HS: Kerrataanpa näitä raja-asioita: Pitääkö turvapaikanhakijat ottaa vastaan? Voiko Suomen rajat sulkea?

Helsingin Sanomat: Kerrataanpa näitä raja-asioita: Pitääkö turvapaikanhakijat ottaa vastaan? Voiko Suomen rajat sulkea? 30.8.2015

Lause kuulosti jämäkältä.

"Vapaa liikkuvuus ei voi tarkoittaa hallitsematonta liikkuvuutta."

Sen sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiistaina puheessaan suomalaisille suurlähettiläille. Hän viittasi Eurooppaan saapuviin turvapaikanhakijoihin. Lause nousi otsikoihin, ja heti jotkut poliitikot kertoivat olevansa samaa mieltä.

Niinistö sanoi puheessaan, että voidaan kysyä, kestääkö vapaan liikkuvuuden turvaava Schengen-järjestelmä mitä tahansa. Samanlaiset puheenvuorot ovat yleistyneet eri puolilla Eurooppaa. Poliitikot ovat puhuneet mahdollisuudesta palauttaa rajatarkastukset Schengen-maiden välille. Sen ajatellaan tuovan edes jonkinlaisen ratkaisun pakolaistilanteeseen.

Niitä ratkaisuja pohditaan Euroopassa ja Suomessa nyt kiihkeästi. Niin kiihkeästi, että välillä on vaikea pysyä kärryillä siitä, mistä oikein puhutaan.

Mitä esimerkiksi presidentin jämäkkä lause tarkoittaa? Eikö vapaa liikkuvuus ole lähtökohtaisesti hallitsematonta? Vapaan liikkuvuuden Euroopassa saamme kulkea rajojen yli ilman, että kukaan pyrkii hallitsemaan liikkumistamme.

Tai toisaalta: eikö juuri pakolaiskriisi osoita, että hallitsemattominta on liikkuminen suljettujen rajojen yli? EU:n ulkorajoja valvotaan tiukasti, mutta silti sadattuhannet ihmiset ylittävät ne tänä vuonna ilman lupaa. Hallitsemattomasti salakuljettajien veneissä ja rekoissa, yön pimeydessä rajojen yli kävellen ja juosten, väkivaltaisiakin rajavartijoita uhmaten.

Tasavallan presidentti sanoi puheessaan myös, että tosiasioiden välttely ei ainakaan toimi. Yritetään siis tarkastella hetki tosiasioita.

Tosiasia on, että Suomeen tulevat turvapaikanhakijat on otettava vastaan. Oikeus hakea turvapaikkaa kuuluu ihmisoikeuksiin, ja se on turvattu kansainvälisissä sopimuksissa, jotka Suomi on hyväksynyt. Turvapaikkahakemukset on siis Suomen lain mukaan käsiteltävä.

Ja jos ihmisellä on syytä pelätä henkensä, terveytensä tai vapautensa puolesta kotimaassaan, hänelle on myönnettävä turvapaikka. Silloin hän saa jäädä Suomeen. Paitsi, jos hän on jo hakenut turvapaikkaa muusta EU-maasta.

"Suomen lakia ja sopimuksia kunnioittava yhteiskunta on antanut tälle mandaatin", sanoo Helsingin yliopiston väestötieteen dosentti Arno Tanner.

Toinen tosiasia on, että turvapaikkaa Suomesta voi nykyään hakea vain Suomen maaperällä. Jos siis jostakin syystä halutaan rajoittaa turvapaikanhakijoiden määrää Suomessa, se tapahtuu estämällä ihmisten pääsy Suomeen. (Sama pätee koko Eurooppaan.)

Se, miten tämä tapahtuu, onkin monimutkaisempi asia. Aloitetaan vaikka ehdotuksesta palauttaa rajavalvonta Schengen-maiden välille. Rajaturvallisuusasiantuntija Ilkka Herranen Rajavartiolaitoksesta ei ole varma, mitä se muuttaisi.

Euroopan unionin ulkorajan saa ylittää vain rajanylityspaikoista. Sisärajan yli taas saa Schengen-alueella laillisesti oleskeleva ihminen mennä mistä tahansa.

"Kyllähän ihmiset osaavat kiertää metsän tai pellon kautta sen sijaan, että menisivät tietä pitkin", Herranen sanoo.

