HS: Islamilaista oikeutta Helsingissä

Helsingin Sanomat:
Islamilaista oikeutta Helsingissä
2.8.2009

Karjalainen:
Pääkirjoitus: Sharia-laki ei voi tulla Eurooppaan takaoven kautta

Moskeijoiden sovittelijat ratkovat viikoittain riitoja ja avioeroja islamin periaatteiden mukaan. Moni muslimi pyytää mieluummin apua imaamilta kuin viranomaisilta.

Vuoden 2006 lopulla helsinkiläinen Aisha päätti, että hän oli itkenyt, toivonut, rukoillut ja odottanut tarpeeksi. Hän ei enää halunnut elää afrikkalaisen aviomiehensä kanssa.

Kolmikymppinen Aisha on taustaltaan umpisuomalainen, mutta kääntyi – tai palasi, kuten muslimit sanovat – islamiin jo nuorena, ennen aviomiehen tapaamista. Islam tuntui loogiselta uskonnolta ja vastasi hänen henkisiin tarpeisiinsa.

Avioliitto oli solmittu 2000-luvun alussa vain islamilaisittain. Aisha ei ollut nähnyt tarvetta mennä sen lisäksi suomalaisittain avioon, mikä olisi tarkoittanut islamilaisen liiton vahvistamista maistraatissa.

Nyt Aisha kuitenkin halusi eron, vaikka se on muslimille sallituista asioista se, mitä Koraanin mukaan Jumala vihaa eniten. Aisha oli saanut tarpeekseen siitä, miten mies viis veisasi, kuinka islamin mukaan avioliitossa olisi pitänyt käyttäytyä.

Asia ei kuitenkaan ollut yksinkertainen. Mies ei eroa halunnut, eikä musliminainen voi siinä tilanteessa vain kirjoittaa paria paperia ja kävellä pois liitosta. Eroon tarvittiin moskeijan apua.

Ja ennen kaikkea: asiasta oli ensin neuvoteltava.

Perjantai-iltapäivänä imaami Abdirazak Sugulle Mohamed huokaisee Helsinki Islam Keskuksen takahuoneessa. Asioita on niin paljon hoidettavana. Sugulle kaitsee suurinta muslimiyhdyskuntaa Suomessa. Siihen kuuluu lähes 1 600 jäsentä, joista suurin osa on somaleja.

Kuten kristityissä perheissä, tässäkin joukossa riidellään ja erotaan. Toisin kuin luterilaiset, hartaat muslimit pyytävät kuitenkin usein moskeijasta apua kiistojensa selvittämiseen.

"Ihmiset soittelevat paljon", Sugulle sanoo.

Parrakas mies näyttää arvokkaalta matolla päällystetyssä tuolissa, pino papereita ja kirjoja sylissään.

Takahuoneen ovi on kiinni, mutta salin puolelta kantautuu ääniä. Siellä istuu miehiä piirissä lattiaa kauttaaltaan peittävillä itämaisilla matoilla. Naisia astelee koko ajan sisään, ja lapset ajavat toisiaan takaa.

Moskeijassa on vilkasta myös tavalla, joka ei näy vierailijalle. Viime aikoina moskeijan oppineille on kertynyt erimielisyyksiä selvitettäväksi ruuhkaksi asti.

Helsinki Islam Keskuksessa tehtävää hoitaa pysyvä sovittelulautakunta, johon kuuluu Sugullen lisäksi toinen imaami sekä kolme muuta yhteisön vanhaa jäsentä, joilla on hyvät tiedot islamista. Tarvittaessa he kysyvät neuvoa uskonnollisiin kysymyksiin perehtyneeltä lautakunnalta.

Sovittelu toimii yleensä näin: Kiistan toinen osapuoli ottaa yhteyttä moskeijaan, ja hänet kutsutaan kertomaan oma näkemyksensä. Sitten pyydetään toinen osapuoli puhumaan. Kun kumpaakin on kuultu, heidät kutsutaan yhdessä lautakunnan eteen, tarvittaessa monta kertaa.

