HS: Työllisyystavoite kaipaa lisää maahanmuuttoa

Helsingin Sanomat: Työllisyystavoite kaipaa lisää maahanmuuttoa 23.8.2015

Keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista on käynyt hankalaksi. Keskustelu näistä asioista – vaikkapa maahanmuuton työllisyysvaikutuksista – on puristunut ahtaaseen rakoon.

Yhtäällä ovat ne, joilla on halu panna ovi lukkoon, ikkuna tukkoon ja piipun päälle hattu. He muistuttavat maahanmuuton aiheuttavan liian paljon sopeutumisongelmia ja kasvattavan sosiaalimenoja.

Toisaalla lasketaan toisin. Koska tuottavuus mataa, talouskasvu on tehtävä kasvattamalla työpanosta. Suomessa työvoimaa kuitenkin virtaa pois työmarkkinoilta. Jostain olisi saatava työvoimaa tilalle.

Järkevä keskustelu vaatisi, että sekä ongelmat että mahdollisuudet huomioitaisiin. Kyllä, maahanmuutto tuo ongelmia. Kyllä, se tuo myös etuja. Kumpaa enemmän? Miten mitaten? Jos syntyy enemmän haittoja, voisiko niitä pienentää?

Kahden "kyllän" yhteensovittaminen on hankalaa tasapainoilua, sillä pohdintaan osallistuvat pelkäävät saavansa leiman otsaansa. "Meidän puolella tai meitä vastaan" -ilmapiiri ei houkuttele osallistumaan.

Keskustelua kannattaa suhteellistaa tilastoilla. Alkuvuonna Suomesta turvapaikkaa on hakenut yli 5 000 ihmistä. Lukema kasvaa vielä. Viime vuonna turvapaikanhakijoita oli 3 600.

Saksan sisäministeri Thomas de Maiziere arvioi, että Saksaan saapuu tänä vuonna 800 000 ihmistä hakemaan turvapaikkaa. Määrä olisi kaikkien aikojen ennätys Saksassa. Se vastaisi Helsingin ja Vantaan yhteenlaskettua asukasmäärää. Suomen väestöön suhteutettuna luku merkitsisi lähes mikkelillistä vuodessa. Emme ole lähelläkään sitä.

Tämän vuoden lukemat ovat lisäksi poikkeuksellisia Syyrian kriisin vuoksi.

Näihin suhteutuksiin voi suhtautua – taas – kaksijakoisesti. Rajoja nostaville ne ovat varoitus: Saksan tilanne todistaa, että tulijoille on rakennettava pian esteitä. Toinen vastaus on, että Saksan talous voi hyvin ja maassa on käytännössä täystyöllisyys. Maa imee tulijoita ja voi saada heistä taloudellista etua.

Vaikka työttömyysprosentti kasvaa, meillä on kaiken aikaa huomattava määrä työpaikkoja auki.

Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kesäkuun aikana yli 68 000 avonaista työpaikkaa. Osa niistä on ollut auki pitkään. Täystyöllisyyttä ei pidä rajojen raottajan odottaa, koska työvoimasta on pulaa myös aikana, jolloin työttömyys kasvaa.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (3/2015) tutkijat Jussi Pyykkönen ja Mika Gissler laskevat, miten hallituksen aikeet työllisyyden kasvattamisesta onnistuisivat. Juha Sipilän (kesk) hallitus haluaa nostaa työllisyysasteen 72 prosenttiin.

Kun suhteuttaa väestöennusteet – ikääntymisen ja huoltosuhteen heikentymisen – tulossa oleviin hyvinvointipalvelujen kustannuksiin, työllisten osuuden pitäisi olla pitkällä aikavälillä vielä suurempi.

Jos hyvinvointiyhteiskunnan halutaan kestävän, tavoitteeksi pitäisi ottaa 75 prosentin työllisyysaste sekä työllisten määrän kasvattaminen 200 000 ihmisellä vuoteen 2025 mennessä. Tähän ei tutkijoiden mielestä päästä mitenkään muuten kuin lisäämällä maahanmuuttoa. Jos tätä yritettäisiin kotimaisin voimin, työttömyysasteen pitäisi Pyykkösen ja Gisslerin mukaan painua kahteen prosenttiin.

Näin pieniin lukemiin ei kuitenkaan päästä. Työmarkkinoilla on aina kohtaanto-ongelmia: työtä on siellä, missä ei ole työttömiä, ja tarjolla on työtä, johon ei ole sopivia tai halukkaita hakijoita. Lisäksi Suomesta muutetaan pois. Tammi–heinäkuussa lähtijöitä oli 7 500.

Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän kasvuun voi suhtautua myös "fatalistisesti": tulijoiden määrä kasvaa väistämättä. Kun näin on ja Suomen talous tarvitsee työvoimapanoksen kasvattamista, tilanne kannattaa kääntää eduksi. On järkevää muuttaa lyhyen aikavälin kuluja pitkän aikavälin tuotoiksi.

Jotta tulijat työllistyisivät, heidän sopeuttamiseensa tarvitaan lisää resursseja. Jos näin ei tehdä, Pyykkösen ja Gisslerin laskelman pohjalta päädytään siihen, että tulojen sarakkeeseen siirrettävissä olevia pidetään kulujen sarakkeessa.

Jos sopeutusta lisätään, päättäjä saa kyllä kuulla kunniansa kuumentuneessa maahanmuuttoväittelyssä. Mutta tällä mieliharmilla ei ehkä ole kansantaloudellista merkitystä.

Paavo Rautio
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.