Ja toisaalta säännöillä ei lopulta ole merkitystä näiden tulijoiden kannalta. Heidän pitäisi ylittää EU:n ulkorajat rajanylityspaikkojen kohdalta, mutta he eivät tee niin, koska eivät pääsisi rajan yli. Vapaa liikkuvuus ei nytkään koske heitä, mutta silti he liikkuvat.

Rajatarkastusten tehokkuus on siis epävarmaa. Varmaa on, että ne maksavat.

"Ei se mitään halpaa ole, jos virkamiehiä laitetaan tehtäviin, joita ei tällä hetkellä tehdä ollenkaan", Herranen sanoo.

Entä sitten ulkorajojen sulkeminen? Sitä on ainakin yritetty, usein kovin inhimillisin kustannuksin.

"Ei voida rakentaa mitään muuria, että pysykää kaikki ulkona", Herranen sanoo.

Unkarin rajalle valmistuu maanantaina aita, mutta Herranen ei usko sen muuttavan kokonaiskuvaa. Kun aitoja on rajoille rakennettu, tulijat ovat oppineet ne kiertämään.

Berliinin muuri lienee poikkeus, mutta eipä sekään pystyssä pysynyt.

Käytännössä estämme silti monin tavoin turvapaikanhakijoita tulemasta Eurooppaan ja Suomeen.

Täältä turvapaikan haluava ihminen ei yleensä lennä suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Rahasta se ei ole kiinni. Lentäminen olisi turvallisempaa ja tulisi halvemmaksi kuin salakuljettajiin turvautuminen.

Vaarallisille matkoille lähdetään, koska pakenevilla ihmisillä ei ole tarvittavia matkustusasiakirjoja. Tähän on ainakin kaksi syytä.

"Usein lähtömaissa ei ole sellaista hallintoa, jolta ihmiset voisivat anoa passia tai muuta matkustusasiakirjaa", Ilkka Herranen sanoo.

Toinen syy on Euroopassa. Vaikka ihmisellä olisi passi, EU-maat eivät myönnä viisumia, jos ne arvelevat, että ihminen ei ole palaamassa kotimaahansa.

Kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet sen puolesta, että Eurooppa lisäisi laillisia maahantulokeinoja. Sotaa pakeneville käytännössä ainoa laillinen keino on nyt ollut perheen yhdistäminen.

"Jos halutaan estää se, että ihmiset antavat viimeiset säästönsä jollekin hämärämiehelle, joka tuo heidät Välimeren yli tai piilottaa rekan konttiin, niin ilman muuta laillisten maahantulokeinojen avaaminen tarkoittaisi, että maahantulo olisi paljon järjestäytyneempää ja kontrolloidumpaa", sanoo Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Aletaan siis myöntää viisumeita irakilaisille, somalialaisille, syyrialaisille, afganistanilaisille ja muille sotaa pakeneville – ja liikkuvuudesta tulee hallitumpaa. Olisiko näin? Kuinka paljon ihmisiä tänne silloin pyrkisi?

"En osaa tuohon kysymykseen vastata", Johansson sanoo.

Ei kukaan osaa. Siitä ei ole tosiasioita tiedossa, koska sitä ei ole kokeiltu.

Rajavartiolaitoksen Herranen ei näe, että viisumit olisivat ratkaisu tähän hätään.

"Syyriasta ja Irakista pakenevien massat ovat valtavia. Ei voida ajatella, että kymmenettuhannet ihmiset menisivät jonnekin edustustoihin ja anoisivat sieltä viisumia."

Amnestyn Johansson on sitä mieltä, että viisumeita kannattaisi myöntää myös niille, jotka tulevat Eurooppaan etsimään parempaa elämää.

"Jos ihmiset saisivat viisumeita työnhakuun, he voisivat tulla Suomeen katsomaan, millaista työtä täällä on tarjolla, yrittää työllistyä ja ottaa kuormaa pois turvapaikkajärjestelmästä."

Nyt köyhyyttä pakenevat ihmiset eri puolilta maailmaa hakevat Euroopasta turvapaikkaa, odottavat hakemuksensa käsittelyä ja joutuvat sen jälkeen käännytetyiksi, koska turvapaikan ehdot eivät täyty. Kaikkien aikaa ja rahaa kuluu hukkaan.

Saksan varaliittokansleri Sigmar Gabriel on ehdottanut, että Saksan pitäisi tarjota kiintiömäärä työviisumeita Balkanin maista tuleville. Saksasta turvapaikkaa hakeneiden joukossa oli vuoden ensimmäisen puoliskon aikana enemmän Kosovon ja Albanian kansalaisia kuin syyrialaisia. Suurin osa heistä käännytetään – ja samaan aikaan maassa olisi käyttöä työntekijöille.