"Joskus sovittelu voi kestää viikkoja, kuukausiakin."

Sugulle arvioi, että sovittelijat kokoontuvat keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Lisäksi asioita selvitellään puhelimitse.

Palkkaa he eivät saa.

"Tämä tehdään Allahin takia, kuuluu uskonnon velvollisuuksiin."

Eniten lautakunta sovittelee aviopuolisoiden välejä. Usein kyse on tilanteesta, jossa nainen haluaa eron.

"Syytöksiin pyydetään todisteita. Jos niitä ei ole, pyydetään vannomaan Allahin nimeen, että puhuu totta. On iso asia, jos siinä tilanteessa valehtelee."

Tarvittaessa osapuolilla voi olla tukenaan muita. Esimerkiksi somalien kohdalla paikalle voidaan kutsua joku kummankin klaanista. He auttavat asioiden selvittämisessä ja todistavat myöhemmin tarvittaessa, mitä lautakunnassa on puhuttu.

Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia.

Kiistat työllistävät myös muita suuria moskeijoita Suomessa.

"Mies ei kohtele naista hyvin, nainen ei tottele miestä, lasten kasvatuksesta on erimielisyyksiä", luettelee Helsingissä Lönnrotinkadulla sijaitsevan Suomen islamilaisen yhdyskunnan moskeijan imaami Khodr Chehab.

Joskus ratkotaan vanhemman ja lapsen välisiä tai taloudellisia kiistoja.

"Kenellä on oikeus saada mitäkin, tai kenen pitää maksaa jotakin."

Yhdyskunnassa tietyt henkilöt sovittelevat, mutta suunnitelmissa on pysyvä neljän hengen lautakunta.

Yhtenä sovittelijana toimiva Mahammed Hussein kuvailee prosessia näin:

"Kerromme, mitä Koraani ja profeetta sanovat, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on kiellettyä ja mikä on ok. Ihmiset tietävät, että jos tekee pahaa, siitä tulee tuomio tuomiopäivänä. Kerromme, mitkä ovat naisen velvollisuudet ja mitkä miehen. Miehen kuuluu maksaa ruoka, lääkkeet, vaatteet, kaikki mitä perhe tarvitsee. Naisen kuuluu huolehtia miehen omaisuudesta. Lasten kasvatus kuuluu kummallekin, ja kummallakin on velvollisuus olla rehellinen."

Lautakunnan ohjeiden seuraaminen on jokaisen oma asia. Chehab kertoo kysyvänsä aina aluksi, sitoutuvatko osapuolet noudattamaan hänen päätöksiään. Jos vastaus on ei, hän katsoo, ettei juttua kannata ottaa hoidettavaksi.

Joskus Chehab on siirtänyt asian arvovaltaisemman lautakunnan päätettäväksi. Lähimmät sijaitsevat muualla Euroopassa. Kyse on voinut ollut esimerkiksi huoltajuuskysymyksestä, johon on tarvittu erityistä perehtyneisyyttä. Vaikka asiasta on ollut viranomaispäätös Suomesta, vanhemmat ovat halunneet kuulla vielä islamilaisen kannan.

Avioeroa hakeneen Aishan sovitteluprosessi alkoi, kun ystävätär otti yhteyttä moskeijaan. Aisha ja hänen miehensä kutsuttiin ensin kuultavaksi erikseen, sitten yhdessä.

Aisha otti istuntoon mukaan kaksi ystävätärtä sekä walinsa. Wali on eräänlainen uskottu mies, joka toimii musliminaisen edustajana avioliittoa solmittaessa. Yleensä hän on sukulainen, mutta koska Aishan sukulaisissa ei ole muslimeja, hänen walinaan toimi ystävä.

Aviomiehellä oli mukanaan kaksi ystävää. Sovittelijoita oli kolme.

Tämä joukko kokoontui eräänä arki-iltana moskeijan rukoushuoneeseen ja istui lattialle piiriin.

