HS-raati: Rasismi ei sovi eduskuntaan eikä kapakan vessaan

Helsingin Sanomat: HS-raati: Rasismi ei sovi eduskuntaan eikä kapakan vessaan 27.5.2011

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko kansanedustajalla oikeus esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja?

Kansanedustaja ei saa käyttää asemaansa sorron välineenä, tuumii ympäristökirjailija Juha Kuisma.

"On tietysti eri asia, puhuuko puheensa eduskunnassa vai Viitasaaren ABC:llä. Mutta rasismi on rasismia huoltoasemallakin."

Kansanedustajalla ei ole oikeutta esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja, katsoo 57 prosenttia HS-raadin vastaajista. Kysymyksen taustalla on perussuomalaisten uuden kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen haastattelulausunnoista noussut kohu.

"Mustien tai muslimien niputtaminen yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi on ihan samanlaista rasismia kuin sen väittäminen, että kaikki viitasaarelaiset junttisahurit tai kaikki espoolaiset roomalaiskatoliset poliitikot ovat samanlaisia", sanoo yritysjohtaja Ami Hasan.

Hakkarainen yhdistää huonoja ominaisuuksia tiettyihin etnisiin ryhmiin ja hyviä ominaisuuksia omaan etniseen ryhmäänsä, väittää päätoimittaja Alexis Kouros.

"Se on rasismia. Samanlaisilla ilmaisuilla Hitler puhui juutalaisista ja romaneista."

Ylimpien vallankäyttäjien rasistiset lausunnot lietsovat päätoimittaja Jarmo Papinniemen mielestä vihan ja epäluulon ilmapiiriä, ja seuraava askel on viattomiin kohdistuva vaino.

"Hakkarainen toimii savuverhona, jonka suojassa tapahtuu älykästä ja suunnitelmallista yleisen mielipiteen manipulaatiota."

Kenelläkään ei ole erioikeutta rasismiin, ei eduskunnassa eikä edes aamuyöstä kapakan vessassa, jyrähtää professori Martti Koskenniemi.

"Joskus voi olla oikeasti vaikea sanoa, milloin typerä puhe kääntyy juuri rasismiksi ja milloin siihen pitää puuttua. Mutta kansanedustajalla tuo raja tulee vastaan jo ennen kuin monilla muilla."

Avoimen rasismin salliminen ei ole suvaitsevaisuutta, vaan välinpitämättömyyttä ja heitteillejättöä, linjaa toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä.

Sananvapautta ei tulisi koskaan rajoittaa millään tavoin, toteaa historiantutkija Markku Ruotsila.

"Epämiellyttävien mielipiteiden ääneen sanomisen oikeus on länsimaalaisen vapauskäsityksen luovuttamaton ydin, jota ilman emme ole länsimaisia emmekä vapaita."

Vastaajista 39 prosenttia puolustaa kansanedustajan oikeutta etnisten ryhmien arvosteluun.

"Sananvapautta tolkuttomasti rajoittamalla emme vähennä rasismia, mutta saatamme tehdä monista ongelmista vaiettuja. Se lisää rasismia ja epäluuloa", pohtii sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

Hakkaraisesta on tehty "keisarin uusi vaate", jota sopii osoitella sormilla, hihitellä ja punastella, luonnehtii professori Laura Kolbe.

"Hänen kauttaan puramme omia ennakkoluulojamme ja ahdasta ajatteluamme."

Yhteiskunnallinen keskustelu on vaikeaa ilman jonkinlaisia yleistyksiä, aprikoi yliasiamies Antti Arjava.

"Monien tavoin olen kirjoittanut siitä, että aasialaiset tekevät nykyisin kovemmin töitä kuin eurooppalaiset. Enkä tarkoita sitä kiihotukseksi eurooppalaisia vastaan."


HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

_________________________________________________


HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko kansanedustajalla oikeus esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja?

Huhtikuun vaaleissa perussuomalaisten listoilta tehtäväänsä valittu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on herättänyt huomiota maahanmuuttajia ja etnisiä ryhmiä käsittelevillä lausunnoillaan.

Huhtikuussa pian valintansa jälkeen Hakkarainen vaati Helsingin Sanomien videohaastattelussa maahanmuuttoa kuriin. Hän paheksui "neekeriukkoja" ja "kaiken maailman muslimeja" sekä imitoi häiritsevänä pitämäänsä rukoushuutoa.

Tämän viikon maanantaina Jämsän Seutu -lehden verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa Hakkarainen sanoi, ettei "neekeriukkojen" pidä oleskella tyhjän panttina Helsingissä torien laidalla vaan heidät pitää panna "töihin räntäsateeseen sinne, missä mekin on oltu.". Töillä Hakkarainen tarkoittaa ainakin metsien kasvatushakkuita.

Hakkaraisen mukaan Suomen pakolaiset eivät ole oikeasti kotimaassaan hätää kärsineitä ihmisiä: "Niitä kärpästen syömiä akkoja ei Suomessa ole. Ne on ihan toisen näköisiä ukkoja, jotka rautatieasemalla notkuu." Hakkarainen epäili myös, että ennen pitkää kantaväestö joutuu lähtemään Suomesta karkuun islamia ja Afrikan sarvesta tulevia "karkeita tapoja".

Keikkatöitä Latinalaisessa Amerikassa tehnyt Hakkarainen totesi Jämsän Seudulle myös, että eurooppalaista alkuperää olevat asukkaat tekevät enemmän töitä. Hän kieltäytyi kuitenkin sanomasta, ketkä tekevät vähemmän töitä. "Sitä ei saa sanoa. Mä en ole rasisti ollut missään vaiheessa, mutta minusta on se tehty. Mutta en anna periks, vaikka hirteen vetäisitte!"

Huhtikuussa Hakkaraisen ensimmäisten lausuntojen jälkeen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini nuhteli Hakkaraista. Nyt uusimman kohun jälkeen perussuomalaisten eduskuntaryhmän johto kokoontuu tänään keskiviikkona päättämään, miten asiaan puututaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on ilmoittanut, ettei hän hyväksy Hakkaraisen puheita. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ennakoi tiistaina, ettei Hakkarainen selviä puheistaan ilman seuraamuksia.

Huhtikuussa Hakkaraisen silloisia maahanmuuttajalausuntoja panettelevina ja solvaavina pitänyt vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pyysi valtakunnansyyttäjää tutkimaan, täyttävätkö lausunnot rikoksen tunnusmerkit. Biaudet'n mielestä kyseeseen saattaisi tulla esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää kohtaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti kuitenkin myöhemmin poliisin ehdotuksen mukaisesti, ettei Hakkaraisen huhtikuisia ulkomaalaiskommentteja tarvitse tutkia.

Suomessa uutistoimisto Reutersin päätoimittajana työskennellyt Brett Young vaati viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa (Sunnuntaidebatti 22.5.) suomalaisten puolueiden puheenjohtajia tuomitsemaan rasismin. Young käytti esimerkkinä Hakkaraisen puheita ja toisen perussuomalaisten uuden kansanedustajan Jussi Halla-ahon näkemyksiä, jotka Youngin tulkinnan mukaan yhdistävät islamin pedofiliaan.

Youngin mukaan eduskuntaan pitäisi julistaa nollatoleranssi rasismille. "Puolueet tuomitsisivat tiukasti yhdessä kansanedustajien mahdolliset rasistiset kommentit, eikä asiaa jätettäisi kansanedustajan oman puolueen johdon hoitoon. Oman puolueen pitäisi myös rangaista rasistisiin puheisiin syyllistynyttä", hän ehdotti.

