Turun Sanomat: Pohjoismaiset journalistiliitot haluavat vihapuheet kuriin

Turun Sanomat: Pohjoismaiset journalistiliitot haluavat vihapuheet kuriin 2.9.2011

Journalisti-lehti 14/2011, debatti: Missä toimittajien vastuu?

Ennakkoluuloton ja laaja julkinen keskustelu on pohjoismaisten journalistiliittojen puheenjohtajien mielestä paras keino vihapuheiden torjumiseksi ja ennakkoluulojen kitkemiseksi. Internetin kiihkopuheet ja lietsonta ovat kuitenkin se heikko lenkki, joka vaatii lisää toimenpiteitä. Norsk Presseforbundin puheenjohtajan Elin Floberghagenin mukaan Utöyan murhenäytelmän jälkeen räikeä ulkomaalaisvastainen kirjoittelu netissä väheni selvästi ainakin Norjan forumeilla.

– Keskustelut muuttuivat suvaitsevaisemmiksi. Ihmiset hakivat tukea järkytykseen ja etenkin kysyivät miksi niin tapahtui. Ulkomaalaisvastaisuutta ilmenee, muttei niin räikeänä kuin ennen Utöyaa ja pohtivampana, Floberghagen kertoi.

Vihassa rypevien ja äärimmäisiä keinoja hautovien henkilöiden löytäminen ja tekojen estäminen ei Floberghagenin mukaan ole helppoa, mutta se on mahdollista.

– Jatkuva avoin keskustelu ongelmista on tarpeen mediassa. Transparency-järjestön periaate edistää rikosten vastaisten toimintojen läpinäkyvyyttä on hyvä lähtökohta ja sitä mallia pitää laajentaa yhteisöihin. On seurattava miten ihmiset voivat ja miten syrjäytyneillä menee. Samalla median on seurattava kriittisesti ja aktiivisesti ääriryhmien toimintaa.

LUE LISÄÄ LAUANTAIN TURUN SANOMISTA

_____________________________________________

Journalisti-lehti 14/2011: Missä toimittajien vastuu?

Viime Journalistin (13/2011) pääkirjoituksessa Markku Lappalainen kehottaa käymään vihapuheiden kimppuun. Kirjoituksessaan hän toteaa, että sananvapauden nimissä jokaisella on oikeus pöhköihinkin mielipiteisiin, mutta kynnyksenä on vihan lietsonta, jonka yli ei saa mennä.

Lappalainen kirjoittaa asiasta periaatteessa oikein, ja yhdyn hänen mielipiteisiinsä, mutta yhden oleellisen asian hän jättää huomiotta, ja se taas johtaa kirjoituksen hieman hakotielle. Kirjoituksen pääpaino on verkossa tapahtuvassa keskustelussa, kun samaan aikaan pitäisi kohdistaa huomio myös median eli toimittajien rooliin asiassa.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi media niin helposti itsekin ryhtyi käyttämään esimerkiksi termiä ”maahanmuuttokriittinen” sen sijaan että esimerkiksi maahanmuuttovastaisen ydinryhmän jäsenet ovat suoraan sanottuna rasisteja tai pikemmin äärioikeistolaisia rasisteja. Siitä huolimatta heidän räikeätkin vihapuheet ”ymmärretään” vain ”maahanmuuttokriittisiksi” mielipiteiksi. Tätä hyssyttelyä monet toimittajat perustelevat sanavapaudella!

Lappalainen näkee ongelmana foorumit, jotka eivät ole sitoutuneet journalistien eettisiin periaatteisiin. Mielestäni ongelmana on pikemminkin valtamedia, joka verhoaa vihapuheet maahanmuuttovastaisen äärioikeiston medialle syöttämien uustermien taakse.

Osuvasti pääkirjoitus päättyy toteamukseen: ”Viha – yksi seitsemästä kuolemansynnistä – voi hyvin ja muuttuu moneksi.” Itse lisäisin, että varsinkin valtamediassa se muuttuu moneksi pehmeän sävyksi.

Juha Halonen