HBL: Moraali on huono ohjenuora maahanmuuttopolitiikalle

HBL: Moral dåligt rättesnöre för invandringspolitiken 23.5.2011

Talouselämä: Professori HBL:ssä: ”Moraali on huono ohje maahanmuuttopolitiikassa”

Jos maahanmuutto nähdään moraalisena ongelmana, kerjätään hankaluuksia tulevaisuudessa.

Tarkastelkaa maahanmuuttoa mieluummin taloudellisena voimavarana ja valitkaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka sopivat työmarkkinoille, sanoo kanadalainen asiantuntija Howard Duncan.

– Kun maahanmuuttajista tehdään hoivan kohteita, niin silloin aliarvioidaan heidän kykynsä osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. He eivät ehkä saa edes tehdä töitä, sanoo professori Howard Duncan Ontarion yliopistosta Kanadasta.

– Hyvinvointipalvelujen vastaanottajina maahanmuuttajat tulevat kuormittamaan julkista taloutta ja hyvinvointijärjestelmää pystymättä maksamaan takaisin kovinkaan paljon, jos mitään. Tulee aika, jolloin ihmiset saavat tarpeekseen ja alkavat inhota järjestelmää ja maahanmuuttajia. Järjestelmä menettää uskottavuutensa.

Näin on tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa, sanoo Duncan.

– Tässä on Suomelle opetus: jos suomalainen maahanmuutto perustuu moraalisuuteen, etäännytetään ennen pitkää suomalaiset veronmaksajat. Se olisi virhe, sanoo Duncan, joka luennoi Turussa.

Moraalisen järkeilyn vastaista on sekin, että on ihmisoikeus lähteä maasta, mutta ei muuttaa johonkin tiettyyn maahan, muistuttaa Duncan.

Sen sijaan Duncan ottaa esimerkiksi kanadalaisen mallin. Maa on jo 1960-luvun lopulta aktiivisesti houkutellut ja valinnut maahanmuuttajia, jotka hyödyttävät talouselämää.

Pääomaa, ei kulttuuria

– Ensimmäinen kysymys maahanmuuttajalle ei meillä ole se, onko hän kiva kaveri, josta kanadalaiset tulevat tykkäämään, jolla on oikea kulttuuri, uskonto tai ihonväri, vaan mitä maahanmuuttaja voi antaa maalle, mitä inhimillistä pääomaa hän meille tarjoaa.

– Lähinnä on kyse koulutuksen tasosta ja työkokemuksesta, mutta jossain määrin myös iästä, koska ajattelemme myös väestön ikärakennetta.

Toinen kanadalaisen maahanmuuttopolitiikan tukijalka on, että monikulttuurisuus on tavoite itsessään.

– Se on jopa kirjattu perustuslakiin, huomauttaa Duncan.

Kanadassa sana tarkoittaa, että tunnustetaan selvästi maahanmuuttajien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan myös Kanadassa.

– Me emme halua muuttaa ihmisiä kulttuurisesti. Me vain kehotamme heitä osallistumaan yhteiskunnan toimintaan omine kulttuureineen, antamaan oman panoksensa.

Ei muuttumatonta identiteettiä

Tämä tarkoittaa myös sitä, että sanotaan selvästi, ettei kansallinen identiteetti ole eikä tule olemaan muuttumaton vaan se on jatkuvassa muutoksessa.

Tämän seurauksena Kanada on niin monikulttuurinen yhteiskunta, että monet haluaisivat sisällyttää sen jopa itse identiteetin käsitteeseen, hän sanoo.

– Aikaa sitten meillä oli yhteiskunta, jossa oli oikeastaan kaksi rinnakkaista, toinen englanninkielinen ja toinen ranskalainen. Sittemmin molemmat yhteiskunnat ovat muuttuneet ja monipuolistuneet todella paljon ilman, että kumpikaan olisi hukannut yhteenkuuluvaisuuden tunnettaan tai siirtynyt muukalaiskammoiseen vaiheeseen.

– Uskon, että eurooppalaiset maat voivat tehdä saman. Suomikin voi tehdä sen. Eivät suomalaiset ole niin kovin erilaisia, sanoo Duncan ja hymyilee kannustavasti.

Kanadan malli

* Kanada ottaa vuosittain vastaan noin 250 000 maahanmuuttajaa pysyvällä oleskeluluvalla. Tänä vuonna luvuksi arvioidaan 265 000.

* Suunnilleen yhtä moni saa tilapäisen viisumin, joka edellyttää paluuta vuoden sisällä.

* Monikulttuurisuus on kirjattu lakiin vuodesta 1988.

* Noin 60 prosentille myönnetään pysyvä oleskelulupa koulutuksensa tai muiden työhön liittyvien ansioiden perusteella. Lopuista noin puolet on pakolaisia ja loput perheenyhdistämistapauksia. (käännös)

_______________________________________

Talouselämä: Professori HBL:ssä: ”Moraali on huono ohje maahanmuuttopolitiikassa”

Valitse maahanmuuttajat sen mukaan, millaista väkeä Suomi tarvitsee, neuvoo professori Howard Duncan suomalaisia. Duncan on kanadalainen Ontarion yliopiston professori, joka on käynyt luennoimassa Åbo Akademissa, kertoo maanantain Hufvudstadsbladet.

Hyväntekeväisyys maahanmuuttopolitiikan perustana kuormittaa julkista taloutta sen sijaan, että se jouduttaisi talouskasvua ja vaurastumista. Ennen pitkää kansa saa tarpeekseen tällaisesta politiikasta ja silloin tulee monenlaisia ongelmia.

Duncan muistuttaa, että ihmisoikeuksiin kuuluu vapaus lähteä maastaan. Ihmisoikeuksiin ei kuitenkaan kuulu mennä minne tahansa.

Duncan kehuu estoitta Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa, joka on kymmenet vuodet perustunut ajatukseen siirtolaisten hyödyntämisestä ja heidän valikoimisestaan tarpeen mukaan.

Kanada katsoo tarkkaan, minkä ikäisiä ja miten koulutettua väkeä se päästää maahansa.

Valikoivuudesta huolimatta Kanada on mitä monikulttuurisin maa. Monikulttuurisuus on kirjattu perustuslakiin, Duncan muistuttaa.

Kanadan mallisesta maahanmuuttopolitiikasta on käyty keskustelua Suomessakin. Presidentti Martti Ahtisaari on kannattanut ja suositellut Suomelle Kanadan mallia. Tätä Nobelin rauhanpalkinnon saanutta valtiomiestä ei kai kukaan ole tämän perusteella leimannut muukalaisvihamieliseksi.

Valitsemisen kääntöpuoli on valitsematta jättäminen. Suoraviivaisesti tulkiten Suomen ei pitäisi päästää maahan sellaista väkeä, jonka koulutus ei sovi suomalaisten tarpeisiin. Maahanmuuttajien työttömyystilastoista näkee, kenellä on koulutusta ja pätevyyttä, kenellä ei.

Ratkaisematta maahanmuuttajien valikoimisen jälkeenkin jää, mitä me teemme niille oman maan kansalaisille, jotka eivät löydä sopivaa työtä tai jotka eivät jostakin syystä kykene tarjoamaan työvoimaansa.