Väitettä siitä, että esimerkiksi Hakkaraisen tai Halla-ahon näkemykset olisivat rasistisia, ei niellä purematta ainakaan perussuomalaisten keskuudessa. Rasististen mielipiteiden esittäminenkään ei ole laissa kiellettyä, ellei näkemysten esittäjä syyllisty kiihottamiseen kansanryhmää kohtaan tai muuhun rikokseen.

Kansanedustajat ovat eduskunnassa äänestäjiltä saamallaan valtakirjalla. Jussi Halla-aho sai Helsingin vaalipiirissä 15 074 ääntä ja Teuvo Hakkarainen Keski-Suomen vaalipiirissä 3 371 ääntä. Eduskuntaan valituissa on monia muitakin, jotka esittivät jo vaalikampanjassaan voimakkaasti maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä.

Kansanedustajan riippumattomuudesta säädetään Suomen perustuslain pykälässä 29. "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Viikon kysymys:


Onko kansanedustajalla oikeus esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja?

KYLLÄ

Matti Kalliokoski:

Voi tätä peitekieltä. En tiennytkään, että herra Hakkaraisen puheet olivat "etnistä ryhmää arvosteleva lausunto". Luulin, että kyse oli hänen esittämänsä roolihahmon vuorosanoista.

Maalaispoikana en hyväksy maalaisuutta hänen puheidensa selitykseksi. Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, millä mielikuvilla hän leikkii. Kansanedustajilla on oikeus käydä keskustelua yhteiskunnallisista ongelmista. Sellaisia puheenvuoroja jään edelleen odottamaan.

Jaakko Heinimäki:

Totta kai, vaikka on kyllä kovin kyseenalaista, voiko etnisistä ryhmistä puhua yhtenäisinä kokonaisuuksina. Mutta jos kaverin tuorein tieto on peräisin kansakoulun aapisesta, niin kannattaisi pitää turpansa kiinni.

Arvosteluun tarvitaan argumentteja. Sekä kansan että edustajan kannalta voisi olla hyvä, että myös kansanedustajan hommissa olisi koeaika.

Hakkarainen on sahalla varmaan mies paikallaan.

Tuomas Enbuske:

Esimerkiksi lause "Yhdysvaltaiset saastuttavat enemmän kuin kiinalaiset" on etnistä ryhmää arvosteleva lause.

Mutta sitä parempi, mitä enemmän ihmisiä voidaan käsitellä yksilöinä, eikä minkään etnisen tai muun ryhmän edustajina.

Markku Ruotsila:

Sananvapautta ei tulisi koskaan rajoittaa millään tavoin. Myös rasistisia puheita tulisi saada pitää – ja kaikkien järkevien ihmisten tulisi ne yhtä nopeasti ja näkyvästi tuomita.

Epämiellyttävien mielipiteiden ääneen sanomisen oikeus on länsimaalaisen vapauskäsityksen luovuttamaton ydin, jota ilman emme ole länsimaisia emmekä vapaita.

Jukka Mallinen:

Jos kansanedustajalla on oikeus esittää etnisiä ryhmiä kehuvia tai puolustavia lausuntoja, niin saako hän symmetrisesti esittää niistä kriittisiä väitteitä?

Loogisesti ottaen menee vaikeaksi. Onko loogisesti mahdollista oikeutta, totuutta ja perustuslakia noudattaen kritisoida kokonaista etnistä ryhmää? Etnisellä ryhmällä on yhteinen, muista ryhmistä erottava tunnusmerkki – biologinen, "rodullinen" (tunnetusti mitään rotuja ei olekaan) tai kulttuurinen – heimo, kieli, perinnäistapa ja niin edelleen.

Koko etnisen ryhmän liittäminen johonkin kielteiseen menee käytännössä parjauksen puolelle. Aina löytyy se joonialainen, joka ei valehtele (kaikki joonialaiset valehtelevat, sanoi joonialainen).

Savolaisia pontikankeittäjiä voi arvostella, mutta ei kai kunnioitettu kansanedustaja voi sanoa kaikkia savolaisia rikollisiksi pontikankeittäjiksi. Hämäläiset voi julistaa "voittopuolisesti hitaiksi", mutta minua hämäläisenä tuskin!

Juha-Pekka Hotinen:

Tämä on harvinaisen yksinkertainen juttu: arvostella saa, jos perustelee, mutta halventaa ei saa, vaikka yrittäisi perustella.

Hakkarainen ei arvostele, vaan halventaa, joten äkkiä esimerkiksi Suonperän käytöskouluun tarkkailuluokalle.

Johannes Koroma:

Media saa, mitä media pyytää. Journalistit ovat totuttaneet ja melkein opettaneet poliitikot siihen, että vain räväkät ja poikkeukselliset lausumat saavat julkisuutta. Myönteinen kanta ei kuitenkaan tarkoita, ettei hyvää makua ja kansanedustajalle sopivaa kielenkäyttöä tulisi noudattaa.

Asiallisuus ja analyyttisyys ei herätä tiedotusvälineissä kiinnostusta eikä saavuta julkisuutta. Sellaiset puheenvuorot ja kirjoitukset on varattu toimittajien signeeraamille jutuille.

Jo vuosien ajan niin poliitikot, yritysjohtajat kuin akateeminen eliitti on puhunut ylhäältä alas kansalaisille, vain yhden vaihtoehdon politiikkaa, jota omien perusteluiden sijaan on perusteltu EU:n tai globalisaation ohittamattomuudella ja vaihtoehdottomuudella.

Vaalikeskustelu vahvisti tämän käsityksen, julkisuudessa keskustelua käytiin vain värikkäimmistä teemoista, ei tietenkään lehdistön aloitteesta, mutta median vahvalla tuella.

Kun tulos sitten oli se mikä oli, mediassakin pyhäkoulumaisesti ihmeteltiin, mistä tämä johtuu. Kilpailu lukijoista ja katsojista syrjäyttää laadukkaan journalismin yhä useammin.

Kiba Lumberg:

Tässä sitä ollaan, kun ei ole käyty avointa keskustelua, vaan on salailtu liikaa tapakulttuureihin liittyviä ongelmia

Kyllä kansanedustaja saa sanoa mielipiteensä ja näkemyksensä siinä missä muutkin kansalaiset. Eri asia on, millä tavalla sanoo.

Tärkeintä on, mikä on ihmisyys ja ihmisarvo.

Sekin on totta, että täällä lorvailee tummahipiäisiä miehiä ilman työtä. Mistä he ovat tulleet ja kuka heitä rekrytoi tänne? Kuka tai ketkä maksavat heidän asumisensa?

Jotenkin nyt vallitsee sellainen tunnelma että ei saa kohta sanoa mistään mitään.

Rakentava keskustelu olisi paikallaan.

Leena Lehtolainen:

Vastaan kyllä, koska sananvapaus on kuitenkin sen verran tärkeä asia, etten voi muuta vastata.

Kysymys on kuitenkin arvostelevasta mielipiteestä, ei tuomitsevasta. Tässäkin pitää jälleen kerran saivarrella sanamuodoista. Eri asia sitten on kuinka moisiin puheisiin tulee suhtautua. Iso osa äänestäjistä ja edustajatovereista suhtautuu moisiin arvosteleviin puheisiin puolestaan arvostelevasti.