Palataan jossittelusta tosiasioihin. Heinäkuun loppuun mennessä Suomesta oli tänä vuonna hakenut turvapaikkaa 4 121 ihmistä. Ennustetaan, että loppuvuoden aikana voisi tulla vielä noin 11 000 ihmistä lisää.

Onko 15 000 turvapaikanhakijaa sitten paljon vai vähän? Se ei ole tosiasia, vaan mielipidekysymys.

"Suomen historiaan suhteutettuna se on valtavasti, ja moniin Itä-Euroopan maihin verrattuna se on paljon", väestötieteen dosentti Arno Tanner sanoo.

"Ruotsiin ja Saksaan verrattuna se on vähän."

Samoilla linjoilla on Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen.

"Se on paljon verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta absoluuttisesti se ei yksittäisenä vuotena vielä paljon hetkauta. Jos maailma muuttuisi sellaiseksi, että tämä toistuisi useana vuotena, se alkaisi näkyä pienellä viiveellä."

Amnestyn Frank Johansson ei suhteuta Suomen maahanmuuton historiaan, vaan maailman pakolaistilanteeseen. Emme voi auttaa kaikkia maailman kärsiviä, mutta eivät kaikki näytä täältä apua hakevankaan. Elokuuhun mennessä maahan saapuneet turvapaikanhakijat mahtuisivat kaikki jalkapallokentälle.

"Suomalainen media puhuu pakolaistulvista ja -vyöryistä. Jos kielikuvia halutaan käyttää, niin Suomeen on tullut muutama hiekanjyvänen tai laineenliplatus."

Nämä jyväset ovat kuitenkin sellaisia, joihin Suomessa ei ollut varauduttu.

"Tilanne on hyvin poikkeuksellinen, eikä sille näy loppua. Tulijamäärät ovat täällä pohjoisessa kasvaneet moninkertaisiksi", sanoo Rovaniemen vastaanottokeskuksen johtaja Ari Haaranen.

Siis poikkeuksellista Suomessa, mutta maailman ja Länsi-Euroopan mittakaavassa pientä. Ja vielä pienempää, jos katsotaan EU:n ulkopuolelle.

Turkissa on rekisteröityneitä syyrialaisia pakolaisia kaksi miljoonaa. Heistä noin 300 000 elää leireillä, mutta 1,7 miljoonaa on löytänyt asunnon tai elää tuttavien nurkissa.

Presidentti Niinistö totesi, että maahanmuutto Eurooppaan asettaa meidät ristiriidan eteen.

Toisaalta "sivistyskansan inhimillisyys ja kunnia vaativat, että näitä ihmisiä autetaan".

Toisaalta "vastaanottokyvyn rajat tulevat vastaan, vaikka ne eri maissa hieman eri kohdissa olisivatkin".

Ari Haaranen huolehtii työkseen vastaanottokyvystä Pohjois-Suomessa. Ovatko rajat tulossa vastaan?

"Emme voi sanoa, että vastaanottokyvyn rajat tulevat vastaan, koska meidän on otettava kaikki turvapaikanhakijat vastaan ja käsiteltävä heidän asiansa. Asiat pitää vain jotenkin järjestää."

Toistaiseksi järjestäminen on onnistunut. Kun ihmisiä on tullut muutamia kymmeniä päivässä Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon, heille on löytynyt paikka.

"Ennen kaikkea äkillisessä tilanteessa tarvitaan tiloja."

Rovaniemen vastaanottokeskuksen toiminnasta vastaa Suomen Punainen Risti, jolta valtio ostaa palvelun. Parhaillaan järjestö etsii sopivia tiloja uusille vastaanottokeskuksille eri puolilta Suomea. Jos niitä ei muuten löydy, vastaanottolaissa on pykälä, jolla voidaan määrätä kunnat perustamaan ja ylläpitämään vastaanottokeskuksia. Vielä siihen ei ole tarvinnut turvautua.

Tilat eivät ole ainoa vastaanottokykyyn vaikuttava tekijä. Ennen kuin tulijat saadaan vastaanottokeskuksiin, heidät pitää rekisteröidä turvapaikanhakijoiksi. Sen tekevät poliisi tai rajaviranomaiset. Toistaiseksi sekin on vielä onnistunut.

"Meidän järjestelmät eivät kuitenkaan kestä sitä, jos päivässä tulee joltakin ylityspaikalta maahan 500 ihmistä", Haaranen sanoo.

