perjantai 20. toukokuuta 2011

YLE: Mestariohjaaja Kaurismäki arvostelee Euroopan nykymenoa

YLE Kulttuuri: Mestariohjaaja Kaurismäki arvostelee Euroopan nykymenoa 20.5.2011

Aamu-tv:n erikoishaastattelussa Aki Kaurismäki suitsii maanosamme nykymenoa, jossa ulkomaalaisvastaisuus nostaa päätään.

Hyvää ohjaaja näkee Suomen jääkiekon MM-kullassa, mutta moittii Suomeakin muukalaisvihasta. Esimerkkinä hän mainitsee suhtautumisen Romanian romaneihin.

Toimittaja
Kaurismäki on syvästi huolissaan ulkomaalaisvastaisuuden noususta maanosassamme.

Aki Kaurismäki
Kyllähän se syntyy moraalisesta närkästyksestä siitä, että Euroopan unioni ei pysty hoitamaan yksinkertaisintakaan asiaa, eikä tule koskaan pystymäänkään, koska ne on niin rahan- ja vallankipeitä joka ikinen. Ja tämä ei ole mikään ääni perussuomalaisille, vaan siinä, että valta korruptoi. Erittäin paljon valtaa korruptoi vielä enemmän ja raha vielä pahemmin. Todella ärsyttää se, että koko siirtolaisongelma sysätään jonkun Italian, Kreikan ja Espanjan harteille ja muut pesee kätensä. Jos ei sitä hommaa hoideta, niin se räjähtää käsiin.

Toimittaja
Onks tää Le Havre jonkinlainen poliittinen manifesti?

Aki Kaurismäki
Ei. Se on viihde-elokuva parhaasta päästä.

Toimittaja
Oliko tuossa vastauksessa ironiaa tai sarkasmia?

Aki Kaurismäki
Jonkun verran.

Toimittaja
Henkinen ilmapiiri, liittyen nimenomaan tähän siirtolaiskysymykseen ja tällaiseen populismin nousuun ympäri Eurooppaa, miten näet Suomen henkisen ilmapiirin tässä suhteessa viime vuosina?

Aki Kaurismäki
Mun käsittääkseni se on nyt 6-1. Mä en malta olla sanomatta, mä olin niin ilahtunut tuosta Ruotsi-voitosta, mutta eihän se nyt missään päin Eurooppaa ole mihinkään hyvään suuntaan kehittynyt. Ihmiset vaan taantuu ja taantuu. Toki mä toivon, että populismi pysyy protestina, eikä minään poliittisena aatteena.

[Kuva Kaurismäestä Amnesty-pinssi rinnassa]

Toimittaja
Jos siitä tulee poliittinen aate, niin mitä pelkäät? Mitä Suomessa voisi tapahtua?

Aki Kaurismäki
En mä oikein fasismin vaaraa Suomessa osaa nähdä, koska ei se kansakunta ole siihen taipuvainen. Se muukalaisviha on siis sietämätöntä, se on häpeä. Että jos jossain Kreikassa ja Italiassa on 300-400 miljoonaa...panin nollan perään...Afrikan pakolaista. Suomeen tulee kolme romania, kansakunta on paniikissa, niin onhan se säälittävää. Ihan vaan sen takia, että ne ei kehtaa kattoa, että heidän kadullaan on kerjäläisiä. Ikään kuin kansakunnassa ei koskaan ois ollut nälkää ja sitäkin on tapahtunut 50-luvulla ja 60-luvulla ja 40-luvulla ja sitä ennenkin.

Toimittaja
Missä määrin koet tärkeäksi kansallistunteen nykyajan maailmassa tai itsesi kohdalla? Olet niin paljon reissannut ja tehnyt elokuvia eri maiden ihmisten kanssa.

Aki Kaurismäki
Raja menee patriotismin ja nationalismin välillä. Patriootti saa olla, jos rakastaa isänmaataan. Se ei ole mikään synti. Mutta sitten tulee nationalismi, josta alkaa heti kiihkoilu. Eli siinä jossain välissä se menee. Ja tota...mun puolesta rajat pois. Mutta ei samaa pitsaa joka maassa. Vähintäänkin ruokakulttuuri pitäis muistaa. Ei ketään kiinnosta matkustaa Italiaan syömään samaa ruokaa kuin Suomessa. Eläköön kansalliset erot! Mutta se, että jos menee kiihkon puolelle, niin ollaan vaarallisilla vesillä.

Toimittaja
Näetkö tällä hetkellä, että perussuomalaiset olis...?

Aki Kaurismäki
Ei perussuomalaiset ole mikään ongelma, se on protesti! Ongelma on se, että Eurooppa ylipäätään alkaa vaipua takaisin nationalismiin. Ja se on vaara. Kissa pitäis nostaa pöydälle ja alkaa keskustella siitä, että tossa [heilauttaa kättään merelle päin] on seuraavalla mantereella 68 miljoonaa ihmistä, joilla ei mene kauhean hyvin, ja mitä me tarjotaan on nyrkki.