En kaipaa sitä, että media uutisoi isosti kansanedustaja Hakkaraisen jokaisen möläytyksen. Varoitus on jo annettu, nyt olisi kiinnostavampaa saada uutisia vaikkapa hallitusneuvottelujen etenemisestä kuin yhden klovnin touhuista.

Seppo Lampela:

Kansanedustajalla on täysin samat oikeudet kuin rivikansalaisella, ei enempää eikä vähempää.

Markku Jokisipilä:

Perustuslakimme takaa jokaiselle sananvapauden, johon sisältyy "oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".

Perustuslaki ei aseta minimilaatuvaatimuksia näille tiedoille, mielipiteille ja viesteille, eli fiksujen, hyvin perusteltujen ja miellyttävien mielipiteiden ohella saa esittää myös typeriä, vääriin tietoihin perustuvia ja epämiellyttäviä mielipiteitä, ja kaikkea siltä väliltä.

Sananvapauden rajoja on piirretty rikoslaissa. Sen mukaan se, joka "yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi". Tämä koskee myös kansanedustajaa.

Kysymys koskee oikeutta esittää "arvostelevia lausuntoja". Arvostelu ei ole sama asia kuin uhkaaminen, panettelu tai solvaaminen.

Jos arvostelun perusteet ovat valheellisia ja tietoisen pahansuopia tai arvostelun sananmuodot loukkaavia, saattaa arvostelu olla tulkittavissa panetteluksi tai solvaamiseksi. Se, onko asia näin, kuuluu tuomioistuimen arvioitavaksi.

Yleisesti ottaen voi todeta, että etnisiä tai muita kansanryhmiä koskevat yleistykset, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, harvemmin edistävät keskustelun älyllistä tasoa.

Akuliina Saarikoski:

Avoimesta rasismista irtisanoutuminen on tärkeätä, mutta yksittäisiä möläyttelyjä pelottavampaa on rakenteellinen rasismi ja nationalismi. Ne ovat voimistuneet tiukentuneen ulkomaalaispolitiikan myötä.

Minna Tawast:

Kyllä on, jos kysymys on arvostelusta. Kansanedustaja saa ja voi perustellusti arvostella mitä vain jo sananvapaudenkin puitteissa. Eri asia sitten on, onko arvosteleminen aina viisasta.

Solvaaminen, jonkin ihmisryhmän alentaminen, perättömän tiedon esittäminen ja yleistäminen eivät ole arvostelua. Hakkaraisen puheet kuuluvat tähän ryhmään. Suomen lain mukaan hänellä on oikeus tuollaiseenkin puuhaan ja rasismiin, jota hänen puheensa selvästi edustavat. Ymmärtääkseni kansanedustajalta edellytetään kuitenkin hyvää ja asianmukaista käytöstä.

Sitä eivät sen kummemmin Hakkaraisen huutelut kuin Halla-ahon kvasifiksu muukalaiskaunakaan edusta.

Olisin kovasti häpeissäni, jos äänestämäni edustaja alkaisi esiintyä lehtien palstoilla siksi, ettei kykene puhumaan asiallisesti tai ei ymmärrä normaalin julkisuuden toimintamekanismeja. Ajattelisin, että hän on täysin väärässä toimessa.

Hakkaraisen nuhteleminen ja rasismin vastainen julkilausuma osoittavat, että perussuomalaisissa on myös vastuuntuntoisia poliitikkoja.

Riikka Ala-Harja:

Kuten alustuksessa mainittiin kansanedustajan perustuslaillisista oikeuksista työssään: "Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

On oikeus arvostella etnisiin kansaryhmiin kohdistuvia toimia suuntaan jos toiseen, mutta solvaaminen, yleistäminen ja muu populistinen kekkalointi on mautonta.

Teuvo Hakkarainen ei kanna postinsa tuomaa vastuuta, vaan hölpöttää.

Kirsi Virtanen:

Sananvapaus on myös kansanedustajille kuuluva ihmisoikeus. Arvostelua ei kuitenkaan pidä tai saa esittää tavalla jonka tarkoitus on loukata.

Sana "neekeri" on sana jolla viitataan pelkästään ihonväriin – ja samalla annetaan ymmärtää että juuri tuo tietty ihonväri olisi merkki ihmisen alempiarvoisuudesta. Lisäksi sanalla on vahva kytkös apartheidiin ja orjuuteen. Siksi sanan käyttö osoittaa täydellistä moukkamaisuutta.

Hakkaraiselle "rangaistukseksi" annettu huomautus on typerryttävän naurettava.

Joskus n-sanan käyttöä puolustellaan sillä että mustaihoiset käyttävät sitä itsekin. Selitys on ontuva. Suomalaiset teinitytöt saattavat kutsua toisiaan sanoilla "vitun huora" ilman että se heidän keskuudessaan välttämättä koetaan erityisen pahaksi. Silti ei ole sopivaa että kuka tahansa menee kutsumaan teinityttöjä sanoilla "vitun huora".

Valitettavaa on että tällaista perussuomalaista Hakkarais-retoriikkaa ei vaalien aikana kuulunut juuri lainkaan.

Kaikenkarvaiset "hakkaraiset" pidettiin vaalitaistelussa visusti piilossa.

Se, ettei Timo Soini olisi tiennyt puolueensa kansanedustajiston sisältävän "hakkaraisia", ei ole uskottavaa. Soini vain onnistui kätkemään nämä tyypit – mutta nyt he alkavat pulpahdella pinnalle.

Vaalitaistelussa Hakkarais-tyyppinen lapsellinen retoriikka ja ala-arvoinen argumentointi olisivat vieneet perussuomalaisilta vaalivoiton – ja uskon että Soini tiesi sen. Siksi nämä "hakkaraiset" vaiettiin maakuntaan. Enää vaientaminen ei tietenkään onnistu kun he kiipeilevät Arkadianmäen portaita pitkin.

Seppo Zetterberg:

Sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja. Kokonaan toinen asia on, mitä tällaiset lausunnot kertovat esittäjästä ja täyttävätkö ne rikoksen tunnusmerkit.

Kaari Utrio:

Kansanedustajan sananvapaus on yksi demokratian peruspylväistä. Sitä ei voi kaventaa sen vuoksi, että joku aina häpäisee itsensä omalla typeryydellään.

Laura Kolbe:

Totta kai on – sananvapaus on länsimaissa luovuttamaton oikeus.

Kun istun juuri nyt Turkissa ja Istanbulissa eli 8500 vuotta vanhan kulttuurin vaikutuspiirissä, johon Hakkarainenkin islam-puheillaan viittaa, ei voi kuin huokailla kuinka perifeeristä, kuinka pohjoista ja nurkkakuntaista suomalainen mediatouhu voi pahimmillaan olla! Se ei koske vain Hakkaraista vaan julkisuuden herkkähipiäistä, poliittisessa korrektiudessaan suorastaan naurettavaa reagointia hänen puheisiinsa.

Hakkaraisesta on tehty "keisarin uusi vaate", jota sopii osoitella sormilla, hihitellä ja punastella; miehen kautta me puramme omia ennakkoluulojamme ja ahdasta ajatteluamme. Hakkaraisen pula-ahon touhuihin sopii joko samastua tai hävetä niitä. Kansa ja sivistyneistö löytävät taas roolinsa, kuin Kivi ja Ahlqvist aikoinaan!