"Keskusteltiin heidän näkemyksistään ja meidän molempien ajatuksista ja käytöksestä. Meillä oli siinä mahdollisuus puhua myös keskenämme. Meillä oli välit niin tulehtuneet, ettemme puhuneet mitään toisillemme siinä vaiheessa."

Lautakunta oli aiemmin kuullut myös miehen sukulaisia. Aishan ystävättäret kertoivat omista näkemyksistään.

Avioparin lisäksi siis kahdeksan muuta ja joukko miehen sukulaisia ruotivat liiton ongelmia. Eikö sellainen tunnu suomalaisesta oudolta?

Aisha myöntää miettineensä, miltä tuntuisi törmätä sovittelijoihin kadulla. Hän kuitenkin muistuttaa, että kyse on enemmän kulttuurierosta kuin uskonnosta. Näkemys siitä, kenelle perheen asiat kuuluvat, on monissa kulttuureissa laajempi kuin Suomessa.

Yli tunnin kestäneessä tilaisuudessa Aisha itki välillä valtoimenaan, mutta tunnelma pysyi rauhallisena.

"He ovat kuitenkin vanhempia uskonnollisia ihmisiä, jotka ovat lukeneet paljon meitä enemmän. Sellaisessa ympäristössä on pakko pystyä keskustelemaan asiallisesti, koska ei voi olla epäkunnioittava."

Islamilaiseen sovitteluun kuuluu ehdoton puolueettomuus. Aisha koki, ettei lautakunta asettunut kummankaan puolelle.

"He ottivat molemmin puolin tapahtuneet asiat asioina, eikä ollut mitään syyllistämistä kumpaankaan suuntaan."

Parin olisi pitänyt tulla lautakunnan eteen vielä toisen kerran, mutta mies ei ilmestynyt paikalle. Sovittelijat päättivät, että heidän oli parempi erota.

Inhimillisestä näkökulmasta sovittelulla saadaan aikaan paljon hyvää. Moni avioliitto pelastuu tai saa ainakin jatkoaikaa. Joskus vältytään oikeudenkäynniltä.

Loppujen lopuksi järjestelmä ei ole edes kovin kaukana perinteisistä suomalaisista tavoista. Onhan meilläkin parisuhdeterapioita ja perheneuvoloita.

Islamilaisella sovittelulla on kuitenkin myös virallisempi puoli. Se on musliminaiselle ainoa keino saada avioero, jos mies ei siihen myönny. Muslimimies saa eron, jos hän kertoo siitä naiselle kahden todistajan läsnä ollessa.

Ero myönnetään naiselle sovittelussa aina, vaikka mies ei edes saapuisi lautakunnan eteen. Jos pari on solminut myös Suomen lain mukaisen avioliiton, sovittelijat myöntävät islamilaisen eron vasta, kun ero on hankittu myös käräjäoikeudesta.

Aisha koki islamilaisen eron saamisen tärkeäksi.

"Ellen olisi saanut sitä, se olisi estänyt minua jatkamasta elämää. Jonkun muun kanssa oleminen liiton aikana on aviorikos. Siitä on kuolemantuomio islamissa."

Islamin mukaan rangaistus tulee tuomiopäivänä, jos sitä ei tule tässä elämässä. Se on hartaalle muslimille vakava asia.

Sovittelussa hoidetaan muitakin eron käytännön asioita. Jos nainen on halunnut eron, hänet määrätään palauttamaan myötäjäisensä. Ne ovat miehen lahja vaimolle liittoa solmittaessa.

Moskeijoiden mukaan myötäjäiset ovat Suomessa usein pienet.

"1 000 euroa, 2 000 euroa, kultasormus", Sugulle luettelee esimerkkejä.

Aisha sai aikoinaan 300 euron arvosta kultaa, mutta mies ei halunnut sitä takaisin.

Jos mies ottaa eron, nainen saa pitää myötäjäiset.

Sovittelijat ratkovat enimmäkseen asioita, joihin Suomen laki ei ota kantaa. Jos ottaa, Sugullen mukaan sovittelijat kehottavat noudattamaan lakia. Esimerkiksi avioeron yhteydessä sovittelijat keskustelevat lasten huoltajuudesta, mutta eivät ratkaise kiistoja, koska se kuuluu käräjäoikeudelle.

