Pakolaisneuvonta: Suomessa ei salailla maahanmuuttoasioita

Pakolaisneuvonta: Eva Lindberg: Suomessa ei salailla maahanmuuttoasioita 27.5.2011

Ari Hyvönen vaatii (HS Mielipide 24.5.), että kansalaisille kerrottaisiin rehellisesti, mistä ja miksi pakolaiset ovat maahamme tulleet. Hyvösen mukaan maahanmuuton tosiasiat salataan ja hän vaatiikin vastausta siihen, mikä on maahanmuuton hinta.

Suomalaiselle maahanmuuttokeskustelulle on tyypillistä, että maahanmuutosta puhuttaessa tarkoitetaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Tällä harhaanjohdattelevalla määrittelyllä, eli korostamalla turvapaikanhakijoita ja pakolaisia maahanmuutosta puhuttaessa, saadaan aikaan mielikuva, jonka mukaan suurin osa Suomessa asuvista maahanmuuttajista on pakolaistaustaisia. Suojeluperusteisesti oleskeluluvan saaneet muodostavat koko ulkomaalaisväestöstä 10–15 % vähemmistön.

Pakolaisten vastaanoton perusteleminen pelkästään taloudellisella hyödyllä yksinkertaistaa monimuotoisen ilmiön luonteen. Suomi on sitoutunut kansainvälisin velvoittein vastaanottamaan kiintiöpakolaisia ja tutkimaan jokaisen turvapaikkahakemuksen tapauskohtaisesti. Taloudellisten seikkojen korostaminen on johtanut siihen, että turvapaikanhakijoita ei enää nähdä apua tarvitsevina tai vainoa pakenevina henkiöinä, vaan ainoastaan järjestelmämme hyväksikäyttäjinä. Taloudellisten seikkojen korostamisen varjoon ovat jääneet pakolaisuuden eettiset, poliittiset ja globaalit puolet. Pakolaisuuden syntyyn vaikuttavia kansainvälisiä syitä ei useinkaan huomioida, vaan painotetaan pakolaisuuden rasitusta hyvinvointivaltiojärjestelmälle.

Pelkästään turvapaikanhakijoiden vastaanotosta aiheutuvia kuluja laskemalla saadaan yksipuolinen kuva kokonaisuudesta. Turvapaikkahakemuksen keskimääräinen käsittelyaika oli viime vuonna 239 vuorokautta. Käsittelyajan pituus ei riipu turvapaikanhakijasta vaan viranomaistoiminnan hitaudesta. Lisäksi turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta on viime hallituskaudella kiristetty siten, että työnteko-oikeus kolmen kuukauden päästä turvapaikan hakemisesta on vain niillä hakijoilla, joilla on rajanylitykseen oikeuttava asiakirja eli käytännössä kotivaltion myöntämä passi. Muilla työnteko-oikeus on kuuden kuukauden kuluttua. Kustannusten suuruus riippuu usein siis valtion toimista, ei turvapaikanhakijasta itsestään.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotossa on kyse ihmisten suojelusta kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Turvapaikanhakijoina päätöstä odottavat eivät näyttäydy tilastoissa taloudellisesti tuottavina. Kustannukset vaihtelevat sen mukaan, mitataanko tuottavuutta heti pakolaisen vastaanoton jälkeen tai vaikkapa 5–10 vuoden kuluttua oleskeluluvan saamisesta. Oleskeluluvan saamisen jälkeen pakolainen on kuntalaisena samassa asemassa kuin muutkin suomalaiset. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna eri syistä oleskeluluvan saaneiden välillä ei ole juuri eroa työllisyysasteessa.

Maahanmuutto on politiikan ja hallinnon ala muiden joukossa, jonka kustannuksia säätelee eduskunnan päättämä valtionbudjetti. Tiedot maahanmuuttoon liittyvistä uudistuksista ja hankkeista ovat julkisesti saatavilla esimerkiksi ministeriöiden ja Maahanmuuttoviraston sivuilta. Maahanmuuttoviraston tilastoista löytyy tiedot siitä, mistä pakolaiset ja turvapaikanhakijat tulevat. Suurin osa turvapaikanhakijoista tuli viime vuonna Irakista ja Somaliasta, maista, joissa on käynnissä pitkään jatkunut aseellinen konflikti. Lähtömaiden tilanteista tuotetaan paljon julkista tietoa. Salailusta ei siis ole kyse.

Viranomaiset tekevät päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä ulkomaalaislain perusteella. Ulkomaalaislaista löytyvät ne määritelmät, joiden mukaan myönnetään oleskelulupa pakolaisuuden, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella. Yksittäiset tapaukset ovat yksilön suojan vuoksi salassa pidettäviä.

Tietoa on saatavilla julkisesti viranomaisten sekä eri järjestöjen sivuilta. Tosiasioihin perehtymällä voitaisiin luopua monesta pakolaisuuteen liittyvästä virheellisestä käsityksestä ja näkemyksestä.

Eva Lindberg
toiminnanjohtaja
Pakolaisneuvonta ry

Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipideosastolla 27.5.2011.