Kaiken pyörityksen keskelläkin joku persuisä tai muu vastaaava voisi muistuttaa Hakkaraiselle, että hyvät tavat olivat Suomessakin vanhan kansan aikaan kunniassa – ihminen on kaikkialla ihminen, kunnioituksen ja arvostuksen kohde.

Kalle Haatanen:

Tässä uudessa tilanteessa olisi suotavaa, mikäli puolueet ottaisivat nollatoleranssin rasistiseen puheeseen, mutta juridisesti totaaliseen perifeerisyyteen ja pahantahtoisuuteen on mahdoton puuttua.

Teivo Teivainen:

Kansanedustajan, sinun ja minun, tulee saada arvostella kaikkea.

Vaikka pitäisin näkemyksiäsi kusipäisinä, puolustan oikeuttasi esittää ne. Lainvastaisuuksiakin voi lausua kenenkään kuulematta, mutta kansanedustajan on vaikea puhua hiljaa.

Kari Uusikylä:

Yksilöitä ja yhteisöjä saa arvostella, jos siihen on todellista aihetta. Typerä, kaunainen ja vihamielinen pilkkaaminen ja ihmisryhmien leimaaminen on kuitenkin vaarallista ja tuomittavaa.

Alf Rehn:

Sana- ja mielipidevapaus on tärkeä osa demokratiaa, jopa silloin kun se on epämukava. Vaikka tämä ei tarkoita että sanavapauteen viitaten saa tehdä mitä tahansa, meidän täytyy sallia myös mielipiteitä joita emme jaa.

Kysymys: "Onko kansanedustajalla oikeus olla moukka?" onkin sitten taas paljon kiinnostavampi.

Antti Arjava:

Lain mukaan oikeus on olemassa, vaikka jokainen henkilö ja ryhmä joutuu miettimään, millä tavoin oikeutta on viisasta käyttää. Sananvapauden turvaaminen on tärkeää silloinkin, kun keskustelu käy ylikierroksilla.

On varmasti perää siinä, että jonkin ryhmän arvostelu voidaan tulkita tueksi siihen kohdistuvalle syrjinnälle tai väkivallalle. Tämän argumentin yletön painottaminen johtaisi kuitenkin mahdottomaan tilanteeseen: esimerkiksi turkistarhaajia ei saisi eduskunnassa arvostella, koska se kiihottaisi tarhaiskuihin, tai yritysjohtajia ei saisi moittia ahneudesta, koska moittijan voitaisiin väittää ymmärtävän heidän omaisuutensa kähveltämistä tai turmelemista.

Mielipiteiden kriminalisointi ei ole ollut tehokas keino niiden muuttamiseen, vaan avoin asia-argumentointi.

Käytännössä harvoin jokin etninen ryhmä on niin yhtenäinen, että sen arvosteleminen kokonaisuutena olisi kovin perusteltua. Yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin vaikeaa ilman jonkinlaisia yleistyksiä, ja puhumme luontevasti ruotsalaisesta tai venäläisestä tai amerikkalaisesta toimintakulttuurista väittämättä oikeasti, että kaikki toimivat samalla tavalla.

Monien muiden tavoin olen kirjoittanut siitä, että aasialaiset tekevät nykyisin kovemmin töitä kuin eurooppalaiset, enkä tarkoita sitä kiihotukseksi eurooppalaisia vastaan.

Marita Liulia:

Sananvapauden puitteissa kansanedustaja Hakkaraisella on oikeus tuoda julki ajatuksensa.

Vessakirjoitusta ja aidanvarsien haistattelua sai tosin ennen nauttia ihan ilmaiseksi. Nyt me maksamme niistä mojovaa kuukausipalkkaa – yhteisestä kukkarostamme.

Arno Kotro:

Hakkaraisen möläytykset ovat rasistisia ja siten tuomittavia, mutta ei minkään ihmisryhmän arvostelua voi kategorisesti kieltää, niin epä-älyllistä hutkimista kuin se onkin. Järkevä kritiikki täsmentyy yksittäisen ihmisen tekoihin, ei hänen olemukseensa ja kaikkein vähiten kuviteltuihin ryhmäominaisuuksiin.

Ullamaija Kivikuru:

Totta ihmeessä – kyse on esittämisen tavasta ja perusteluista.

Arvosteluun eivät kuulu rasismi, vierasviha ja syrjintä.

Tommi Uschanov:

Liberaalissa demokratiassa kansanedustajan puheoikeuden täytyy olla varsin laaja, jotta julkisen poliittisen toiminnan vapaus turvattaisiin. Sen tulee joskus voida ylittää myös normaalien sosiaalisten kohteliaisuussääntöjen rajoja.

Voisi ehkä sanoa, että kansanedustajalla on oikeus esittää etnisiä ryhmiä arvostelevia lausuntoja, mikäli nämä lausunnot perustuvat faktoihin eivätkä pelkkiin sekaviin mielikuviin, jotka voivat pitää paikkansa tai olla pitämättä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa nämä faktat ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi puuttumaan käytännössä täysin.

Hakkarainen, joka puheistaan päätellen haluaisi vuonna 2011 ottaa Suomeen Etiopian nälänhädän uhreja, jotka on nähnyt televisiossa yli neljännesvuosisata sitten, ei ole uskomuksineen ihan ajan tasalla. Ehkä hän ilmoittautuu seuraavaksi kannattamaan Kekkosen uudelleenvalintaa presidentiksi.

Kansanedustajalla on vastaavasti myös täysi oikeus esiintyä "maahanmuuttokriittisenä", mutta vain mikäli hän tiedostaa, että Suomeen muuttavista ihmisistä neljä viidennestä on valkoihoisia länsimaalaisia, ja että peräti yksi kolmannes heistä on ulkomailta takaisin muuttavia syntyperäisiä suomalaisia. Jos hän todellakin on kriittinen sitä kohtaan, että he muuttavat Suomeen, "maahanmuuttokriittinen" on oikea sana; muuten pitäisi keksiä jokin muu, kuvaavampi sana sille, että kritisoi ei maahanmuuttoa vaan pientä vähemmistöä siitä.

Kannattaisi ymmärtää myös esimerkiksi sellainen seikka, että sitä, onko rasisti vai ei, ei saa päättää itse. Kun jotakuta syytetään rasismista, hänen omalla mielipiteellään siitä, onko hän rasisti, ei ole minkäänlaista painoarvoa – sen enempää kuin syytettäessä jotakuta myymälävarkaudesta on hänen omalla mielipiteellään siitä, onko hän myymälävaras vai ei. Ei kukaan tietenkään koskaan vapaaehtoisesti myönnä olevansa.

On vaikea tuntea myötätuntoa kansanedustajaa kohtaan, joka epäonnistuu äänestäjiensä asian ajamisessa siksi, että ei suostu tuomaan tätä asiaa esiin muuten kuin tavalla, joka tekee useimmille ihmisille yksinkertaisesti psykologisesti mahdottomaksi ottaa häntä vakavasti.

Kyseessä on eräänlainen oma maali tai luovutusvoitto. Tyhmyydestä sakotetaan, jos ei oikeusistuimessa niin sitten politiikassa.

Sananvapaus on sananvapauteen vetoajilla, ja se on hyvä. Mutta sananvapaus on myös sananvapauteen vetoajien vastustajilla, ja se on yhtä hyvä.

Ville Ranta:

Jos ei olisi oikeutta arvostella etnisiä ryhmiä millään tavalla, voisi olla melkoisen vaikea käsitellä monia asioita.