"Saarnaamme, että miehen on yhä huolehdittava lapsistaan ja äidin pitää kunnioittaa isän oikeutta tavata heitä. Joskus miehelle on määrätty lähestymiskielto. Silloin sanomme, ettemme voi puuttua asiaan. Se on Suomen laki", Sugulle sanoo.

Myös Aishan sovittelussa keskusteltiin parin lapsista. Kun asiasta tuli kiistaa, moskeija tarjoutui auttamaan tapaamisten käytännön järjestelyissä.

Britanniassa sovittelulla on osittain virallinen asema. Britannia myönsi viime vuonna viidelle islamilaiselle tuomioistuimelle oikeuden sovitella siviilijuttuja. Niiden ratkaisu on lainvoimainen, jos osapuolet sopivat niin etukäteen. Juutalaisilla Beth Din -tuomioistuimilla on ollut jo pitkään vastaava asema Britanniassa.

Virallistaminen ei ole kaikkia miellyttänyt. Se on herättänyt epäilyjä, että naisia saatetaan kohdella epätasa-arvoisesti. Perinteisesti islam ei esimerkiksi ole yksiselitteisen tasa-arvoinen perimysasioissa. Britanniassa tiedetään tapaus, jossa viidestä sisaruksesta kaksi veljeä sai kaksi kertaa suuremmat perinnöt kuin heidän kolme siskoaan.

Jotkut perheväkivaltaan syyllistyneet miehet on määrätty moskeijan vanhimpien valvontaan ja vihanhallintakurseille. He ovat välttyneet muilta rangaistuksilta, koska naiset ovat vetäneet rikosilmoituksensa pois.

Sugulle sanoo, ettei Pasilaan ole tullut ratkaistavaksi perimysasioita.

"Ihmisillä ei ole ollut perittävää."

Jos tulisi, Sugullen mukaan tapaus ratkaistaisiin islamilaisen lain mukaan. Se voisi johtaa suomalaisista käytännöistä poikkeavaan ratkaisuun. Sugulle tosin huomauttaa, että islamilaiseen lakiin sisältyy myös tapauksia, joissa nainen voi periä enemmän kuin mies.

Jos sovittelussa puidaan perheväkivaltaa, lautakunta kertoo, ettei islam hyväksy sitä. Loppu jätetään poliisille, jos asiasta on tehty rikosilmoitus. Suomessa uhri ei voisi Britannian tavoin keskeyttää prosessia, koska lievää pahoinpitelyä lukuun ottamatta perheväkivalta on virallisen syytteen alainen rikos.

Aisha muistuttaa, että maahanmuuttajamuslimit suhtautuvat usein epäluuloisesti viranomaisiin.

"Monilla syntymämuslimeilla on tosi kovia ajatuksia siitä, että suomalainen yhteiskunta yrittää erottaa heidät islamista."

Sovittelijat voivat madaltaa kynnystä viranomaisten ja maahanmuuttajien välillä ohjaamalla apua hakevan tarvittaessa eteenpäin.

Imaami Khodr Chehab sanoo, että tällaisissa tilanteissa on usein ollut kyse väkivallasta.

"Jos asia on kuulostanut vakavalta, olen kehottanut nostamaan syytteen."

Aisha miettii nyt, että hänen ja puolison olisi pitänyt mennä sovitteluun jo aiemmin. Silloin välit eivät olisi ehtineet mennä niin huonoiksi. Hän ei kuitenkaan usko, että ero olisi silloinkaan ollut estettävissä, koska mies oli etääntynyt islamista.

Sovittelu oli hänestä hyödyllinen kokemus. Lautakunnasta syntyy helposti mielikuva tuikeista parrakkaista miehistä jakamassa täällä ja tuonpuoleisessa lankeavia tuomioita, mutta Aisha koki puhuvansa ihan tavallisten ihmisten kanssa, jotka tiesivät, miltä hänestä tuntui. Aisha oli aiemmin kokenut, ettei ymmärrystä herunut tarpeeksi puolison maanmiehiltä.