Silloin ihmisiä ei ehdittäisi rekisteröidä heti. Mutta sellaiseenkin tilanteeseen on olemassa ratkaisu: järjestelykeskus. Sellaista ei ole koskaan perustettu, mutta käytännössä se tarkoittaisi, että tulijat koottaisiin vaikkapa urheiluhalliin odottamaan rekisteröintiä ja siirtymistä vastaanottokeskuksiin.

Isot tulijamäärät eivät Haarasen mukaan ole sinänsä ongelma käytännön vastaanottotyössä. Kasvuvauhti on.

"Jos tämä jatkuu vuosia, että meille tulee vaikka 15 000 ihmistä vuodessa, niin vastaanottojärjestelmä rakentuu sen mukaiseksi eikä se ole mikään ongelma."

Ehkä presidentti ei tarkoittanut ihan näin konkreettista vastaanottokykyä. Kyse lienee myös esimerkiksi rahasta. Siitä, mitä pakolaiset Suomelle maksavat.

Vastaanottokeskuksessa rahaa kuluu noin 40 euroa päivässä hakijaa kohden, Haaranen sanoo. Summa sisältää kaikki vastaanottotoiminnan kulut, kuten ruuan, majoituksen, vastaanottorahan, terveydenhuollon ja työntekijöiden palkat.

Mitä nopeammin hakemukset käsitellään, sitä pienemmäksi kokonaiskustannus jää. Nyt käsittely junnaa, koska hakemuksia on paljon ja resursseja vähän.

Puheissa "kantokyvystä" ja sen rajoista tunnutaan kuitenkin tarkoittavan pidemmän aikavälin kustannuksia. Mitä maksaa, että ihmiset jäävät tänne elämään? Sen arvioiminen onkin huomattavasti vaikeampaa.

Maahanmuuton vaikutuksista kansantalouteen on lukuisia tutkimuksia, joissa kokonaisvaikutus arvioidaan yleensä positiiviseksi. Pelkkien pakolaisten vaikutusta on kuitenkin tutkittu vähän. Yksi tuore tutkimus löytyy länsinaapurista. Kansantaloustieteen tutkija Joakim Ruist Göteborgin yliopistosta on laskenut pakolaisten kansantaloudellisen vaikutuksen Ruotsissa. Asukaslukuun suhteutettuna Ruotsi vastaanottaa eniten pakolaisia Euroopassa. Viime vuonna maa myönsi turvapaikan 31 000 ihmiselle.

Ruist pyrkii huomioimaan laskelmissaan pakolaistaustaisten ihmisten yhteiskunnalle aiheuttamat tulot ja menot. Tulos on, että menot ylittävät tulot. Tämä johtuu ennen kaikkea pakolaisten muita alhaisemmasta työllisyydestä.

Ruist on laskenut, että tänä vuonna kaikkiin pakolaisiin Ruotsissa kuluu summa, joka vastaa 1,34:ää prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Summan voi suhteuttaa vaikka siihen, että enimmillään Nokia tuotti neljä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tai siihen, että YK:n suosituksen mukaan kehitysyhteistyöhön pitäisi käyttää 0,7 prosenttia bkt:sta, mutta harva maa noudattaa suositusta.

Toisessa vaakakupissa on, että sadattuhannet ihmiset ovat päässeet Ruotsiin turvaan.

Siitä, mitä pakolaiset maksavat Suomelle, Ruotsin summa ei kerro mitään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomeen on tulijoita paljon vähemmän kuin Ruotsiin. Lisäksi työllistymiseen vaikuttaa moni asia: talouskasvu, tulijoiden osaaminen, syrjintä.

Ruotsi ja Saksa ovat kuitenkin esimerkkejä siitä, että suuretkaan pakolaismäärät eivät välttämättä horjuta kansantaloutta. Ruotsin talous on kasvanut tänäkin vuonna joka kuukausi.

Rahasta puhuminen on vähän ikävää, kun on kyse inhimillisestä hädästä. Mutta otetaan vielä yksi luku Euroopasta. Saksalaisen Die Zeit -lehden mukaan 400 000 turvapaikanhakijasta (26 kertaa Suomeen odotettava määrä) huolehtiminen maksaisi Saksalle tänä vuonna viisi miljardia euroa. Se on paljon rahaa, lehti toteaa. Mutta toisaalta Saksa maksaa samassa ajassa pelkästään valtionlainojen korkoja 35 miljardia euroa.