Se kuitenkin on selvää, että lähes kaikki maahanmuuttokriittiset tuskailut perustuvat Suomessa tietämättömyyteen, vieraanpelkoon ja kansallismielisiin ideologioihin. Poikkeuksiakin kuitenkin on.

Sananvapautta tolkuttomasti rajoittamalla emme vähennä rasismia, mutta saatamme tehdä monista ongelmista vaiettuja. Se itse asiassa lisää rasismia ja epäluuloa.

EI

Jaakko Hämeen-Anttila:

Asiallista kritiikkiä epäkohtia kohtaan on oikeutettua esittää, mutta summittainen solvaaminen on asiatonta.

Siihen sen enempää kansanedustajien kuin muidenkaan ei pitäisi ryhtyä.

Ami Hasan:

Rasismi ei ole sallittavaa missään muodossa. Jos nykyinen laki ei sitä kiellä, niin lakia pitää muuttaa – siihen vaan ei taida tämänhetkinen eduskunta pystyä.

Mustien tai muslimien niputtaminen yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi on ihan samanlaista rasismia kuin sen väittäminen että kaikki viitasaarelaiset junttisahurit tai kaikki espoolaiset roomalaiskatoliset poliitikot ovat samanlaisia – ahkeria tai laiskoja, tyhmiä tai viisaita, väärässä tai oikeassa. Eivät muuten ole.

Jokainen on yksilö ja tulkoon arvioiduksi omien tekojensa ja puheidensa perusteella – ei uskontonsa, ihonvärinsä tai etnisen alkuperänsä.

Meidän jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa, että maahanmuuttokritiikki ja rasismi eivät ole synonyymejä, ei tehdä niistä sellaisia. Tämä neuvo on muuten tarkoitettu myös journalisteille.

Minna Lindgren:

Oikeudesta en tiedä, mutta hyviä tapoja voi odottaa kaikilta, jotka kantavat yhteiskunnassa vastuuta. Toistaiseksi perussuomalaisissa ei ole näkynyt halukkuutta kantaa vastuuta.

On helppo huudella Viitasaaren metsistä asiattomuuksia 3 371 äänestäjän turvin, mutta odotan mielenkiinnolla, minkälaisia vastuullisia poliitikoita perussuomalaisten kansanedustajista kasvaa.

Medialta toivoisin, että muistettaisiin joskus perussuomalaisia äänestävien olevan vain alle viidesosa vaaleissa äänestäneistä suomalaisista. Suuri enemmistö suomalaisista on toista mieltä.

Atso Almila:

Olisiko meistä oikein sanoa, että "suomaliukot sitä ja suomaliakat tätä", vaikka monet votkaturistit ovat tehneet kovasti töitä koko "etnisen" ryhmämme maineen yhdenmukaistamiseksi?

Oliko taannoinen toriryyppääminen tyypillistä luterilaista suomalikäyttäytymistä?

Anu Kantola:

Laki ei etnisten ryhmien arvostelua kiellä, ellei kiihottamispykälän vaatimukset täyty eli oikeus on siihen pisteeseen saakka. Mutta ihmisten niputtaminen ihonvärin tai etnisyyden mukaan ryhmiksi on minusta rasistista ja siksi tuomittavaa. Jokainen olkoon oma itsensä ja vastatkoon omista tekemisistään.

En ole Hakkaraisen kanssa samaa mieltä myöskään hänen väitteistään.

Pakolaisina on Suomessa ihmisiä, jotka olisivat vaarassa kotimaassaan.

Mikään järjestelmä ei ole aukoton ja väärinkäytöksiäkin varmasti tapahtuu, mutta turvapaikan hakijat eivät ole Suomelle suuri ongelma.

Muutenkin on selvää, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, kun ihmiset tulevat heille vieraaseen kulttuuriin, mutta maahanmuutosta on meille myös monenlaista hyötyä, kun Suomi avautuu ja tänne tulee työvoimaa.

Esimerkiksi Yhdysvallat on rakentunut maahanmuutolle ja suosii sitä edelleen ja pitkälti sen vuoksi siellä on elinvoimainen ja vahva kulttuuri.

Claes Andersson:

Miksi muita ihmisiä ja ryhmiä vahingoittavia puheita pitäisi sallia?

Kansanedustajan puheet koetaan myös eräänlaisena mallikäyttäytymisenä ja luvan antamisena muille. Takavuosina ovat eduskuntaryhmät sitoutuneet nollatoleranssiin rasismin suhteen – niin pitäisi nytkin toimia.

Juha Kuisma:

Kansanedustajan puhevapaus tai mandaatti ei oikeuta rasismin luontoisiin mielipiteisiin tai ilmaisuihin, jotka väheksyvät jotain ihmisryhmää.

Perussuomalaiset eivät ilmeisesti retoriikaltaan tajua, että he ovat vahva ryhmä eduskunnassa, koska kansanvaltainen järjestelmä ja oikeusvaltio ovat heille taanneet vapaat vaalit ja yhtäläiset kansalaisoikeudet kuten kaikille Suomen kansalaisille.

Parlamentaarista asemaa ei saa siis käyttää sorron välineenä. On tietysti eri asia, puhuuko puheensa eduskunnassa vai Viitasaaren ABC:llä. Mutta rasismi on rasismia huoltoasemallakin.

Jos joku kansanedustaja leuhkii sillä, ettei lue kirjoja tai lehtiä, niin itse itsestään kertoo.

Perussuomalaisten viesti äänestäjille on, että he pyrkivät puhumaan maahanmuuton ongelmista, joista muka ei saisi puhua. Kuka kieltää? Media on avoin asialliselle puheelle. Asiatonkin kyllä uutisoidaan, mutta ei auta mahdollisten pulmien ratkaisussa.

Oikein toivoo, että jos Hakkaraisella tai Halla-aholla on tyttäriä, nämä menisivät naimisiin islaminuskoisen kanssa.

Juha Sihvola:

Syrjintä etnisen alkuperän, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, uskonnon tai muun vastaavan seikan perusteella on väärin, eikä sellaista pidä hyväksyä edes leikin varjolla, niin kuin N-sanaa on usein käytetty afrotaustaisista.

Omat lapseni kieltäytyivät N-sanan käytöstä jo potkuhousuiässä.

Alexis Kouros:

Kansanedustajan tehtävä ei ole etnisten ryhmien arvostelu, vaan yhteiskunnan parantaminen ja kehittäminen säätämällä lakeja. Jos maahanmuuttoon liittyvissä laeissa on vikaa, lakia tulee muuttaa.

Hakkaraisen puheet, johon tämä kysymyskin pohjautuu, eivät ole etnisten ryhmien arvostelua, vaan huonojen ominaisuuksien ja tapojen yhdistämistä tiettyihin etnisin ryhmiin, ja hyvien ominaisuuksien yhdistämistä omaan etniseen ryhmään. Se on rasismia. Samanlaisilla ilmaisuilla Hitler puhui juutalaisista ja romaneista.

Rasismi ja demokratia eivät voi elää yhdessä. Tällainen ajattelu on johtanut Euroopassa traagisiin seurauksiin, sitä ei kannata unohtaa.

Ongelma Suomessa on ollut se, että alusta lähtien keskustelussa on sekoitettu maahanmuuttokritiikki, rasismi ja muukalaisviha. Nyt ilmeisesti sarjaan tule mukaan "etnisten ryhmien arvostelu" salonkikelpoisena ilmaisuna rasismista.

