HS: Ihmisoikeudet kuuluvat myös paperittomille

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Anu-Tuija Lehto: Ihmisoikeudet kuuluvat myös paperittomille 25.5.2011

Ilman oleskelulupaa maassa oleva työntekijä jää ilman sosiaali- ja terveyspalveluita, vaikka hän maksaisi veroja Suomeen.

Jopa 5–8 miljoonan työntekijän arvioidaan oleskelevan ja työskentelevän Euroopan unionin alueella ilman virallista lupaa. Afrikasta ja muualta EU:n ulkopuolelta tulevat niin sanotut paperittomat työntekijät tekevät yleensä töitä rakennusalalla, maataloudessa, siivoojina tai kotiapulaisina. Laittomasti työtä tekevät eivät näy tilastoissa, mutta Suomessa heitä arvioidaan olevan parisataa.

Paperittoman työntekijän palkkaaminen on Suomessa rangaistava teko. Kiinni jäämisen riskistä huolimatta se houkuttelee osaa työnantajista.

Ilman oleskelu- ja työlupaa maahan saapunut ei useimmiten tunne oikeuksiaan – puhumattakaan siitä, että hän osaisi tai uskaltaisi vaatia niitä. Haavoittuva asema tekee laittomasta siirtotyöläisestä kuuliaisen alaisen.

Maasta poistamisen pelko on niin suuri, ettei paperiton työntekijä halua tai voi hakeutua viranomaisten puheille ongelmatilanteissakaan. Moni välttelee myös ammattiliittojen edustajia, koska omassa kotimaassa työntekijöiden järjestäytyminen ei välttämättä ole turvallista.

Laittomasta työnteosta on tullut Euroopassa sen verran suuri ongelma, että se vaatii toimia.

Kaksi vuotta sitten Euroopan unioni sääti niin sanotun työnantajasanktiodirektiivin, jonka tarkoituksena on estää Euroopan ulkopuolelta tulevien laitonta työntekoa. Jäsenmaiden on saatettava direktiivi voimaan viimeistään tämän vuoden heinäkuussa. Tarvittavia lainmuutoksia valmistellaan Suomessa parhaillaan.

Työnantajan lisäksi myös ketjussa ylempänä oleva työn tilaaja voi direktiivin mukaan joutua vastuuseen paperittoman työntekijän palkkaamisesta. Tämä on hyvä asia, sillä tilaajalla on usein viranomaisia paremmat mahdollisuudet valvoa alihankkijoitaan.

Myös tilaaja hyötyy alihankkijan käyttämästä pimeästä työvoimasta. Laittomuuksiin lähdetään, jotta säästettäisiin rahaa: työntekijälle maksetaan pienempää kuin minimipalkkaa, ja verot ja sosiaaliturvamaksut jätetään hoitamatta.

Tilaajan vastuun lisäksi direktiivi edellyttää, että laittomasti töitä tehnyt saa lain ja työehtosopimuksen mukaisen palkan. Direktiivi suojelee siten myös työntekijää. Se ei kuitenkaan takaa paperittomalle oikeutta jäädä maahan.

Ei ole kenenkään edun mukaista sallia pimeän työn teettämistä. Työntekijälle ei kerry eläkettä, yhteiskunta ei saa verotuloja, eivätkä rehelliset yritykset pärjää pimeää työtä teettävälle yritykselle.

Jotta pimeä työ havaittaisiin ja väärinkäytökset saataisiin estettyä, työpaikkojen tarkastuksia on lisättävä. Lisäksi paperittomalle pitäisi tarjota mahdollisuus jäädä laillisesti maahan määräajaksi, jonka aikana hänellä olisi tilaisuus hankkia itselleen työ- tai opiskelupaikka.

Myös oikeutta sosiaaliturvaan pitäisi tarkastella uudelleen. Suomessa sosiaaliturvan saamisen ehtona on, että ihminen asuu maassa laillisesti ja vakituisesti. Jos paperiton työntekijä lopulta maksaa veronsa Suomeen, eikö olisi kohtuullista, että hänellä olisi oikeus sosiaaliturvaan ja sairaustapauksissa terveyskeskuksen palveluihin?

Kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen mahdollisuuksia auttaa paperittomia työntekijöitä ja työvoiman väärinkäytösten uhreja on parannettava. Ay-liikkeen on omien jäsentensä ohella valvottava myös paperittomien työntekijöiden etua.

Paljon on jo tehty. Ammattiliitot ovat auttaneet alipalkattuja ja kiskonnan tapaista työsyrjintää kohdanneita työntekijöitä. Kirkko ja kansalaisjärjestöt ovat puolestaan havahtuneet auttamaan paperittomia. Esimerkiksi Diakonissalaitos on yhdessä joidenkin järjestöjen kanssa ryhtynyt tarjoamaan heille maksutonta terveydenhoitoa.

Työnantajapuolenkin soisi puolustavan aktiivisesti työmarkkinoiden terveyttä ja läpinäkyvyyttä sekä työehtojen ja -olojen asianmukaisuutta. Se ei kuitenkaan riitä.

On erittäin todennäköistä, että paperittomien työntekijöiden määrä kasvaa Suomessakin, jos mitään rakenteellisia ja maailmanlaajuisia muutoksia ei tehdä.

Ensisijaisesti pitäisi vahvistaa kehittyvien maiden talouksia ja demokratiaa, jotta kenenkään ei tarvitsisi lähteä pimeisiin töihin muualle. Lisäksi on parannettava mahdollisuuksia tulla Eurooppaan töihin laillisesti. On myös tunnustettava, että laittomastikin maassa oleskelevilla on ihmisoikeudet.

Anu-Tuija Lehto

Kirjoittaja on SAK:n lakimies.