Ja vuonna 2008 Saksa käytti pankkiensa pelastamiseen 290 miljardia, lehti muistuttaa.

Ainakin muutama asia on käynyt selväksi.

Parempaa elämää ja turvaa etsivät ihmiset liikkuvat, ja he liikkuvat myös Eurooppaan ja Euroopan sisällä. Jos eivät vapaasti ja hallitusti, niin sitten hallitsemattomasti. Liikkeelle ei näy loppua, eikä sen estäminen aidoilla ole juuri nyt realistista, saati inhimillistä.

Salakuljettajien bisnes kärsisi, jos Eurooppaan olisi laillisia teitä. Mutta kukaan ei tiedä, mihin se johtaisi. Eikä Euroopan poliittinen ilmapiiri taida mahdollistaa kokeilua ihan pian.

Lähtömaiden olojen paraneminen olisi varmasti kaikkien mielestä paras ratkaisu maailman pakolaiskriisiin, mutta ihmisillä on hätä juuri nyt.

"Mitä me voimme tehdä jossakin Syyriassa tai Irakissa. Ei sinne voi ketään palauttaa. On turha kuvitella, että sinne saataisiin lyhyellä aikajänteellä sellaisia olosuhteita," Ilkka Herranen sanoo.

Herranen on maailman pakolaistilanteen edessä neuvoton, ja niin on moni muukin. Saksa kuitenkin toimii. Se päätti tällä viikolla lakata noudattamasta niin sanottua Dublin-päätöstä. Periaatteessa Eurooppaan pakenevan ihmisen pitäisi hakea turvapaikkaa siitä maasta, johon hänet rekisteröidään ensin. Käytännössä näin ei ole kuitenkaan ollut aikoihin.

Saksa ilmoitti, ettei se palauta enää syyrialaisia turvapaikanhakijoita muihin EU-maihin, vaan huolehtii heistä itse.

Päätöksen jälkeen syyrialaiset kirjoittivat sosiaalisessa mediassa Merkelille rakkausviestejä.

Merkelin lisäksi myös osa kansalaisista on päättänyt toimia.

Helsingin Kallion seurakunnan pappi Marjaana Toiviainen perusti tällä viikolla Facebookiin Refugees Welcome -ryhmän, johon liittyi muutamassa päivässä satoja ihmisiä. Idea on kopioitu Berliinistä, missä kansalaiset ovat kutsuneet ja majoittaneet turvapaikanhakijoita koteihinsa.

Toiviainen on majoittanut aiemmin yksiössään esimerkiksi asunnottomia, paperittomia ja turvapaikanhakijoita. Ryhmän hän perusti, koska haluaa tuoda ihmisiä yhteen ja välttää vastakkainasettelua.

"Euroopassa monet ovat aika toivottomia. Olemme tottuneet siihen, että maailma toimii tietyllä tavalla, ja nyt se ei enää toimikaan niin. Eurooppa muuttuu ja on jo muuttunut. Yhteen tuleminen ja toisten tukeminen on tärkeää näiden kriisien kohtaamisessa", Toiviainen sanoo.

Hän ei puhu vain turvapaikanhakijoista vaan myös ihmisistä, joita pakolaiset pelottavat tai jotka kokevat heidät vastenmielisinä.

"Pappina olen kokenut tärkeäksi, että olen heitä varten. Vaarallista on myös rasistien demonisointi. Pitää tutustua siihen, miksi ihmiset ovat peloissaan."

Hänestä ei ole ihmeellistä, jos suomalaista työtöntä alkaa harmittaa tai pelottaa, että joku tulee jostakin muualta ja voi esimerkiksi saada työn.

"Mutta en silti näe, että suomalainen työtön tai kansaneläkkeellä elävä eläkeläinen ja Syyriasta pakeneva perhe olisivat ne tahot, jotka tässä kannattaa asettaa toisiaan vastaan."

Molempia Toiviainen kohtaa työssään.

"Kun minun lapsillani on hätä, totta kai se on isompi hätä kuin jos sinun lapsillasi on hätä. Se on inhimillistä, mutta me ei saada kääriytyä siihen inhimillisyyteen, vaan meidän täytyy yrittää toisiamme tukien päästä vielä vähän korkeammalle."

Toiviainen sanoo pohjaavansa toimintansa kristilliseen perinteeseen.

"Meidän traditiossa on ajatus siitä, että vieraanvaraisuus kuuluu ihmisyyteen ja sieluni muuttuu silloin, kun luovun ahneudesta ja olen vieraanvarainen."