Kaikki Suomen eduskuntapuolueet allekirjoittivat Euroopan puolueiden rasismin vastaisen peruskirjan ennen vaaleja, mutta se ei näköjään sitonut kaikkia.

Anne Moilanen:

Laillisuus ja hyväksyttävyys ovat kaksi eri asiaa. Tuomitsen rasismin, ja erityisen ikävää on kuulla rasistisia kommentteja kansanedustajan suusta.

Olen aivan nääntynyt perussuomalaiseen sananvääntelyyn, jossa rasistia ei muka saisi sanoa rasistiksi, vaan sievistelevästi maahanmuuttokriittiseksi. Hah! Ainakin jos käyttää neekeri-sanaa, kyllä silloin viimeistään on rasisti.

Katja Boxberg:

Muukalaisvihaa lietsovaa käytöstä ei pidä hyväksyä keneltäkään eikä etenkään kansanedustajilta.

Ben Zyskowicz:

Kenelläkään ei ole oikeutta esittää rasistisia lausuntoja.

Eilina Gusatinsky:

Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta arvostella etnisiä ryhmiä. Mutta kyseisessä tapauksissa kyse on haukkumisesta ja leimaamisesta, jonka tekevät kansanedustajat. Jos se tapahtuu täydessä hiljaisuudessa – ilman vastalauseita, se tarkoittaa, että muut hyväksyvät tällaisia puheita ja samalla legitimoivat rasismia.

Se on harhaluulo, että perussuomalaisten kriittisyys koskee maan maahanmuuttopolitiikkaa ja siten kohdistuu niihin ulkomaalaisiin, joita ei päästetä Suomeen. Pelkojen purkaukset tulevat koskemaan nimenomaan täällä olevia. Tuskin ennen nimittelyä (pahoinpitelyäkin) maahanmuuttajilta kysytään kotouttamishistoriaa.

Jani Leinonen:

Kansanedustajilta on kiellettävä kaikki rotuun, ihonväriin tai syntyperään perustuva toiminta, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen.

Antti Alanen:

Ollaan sillä tiellä, jolla yllytetään rikkomaan lakia. Jörn Donnerilla oli paras vaalilause: "avaramielisemmän Suomen puolesta".

Taru Mäkelä:

Siellä missä sivistyksen aurinko laskeutuu horisonttiin, myös kääpiöt heittävät pitkiä varjoja.

Mikko Lehtonen:

Itse asiassa kysymys on muotoiltu niin, että se voisi aivan yhtä hyvin kuulua: "Onko kansanedustajalla oikeus esittää rasistisia lausuntoja?"

Yksi rasismin ilmenemismuodoista on nimittäin juuri se, että "etniset ryhmät" ja muut vastaavat niputetaan yhdeksi homogeeniseksi joukoksi, josta sitten esitetään yleistäviä lausuntoja tyyliin "kaikki naiset, kaikki hämeenlinnalaiset, kaikki metsurit" ja niin edelleen.

Nollatoleranssi rasismia kohtaan on nollatoleranssia kaikkea sellaista maailman "meihin" ja "muihin" jakamista vastaan, joka tapahtuu niin, että yhtenäiseksi oletettu "me" on normi, jota vasten yhtenäiseksi oletettuja "muita" arvioidaan.

Martti Koskenniemi:

Kenelläkään ei ole erioikeutta rasismiin, ei kotona, ei työpaikalla, ei eduskunnassa, ei edes kapakan vessassa kännissä aamuyöstä.

Joskus voi olla oikeasti vaikea sanoa, milloin typerä puhe kääntyy juuri rasismiksi ja milloin siihen pitää puuttua. Mutta kansanedustajalla tuo raja tulee vastaan jo ennen kuin monilla muilla.

Kersti Juva:

Tosin en tiedä, mitä oikeudella tässä tarkoitetaan. Enkä oikein sitäkään mitä nämä etnisiä ryhmiä arvostelevat lausunnot ovat.

Minä olen kokenut Hakkaraisen lausunnot vihapuheeksi. Siihen ei ole moraalista oikeutta, laista en tiedä. Arvelen että se täyttää rikoksen tunnusmerkit. Mutta jos on säädetty, etteivät lait sido kansanedustajia niin mitäpä sitä minulta kyselemään.

Kaikenlainen vihapuhe olisi minusta otettava instituutioiden sisällä vakavasti ja sen kitkemiseen tulisi olla sovitut keinot ja väylät. Erityisen väärin on, jos vihan kohteeksi joutuvilta edellytetään että nimenomaan he puuttuvat asiaan joka kuuluu kaikille. Jos kansanedustajat saavat ladella tällaisia törkeyksiä, ei ihme että kaupungilla kerrotaan vähemmistöjen kiusaamisen ja häirinnän lisääntyneen. Se on pelottavaa.

Leena-Maija Rossi:

Jos kansanedustaja on velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta, niin hän on myös velvollinen ottamaan asioista selvää niin että ymmärtää olla yleistämättä ennakkoluulojen pohjalta.

Joka kerta, kun kansanedustajan asemassa olevan esittämät ennakkoluuloja ruokkivat kommentit painetaan villaisella, ne luvallistetaan laajemminkin.

Kaiken kaikkiaan Suomessa on viime vuodet ruokittu erikoisen sananvapauskäsityksen varjolla ajatusta siitä, että muita voi loukata mielin määrin "rehellisyyden" nimissä. Tällä perusteella vaikkapa koulukiusaamista voisi myös pitää rehellisyytenä.

Tämä on todella karkeaa ja väkivaltaista logiikkaa. Etnisyyteen, sen kummemmin kuin esimerkiksi sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvä syrjintä ja ennakkoluuloinen kohtelu ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää.

Annamari Vänskä:

Yhdysvaltalainen filosofi Judith Butler esitelmöi tiistaina Tukholman Nobel-museon järjestämällä luennolla rinnakkaiselon mahdollisuudesta. Hän peräänkuulutti ajattelua, jossa itseä ei ajatella muista erillisiksi: olemme kaikki toisistamme riippuvaisia. Meillä on myös eettinen velvollisuus kohdata toinen tämän omista lähtökohdistaan eikä ajatella toista vain suhteessa itseemme.

Vaikka Butler puhui Palestiinan ja Israelin tilanteesta, ajatusta voi hyvin soveltaa myös Suomeen, jossa rasistinen vihapuhe tuntuu normalisoituneen vaalien jälkeen. Vaikka kenelläkään ei ole oikeutta rasistiseen vihapuheeseen, kansanedustajien velvollisuus on erityinen, sillä heidät on valittu edustamaan ja edistämään kaikkea sitä positiivista ja edistyksellistä, jollaisena "suomalaisuus" halutaan nähdä.

Janne Saarikivi:

Jotta kysymykseen tulisi vastata, pitäisi kai tietää, mitä tarkoittaa "etninen ryhmä". Harva kai vastaisi, että esimerkiksi "seksuaalisia ryhmiä" tai "ammattiryhmiä" saa arvostella miten sattuu.

Itse olen tutkinut etnisten ryhmien muotoutumista ja historiaa yliopistossa vasta alun toistakymmentä vuotta, joten en nyt vielä oikein tiedä, mitä nämä tällaiset etniset ryhmät oikein ovat. Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, että etnisyys sinänsä ei selitä mitään varastamiseen, valehtelemiseen, raiskaamiseen tai työn vieroksumiseen liittyvää. Sen sijaan sattuu sellaisia, että johonkin etniseen ryhmään kuuluvaa väkeä joutuu sietämättömiin olosuhteisiin johtuen esimerkiksi sodista, typeristä ideologisista käsityksistä tai rasistisista vatipäistä, jotka haluavat tuottaa etnisiä konflikteja.