"Ei se ollut vain sitä, että kaikki on vain suomalaisten naisten vika ja että nainen on perheen kunnia ja loppuelämän tehtävä on peitellä miehen pettämisiä ja muita. Mutta aika paljon."

Sovittelussa tällaista asennetta ei ollut.

"Siinä tuli konkreettista inhimillistä lohdutusta sen lisäksi, että oli se uskonnollinen puoli. Että he ymmärtävät ja ovat huolissaan ja että se mitä oli tapahtunut, on väärin. Se oli ihanaa ja positiivista."
_____________________________

Karjalainen:

Kun Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams viime vuonna arvioi sharia-lain soveltamisen olevan mahdollista Britanniassa, hänen ajatuksensa koettiin ylittäneen maan anglikaanisen kirkon johtajalle sopivan radikaalisuuden. Kritiikkiä tuli nopeasti, ja se oli torjuvaa, onhan läntinen käsitys islamilaisen lain tulkinnasta hyvin yksiviivainen. Siitä huolimatta sharia-lakiin perustuvia tuomioita jakavia oikeusistuimia on Britanniassa.

Tasa-arvoon tottunut länsimainen kokee vilunväristyksiä uutisista, joissa esimerkiksi Nigeriassa oikeutta jaetaan kivittämällä aviorikoksesta syytettyjä. Länsimaiseen oikeuskäytäntöön tottuneet kauhistelevat, mutta osassa islamilaista maailmaa shariaa sovelletaan jumalallisena ohjeistuksena.

Williams tyynnytteli rajua palautetta tähdentämällä tarkoittaneensa vain sharian soveltamista muslimiyhteisöissä perhe- ja siviiliriitoihin. Se tuskin helpotti tuohtuneita, koska yleinen mielikuva – olipa se oikea tai väärä – lännessä on, että sharia ei kohtele perheoikeudellisesti naisia hyvin, vaan lujittaa perinteistä patriarkaalista ylivaltaa.

Musliminainen ei voi olla alistetummassa asemassa kuin naapurissa asuva britti. Sharia on ristiriidassa niin YK:n ihmisoikeusjulistuksen kuin roomalaisen ja anglosaksisen oikeuskäsityksen kanssa.

Kovakaan läntinen suukopu ei kuitenkaan poista sitä, että kiihkoislamilaisissa maissa naiset ovat suojattomia, ja hallitusten määräykset sanelevat pukeutumista myöten heille sopivan käytöksen. Sudanissa juuri tuomittiin naistoimittaja kymmeniin raipaniskuihin pitkien housujen käytöstä. Iranissa islamilainen papisto määrittelee naisille sopivan käyttäytymisen vaatetusta myöten.

Nyt myös Gazan ääri-islamistinen Hamas-puolue on peräänkuuluttanut siveyttä ja uskonnollista pukeutumistapaa niin miehiltä kuin naisilta. Rennot asut edustavat länsimaista turmeltuneisuutta.

Vaikka läntinen mielikuva shariasta on kliseinen ja sellaisena yksipuolisen tuomitseva, laki sisältää länsimaiseen ajatteluun sopimatonta julmuutta, josta on sanouduttava irti. Juridinen ajattelumme perustuu siihen, että lakia muutetaan aikaansa vastaavaksi. Emme enää elää keskiaikaisen oikeuskäsityksen varassa, vaan olemme päivittäneet sen periaatteet. Shariassa tarkistuksia ei hyväksytä.

Nigeriassa käydään parhaillaan ääri-islamismin nimissä erittäin veristä sotaa, jonka karmeus tuntuu hukkuvan globaaliin uutisvirtaan. Radikaali Boko Haram -ryhmä haluaa nykyistä kovempaa islamilaista lainkäyttöä Afganistanin talibanien tapaan.

EU:n on laadittava yhteispelin säännöt, koska ihmisiä ei voi Euroopassa tuomita samasta rikoksesta eri tavalla.