______________________________________


Aamulehti: Puheenaihe: Aki Kaurismäen mielestä Suomella ei ole selkärankaa

Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on ristiriitainen hahmo. Mieheksi, joka ei ole enää aikoihin uskonut tulevaisuuden tuovan mukanaan mitään hyvää, hän kertoo hämmästyttävän optimistisia ja myötätuntoisia tarinoita.

Kaurismäen elokuvissa, kuten Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa Le Havressa, tavalliset ihmiset osoittavat moraalista selkärankaa. Keskiviikkoiltana Kaurismäki muisteli Cannesin Majestic-hotellin rantalaiturilla aikoja, jolloin Suomellakin oli sellainen – moraalinen selkäranka, siis.

– Vielä 1970-luvun lopulla olin järjettömän optimistinen ja ajattelin, että tästä tulee vielä kaunis maailma. Uskoin, että Suomesta kehittyy kansainvälisen yhteisön rakkikoira, maa joka ei hyväksy minkäänlaisia vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia. Mutta pian sen jälkeen romahdimme käsittämättömäksi banaanivaltioksi, joka hyväksyy mitä tahansa ja jossa vajoamme itsemme alapuolelle.

– Sen sijaan, että olisimme kansakunta, joka näyttää moraalista esimerkkiä muille kansakunnille, myymme alehintaan ja joka suuntaan kaiken, sielumme ja ruumiimme. Ja sanon tämän rakkaudesta.

Suomalaisten yleisestä tyytymättömyydestä on tuskin selvempää merkkiä kuin perussuomalaisten hämmästyttävä menestys eduskuntavaaleissa. Kaurismäki näkee perussuomalaisten nousulle olevan tasan kolme syytä: kokoomus, keskusta ja sosiaalidemokraatit.

– Heidän täydellinen, pompöösi välinpitämättömyytensä ihmisiä kohtaan siihen johti. Jonkin verran surettaa tietenkin se, että ihmiset äänestivät nyt itseään vastaan. Pienipalkkaisena pätkätyöläisenä äänestäisin mieluummin vasemmistoliittoa, jota äänestän kyllä aina muutenkin.

Laki ei ole oikeus

Le Havre käsittelee Ranskassa aina räjähdysherkkää pakolaistilannetta. Elokuvassa vanha mies piilottelee luonaan nuorta gabonilaispoikaa, joka yrittää päästä Lontooseen äitinsä luokse. Mukana juonessa on poliisi, jolla on lain suhteen pelisilmää.

Lain suhteen usein unohdetaan, ettei se ole olemassa lakia itseään vaan ihmisiä varten, Kausimäki sanoo.

– Laki on niin kuin se kirjoitetaan, mutta oikeuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Laki on vain ohjesääntö. Pitäisi olla ilmiselvää, että lakia pitää tulkita eikä ainoastaan noudattaa. Toisen ihmisen intimiteettiä ei saa loukata, mutta muuta pyhää kirjainta ei ole.

Suomen pakolaistilanteen Portugalissa asuva Kaurismäki näkee ”säälittävänä”.

– Se on erityisen säälittävä siinäkin mielessä, ettei tarvitse mennä kuin Ruotsiin asti, niin siellä pakolaiset otetaan oikeasti vastaan, heitä yritetään auttaa ja heidän asioitaan järjestää. Suomeen ei tarvitse tulla kuin kolme romanialaista kerjäläistä, jotka istuvat paikallaan eivätkä sano sanaakaan, niin koko maa on paniikissa. Suomelta puuttuu selkärankaa, enkä nyt tarkoita ihmisiä vaan valtiota. Se ei pysty reagoimaan mihinkään.

Tarina, ei lausunto

Le Havre onkin pakolaisteemoineen yksi Kaurismäen uran poliittisimmista elokuvista. P-sana kylläkin saa ohjaajan irvistämään.

– Se ei ole poliittinen statement vaan tarina. Tarinan pohjalla voi tietysti olla jonkun näköinen viestikin, mutta se ei ole oleellista. Elokuvat ovat viihdettä. Puolustan ihmisten oikeutta paeta vapaa-ajallaan pitkän työviikon päätteeksi elokuvateatteriin viihtymään.

Jos Kaurismäen elokuvat ovat katsojilleen eskapismia, niin sitä ne ovat menneiden vuosikymmenten mielikuvitusmaailmoineen myös ohjaajalleen.

– Olen aina katsonut taaksepäin, ja tulen katsomaan jatkossakin. Aikakausista pidän 1950-luvun puolivälistä, jolloin maksettiin suurta hintaa järjettömästä sotimisesta. Silloin vielä näytti hetkellisesti siltä, että ihmiskunta saattaisi ottaa opikseen, Kaurismäki sanoo.

– Ihmiskunnan tilaus meni kuitenkin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt on lähdön aika. Ja mitä nopeammin lähtö tulee, sen parempi. Pentti Linkola on minuun verrattuna sosiaalidemokraatti. Hän jättäisi muutaman henkiinkin, mutta minun puolestani kaikki saa mennä. Tilanne on joko planeetta tai me, ja meidän toimestamme jäljellä ei ole kohta enää kumpaakaan.