Silloin on olemassa vaara, että tähän ryhmään kuuluvista ihmisistä ei kaikista kehitykään esimerkiksi atomifysiikan professoreja, tunnettuja viulisteja tai Nokian toimitusjohtajia, vaan että eräät hairahtuvat kaidalle polulle. Tämä on surullinen, mutta täysin luonnollinen kohtalo. Tällaisia ihmisiä kohdatessamme meidän ei tulisikaan niinkään ajatella sitä, että he kuuluvat tiettyyn etniseen ryhmään tai että he ovat varkaita, vaan pikemminkin sitä, että jos kaikki olisi alusta alkaen mennyt mönkään, saattaisimme itsekin olla samassa asemassa ja jamassa. Näin opetti muuten myös kerran eräs Palestiinassa vaellellut kiertelevä ja huutava hullu, mutta siitä on jo kauan aikaa.

Sitten on vielä muitakin näkökulmia tietenkin. Sanotaan, esimerkiksi, että kaikissa ihmisissä heidän etnisiteetistään, liikuntaharrastuksistaan, murretaustastaan ja puoluekannastaan huolimatta on Jumalan kuva ja että heitä tulisi kohdella sen mukaisesti. Onneksi kuitenkin nykyisin on jo nykyaika ja on näin muodoin saatu selville, että uskonto ja Jumala on menneisyyttä ja että ihmisen arvo on siinä, että tuottaako hän Nokialle ja valtiovarainministeriölle pennosia ja eikös Halla-ahokin jo kirjoittanut tästä blogissaan.

Pauli Aalto-Setälä:

Avoimen rasismin salliminen ei ole suvaitsevaisuutta vaan välinpitämättömyyttä ja heitteillejättöä.

Silti koko puoluetta ei rasistiseksi yhden kansanedustajan käyttäytymisen perusteella voi tuomita. Siksi oli hyvä, että persut sanoutuivat irti Hakkaraisen rasistisesta käyttäytymisestä näyttävästi julkilausumallaan.

Luulenpa, että jos puolueessa olisi tunnettu Hakkaraisen tausta rikostuomioineen, ei häntä olisi asetettu ehdolle.

Heikki Hiilamo:

Ymmärrän, että perussuomalaisten äänestäminen oli protesti ja politiikkaan haluttiin muutosta, mutta tuskin äänestäjätkään halusivat Hakkaraisen edustamaa muutosta.

Onneksi perussuomalaisten eduskuntaryhmäkin ymmärsi tämän antamalla Hakkaraisen huomautuksen ja rasismin vastaisen julistuksen.

Yrjö Juhani Renvall:

Vastaan "ei" ja samalla tunnen kuuluvani sadan intellektuelli-narrin joukkoon, jotka käyvät hakkaraisten viitoittamaa kampanjaa. Miinusääniä ei demokratiassa lasketa.

Antti Nylén:

No eipä tietenkään ole. Kansanedustaja on palveluammatissa. Pidän hyvänä sitä, että poliitikot pukeutuvat standardimaisesti ja "siististi" ja puhuvat sitä omaa puolikirjakieltään. Se kuuluu juttuun. Muun muassa siitä heille maksetaan.

Kansanedustajan pitää kätkeä typeryytensä. Kaipa persuedustajatkin sen vielä oppivat. Typeryyden kitkeminen lienee liikaa vaadittu.

Jo ennen vaaleja mietin, mikä persuissa on niin uutta "vanhoihin puolueisiin" nähden, enkä edelleenkään ole keksinyt muuta kuin tyylin.

He ajavat täsmälleen samaa "minä ensin" -politiikkaa kuin kokoomus, keskusta ja Sdp:kin, mutta eri tyylillä, avoimen moukkamaisesti. Joku näkee sen rehellisenä, minä näen sen avoimen moukkamaisena.

"Minä ensin" -politiikka tietenkin selittää persujen suuren, "vanhoille puolueille" vertoja vetävän menestyksenkin – kuten senkin, miksi vasemmisto ja vihreät on tuomittu ikuiseen marginaaliin: noissa puolueissa puhutaan avoimesti solidaarisuudesta ja ajetaan asioita, jotka eivät suoraan hyödytä minua tai minun ryhmääni.

Juha Herkman:

Etnisyys ei riitä kenellekään arvostelun perusteeksi. Arvostelun on kummuttava muista syistä.

Katriina Järvinen;

Totuus ei aina tule kansan suusta, kansan joukoissa on myös matalamielisiä, pahansuopaisia ja ahdasmielisiä ihmisiä.

Kansanedustajalle ei riitä, että on joskus käynyt kansakoulun, vaan kyllä tietämystä on päivitettävä tämän päivän vaatimuksiin.

Hakkarainen ei ole mikään jalo villi, jota pitäisi suojella, vaan rasisti, joka pitäisi saada hiljenemään.

Vaula Norrena:

Kansanedustajan puheilla on enemmän painoarvoa kuin tavallisen kadunmiehen sanomisilla – sitä enemmän, mitä enemmän ääniäkin on takana. Jos kansanedustaja sanoisi esim. että 'naiset ovat tyhmempiä kuin miehet', olisi sekin ryhmää koskeva yleistys, joka tuosta asemasta lausuttuna voisi olla kiihotusta kansanryhmää vastaan.

Kansanedustajan työ on poliittista vaikuttamistyötä puheen kautta. Kaikki mitä kansanedustaja sanoo, voi olla poliittista.

Siksi kansanedustajalta on lupa vaatia paljon tarkempaa ja korrektimpaa puhetta kuin tavalliselta torikansalaiselta.

Maria Pettersson:

Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Neekeriukkohuutelu ei ole vakaata tai arvokasta.

Jollei kansanedustaja tätä ymmärrä, häntä täytyy ojentaa. Jos joku äijä mutisee neekeriukoista omassa mökissään Viitasaarella, who cares. Kyseessä on kuitenkin kansanedustaja – ihminen, joka on saanut valtaa ja jonka teoilla ja sanomisilla on ihan oikeasti suuri merkitys. Asiaa pahentavat selittelyt, joiden mukaan neekeriukkopuheet johtuvat siitä, että puhuja on "sahuri" tai "maalainen". Mahtaa sahureita ja maalla asuvia kismittää.

Hakkaraista on myös säälitelty: se on uusi eduskunnassa, se nyt vaan on vähän tommonen, kyllä se ennen pitkää oppii käyttäytymään kalustetuissa huoneissa. Höpön pöpön.

Hakkarainen ei ole mikään holhouksenalainen reppana. Hän on aikuinen mies ja, mikä tärkeintä, kansanedustaja ja vallanpitäjä. Hakkarainen on päässyt asemaan, jossa olisi todella syytä käyttää valtaa ja sanoja vastuullisesti.

Onneksi Hakkaraisen puheisiin on puututtu. Olisipa hirveää elää maassa, jossa kansanedustaja saisi heitellä tuollaisia kommentteja ilman, että kukaan puuttuisi asiaan tai vaatisi häntä tilille sanomisistaan. Sellaisiakin maita on, jopa Euroopassa.

Jarmo Papinniemi:

Ylimpien vallankäyttäjien rasistiset lausunnot lietsovat vihan ja epäluulon ilmapiiriä. Seuraava askel on viattomiin kohdistuva vaino.

