskinä.

Juuri tästä syystä Pakolaisneuvonnan lakimies Heidi Huusko pitää ongelmallisena vuonna 2004 säädettyä ihmiskauppalakia.

- Se on rikoskeskeinen, eikä uhrikeskeinen. Ei uhria pitäisi rangaista, vaikka hän olisi paperiton. Nyt maahanmuuttoasiat menevät ihmisoikeuksien edelle. Unohdetaan se, että uhria pitäisi auttaa, Huusko kritisoi.