Lisäksi on surkeaa, että keskustelu keskittyy yhteen ainoaan Hakkaraiseen, ikään kuin ei olisikaan muita ulkomaalaisvastaisia kansanedustajia.

Hakkarainen toimii savuverhona, jonka suojassa tapahtuu älykästä ja suunnitelmallista yleisen mielipiteen manipulaatiota. Perussuomalaisten julkilausuma, jolla pyritään poistamaan vähempiosaisten suosiminen ,on tästä viimeisin osoitus.

Risto Pelkonen:

Kansanedustajalla ei ole mitään erivapauksia poiketa hyvästä käytöksestä, vaikka vähän siltä onkin alkanut vaikuttaa. Mieleeni tulee Nummisuutarin Esko: "Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu."

Saila-Mari Kohtala:

Joku roti. Olkoon vaan perustuslain mukaista, mutta näissä asioissa on nyt otettava nollatoleranssi.

Olen hyvin huolestuneena seurannut sitä, miten yksikään niin sanotusti vaikutusvaltainen taho ei ota tähän rasistiseen kommentointiin ja ilmapiiriin tiukasti kantaa (lukuun ottamatta joitakin yksittäisten ihmisten erinomaisia blogikirjoituksia, esimerkiksi Taneli Heikka).

Miksi puolueet ovat hiljaa? Miksi yliopistomaailma on hiljaa? Miksi tiedotusvälineet ovat hiljaa? Miksi hommalaisten ja halla-aholaisten annetaan mellastaa ja luoda mielikuvaa siitä, että tämä on totuus Suomesta herran vuonna 2011?

Haluaisin kovasti ottaa herra Hakkaraisen huumorilla, mutta kahden "neekeriukon" äitinä ja yhden "neekeriukon" vaimona sydämeni vuotaa verta. Ja siltikin herra Hakkarainen on vain kärpäsen kakkakikkare, pelottavinta on Halla-ahon asema.

Ja nyt kun sanon tämän ääneen, perheeni saakin sitten pelätä tappouhkauksia ja kakkapostia. Kiitos Suomi.

Markku Valkonen:

Suomen ilmapiirissä näkyy jo nyt, että rasismilla irrottelusta on tullut muotia, kiitos persujen. Kansanedustajien pitäisi tuntea vastuunsa, mutta elleivät tunne, häpeäpaalun on oltava tuntuva.

Umayya Abu-Hanna:

Tämän voi rinnastaa kysymykseen, voiko kansanedustaja valehdella, varastaa tai lyödä. Mikä on lailla kielletty, on kielletty.

EN OTA KANTAA

Erkki Tuomioja:

Kysymyksen muotoilu viittaisi siihen, että halutaan vastausta siihen onko kansanedustaja jotenkin eri asemassa kuin muut kansalaiset Suomessa. Näin ei tietenkään ole vaan he ovat lausuntojensa suhteen samassa asemassa ja samojen Suomen lakien alaisia kuin kaikki muutkin.

Samanaikaisesti kysytään suhtautumista etnisiä ryhmiä arvosteleviin lausuntoihin. Lähtökohtaisesti on vaikea sanoa, että kaikki tällaiset lausunnot (esimerkiksi "suomalaisilla on huono viinapää ja itsetunto") olisivat lainvastaisia, sellaisiksi ne muuttuvat jos ne voidaan katsoa kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

Kolmanneksi johdattelusta voisi päätellä, että halutaan tietää raatilaisten suhtautuminen nimenomaisesti kansanedustaja Hakkaraisen esittämiin lausuntoihin, joita ei tietenkään voi pitää sopivina.

Pilvi Torsti:

Kysymyksen muotoilu ohjaa ajattelemaan juridiikkaa ja sananvapautta. Parempi kysymys olisi: Onko Hakkaraisen esittämä arvostelu perusteltua ja kohtuullista? Ja vastaus on silloin tietysti selvä ei.

Hakkaraisen kohdalla huomionarvoista on, että hän ei ole vain sanonut ongelmallisia asioita, vaan näyttää myös ajattelevan niin kuin sanoo. Kyse ei siis ole mistään lipsahduksesta, jota arvioitaisiin lainsäädännön näkökulmasta.

Kiinnittäisin huomion erityisesti sitaattiin: "töihin räntäsateeseen sinne, missä mekin on oltu". Ketkä me? Milloin? Minä en ole koskaan ollut räntäsateessa metsätöissä. Lienen kuitenkin Hakkaraisen "meitä".

Hakkarainen arvioi ihmisiä näiden olemuksen perusteella, ei heidän tekojensa (tai edes oletettujen intressien, mikä olisi politiikassa paljon tavallisempi helmasynti). Tämä ongelma ei ole luonteeltaan juridinen, vaan intellektuaalinen: Hakkarainen ajattelee kestämättömällä tavalla.

Iivi Anna Masso:

En ota kantaa, koska kysymys on erittäin epäonnistuneesti esitetty. "Arvostelevia" on aivan liian kunnioittava ilmaisu Hakkaraisen alatyylisestä panettelusta. Minkä tahansa ryhmän "arvostelun" pitää olla sananvapauden puitteissa sallittua, mutta tässä tapauksessa ei ole kysymys arvostelusta, vaan halvasta, typerästä ja tyhmästä ilmiselvästä rasismista, joka kertoo enemmän lausuntojen lähteestä kuin mistään muusta. Oikeus arvostella siis on, tietenkin, mutta oikeus rasismiin?

Toisaalta, keskustelua islamin teologiasta ei voi luokitella samaan kategoriaan – sekään ei ole "etnisten ryhmien arvostelua", koska islam ei ole etninen ryhmä. Uskonnollisia dogmeja ja käytäntöjä, kuten mitä tahansa muitakin elämänkatsomuksellisia kysymyksiä, voi ja pitääkin voida tarkkailla kriittisesti (ottaen huomioon, että Iranin islamilainen tasavalta vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen laski Koraaniin vedoten tyttöjen naimisiinmenoiän 18:sta 9:ään, yllä mainitun kysymyksen esittäminen on täysin asianmukainen – mikä ei tietenkään ole sinänsä syy leimata kaikkia muslimeja, jos joku niin luulee; eikä tämä huomautus tarkoita sitä, ettei kansanedustaja Halla-aho olisi muussa yhteydessä esittänyt rasistisiakin lausuntoja).

Juridisesti ihmisillä on oikeus sanoa typeryyksiä, sananvapautta on voitava tulkita laajasti eli suorastaan rikollista on vasta selkeästi kiihotukseksi tulkittava puhe. Eri asia, minkä tasoista vihamielistä alatyyliä yhteiskunta edustajiltaan moraalisesti hyväksyy – se, että kyseiset henkilöt on valittu eduskuntaan, kertoo jo hyvin paljon kansankunnan henkisestä tilasta.

Toisaalta näen asian yhteydessä myös kaksoisstandardeja. Virolaisia voi huippuyliopiston dosentit haukkua kansakuntana fasisteiksi ja eduskunnan entiset puhemiehet voivat haukkua "baltteja" taantumuksen vertauskuvana, eikä yksikään vähemmistövaltuutettu eikä muukaan hyvä ihminen älähdä.

Suomessa on todella paljon vihaa toisenlaisia kohtaan, ja osa siitä on hyväksytympää kuin muu. Olisiko kansallisen itsetutkiskelun aika, jotta saataisiin selville, mistä kaikki tämä viha kumpuaa?