HS: Äiti: Teinitytöt pahoinpitelivät kymmenvuotiaan ja nimittelivät neekeriksi leikkipuistossa

Helsingin Sanomat: Äiti: Teinitytöt pahoinpitelivät kymmenvuotiaan ja nimittelivät neekeriksi leikkipuistossa 5.8.2015
Iltalehti: Lapset pahoinpitelivät 10-vuotiaan adoptiolapsen - haukuttiin raiskaajaksi ja neekeriksi
Ilta-Sanomat: Etelä-Afrikasta adoptoidun pojan suomalaisäiti: Lapseni pahoinpideltiin ihonvärin vuoksi
Kansan Uutiset: ”Tapahtuu vähän väliä” - Poliisi väheksyy lasten rasismia?
Yle: Lasten kohtaama rasismi on arkea, mutta ei näy ulkopuolisille – pikkupojan nimittelystä ja potkimisesta rikosilmoitus

Helsingissä on tiistaina tehty rikosilmoitus kymmenvuotiaan pojan pahoinpitelystä leikkipuistossa. Pojan äidin mukaan pahoinpitelijät olivat teini-ikäisiä tyttöjä.

Poika kertoo, että tytöt potkivat häntä jalkoihin ja yksi potku osui myös vatsaan. Lisäksi tytöt nimittelivät kymmenvuotiasta neekeriksi ja lähellä olleet teini-ikäiset pojat raiskaajaksi.

Poliisi vahvistaa, että rikosilmoitus tapauksesta on tullut. Rikoskomisario Petri Juvonen ei pidä tapausta erityisen poikkeuksellisena.

"Tuollaista lasten välillä tapahtuu vähän väliä", Juvonen arvioi.

Jos tytöt ovat alle 15 kuten alustavasti epäillään, tapaus siirtyy poliisilta lastensuojeluviranomaisille.

Pojalla ei ole näkyviä vammoja, mutta hän on tapahtumasta järkyttynyt ja valittanut kipua sääressä ja vatsassa. Lapsi tiesi tytöt ulkonäöltä, mutta ei tunne heitä muuten.

Tapaus sattui seitsemän jälkeen maanantai-iltana Leikkipuisto Unikossa Pukinmäessä. Kymmenvuotias saapui puistoon yksin. Pojan mukaan nimittely alkoi heti.

Unikko on Helsingin kaupungin leikkipuisto, jossa on ohjattua toimintaa päiväsaikaan. Tällä viikolla puistossa ei kuitenkaan ole lomien vuoksi henkilökuntaa paikalla päivälläkään.

Poika kertoi äidilleen, että puistossa ei olisi ollut tapahtuma-aikaan juuri lainkaan aikuisia. Yksi pienten lasten äiti oli kymmenvuotiaan mukaan yrittänyt puuttua tilanteeseen, mutta tämä äiti ei puhunut suomea hyvin itse.

Tytöt nappasivat lopuksi pojan lippalakin mukaansa ja poistuivat puistosta pyörineen. Poika palasi kotiin, mutta ei heti kertonut äidilleen muuta kuin lakin varastamisesta. Äiti sai vasta vähitellen kuulla koko tarinan, kun hän huomasi lapsen olevan tolaltaan ja kieltäytyvän ruuasta vatsakivun vuoksi.

Äiti sanoo, että hänen tummaihoiselle lapselleen rasistisesta huutelusta on tullut aiempaa suurempi ongelma jo ennen maanantain tapahtumia. Lapsi on pari kertaa kuluneen viikon aikana kertonut hänelle vieraiden lasten tai nuorten nimitelleen häntä.

Tämä on äidin syy tuoda tapahtunut julkisuuteen. Koska nimittely tapahtuu usein aikuisten silmiltä piilossa, aikuiset eivät tajua kuinka paljon sitä käy jopa päiväkodeissa ja kouluissa.

"Tämä on ilmiö, johon ei saa tottua kuin tämä olisi normaalia", äiti sanoo.

Hän sanoo myös, että hän kyllä pitää poikansa puolia, mutta häntä pelottaa pojan turvallisuuden puolesta.

"Mietin myös, miten maahanmuuttajaperheissä tilanne voi olla vielä paljon pahempi. Huonosti suomea puhuva vanhempi ei ehkä kehtaa nostaa asiasta tällaista älämölöä", äiti sanoo.

Tapausta käsiteltiin tiistaina myös Adoptioperheiden blogissa. Adoptioperheet ry:n puheenjohtaja Salla Saarinen kirjoittaa vanhempien kokemasta pelosta, mutta kannustaa myös puhumaan asiasta.

"Meillä on unelma Suomesta, jossa jokainen on toivottu, hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on", hän tiivistää.


_______________________________________________

Iltalehti: Lapset pahoinpitelivät 10-vuotiaan adoptiolapsen - haukuttiin raiskaajaksi ja neekeriksi

Pahoinpidellyn pojan äiti toivoo, että monikulttuurisuudesta keskusteltaisiin, ennen kuin rasismi johtaa nimittelyyn ja väkivaltaan.

10-vuotias Matias (nimi muutettu) oli kaikessa rauhassa kävelemässä kotiin Pukinmäkeen maanantai-iltana. Hän oikaisi kodin lähellä sijaitsevan Unikko-puiston läpi. Puistossa olleet puolitutut, noin 15-vuotiaat tytöt alkoivat huudella Matiaksen perään "Neekeri!". Paikalla oli myös muutama poika, jotka haukkuivat Matiasta raiskaajaksi.

Kun Matias yritti jatkaa matkaansa, tytöt alkoivat potkia häntä jalkoihin ja vatsaan. Matias kaatui maahan, jolloin tytöt varastivat hänen lippiksensä. Tämän jälkeen tytöt juoksivat pois paikalta.

Matias ryntäsi hätääntyneenä kotiin.

- Se oli kolmen päivän neekerihuutelun huipentuma, huokaa Matiaksen äiti.

Myös kahtena edeltävänä päivänä Matias joutui neekeriksi nimittelyn kohteeksi puistossa. Nimittelijät olivat kuitenkin eri henkilöitä kuin mitä pahoinpitelyssä.

- Aluksi Matias ei kertonut mitään pahoinpitelystä. Ihmettelin, kun hän oli hyvin huolissaan ja sokissa kadonneesta lippiksestään. Illan mittaan hän alkoi kertoa tapahtumien kulusta.

Esimerkiksi kun Matias oli syömässä, hän sanoi äidille, että mahaan sattuu, kun ne potkaisivat.

- Matiakselle ei tullut vakavia fyysisiä vammoja, mutta hänen psyykkinen vointinsa romahti tapahtuman jälkeen. Hän on ollut hyvin levoton maanantaista lähtien.

Äiti teki asiasta tiistaina rikosilmoituksen poliisille. Poliisi vahvistaa, että ilmoitus asiasta on tehty, mutta asia ei etene poliisikäsittelyyn, koska asianosaiset eivät ole ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa. Tutkinnanjohtaja Petri Juvonen sanoo, että asiasta tehdään kuitenkin lastensuojeluilmoitus.

Nimittelyä tarhasta asti

Matias on adoptiolapsi. Hän on joutunut kuulemaan nimittelyä ja syrjintää jo kolmevuotiaasta lähtien, jolloin hän meni päiväkotiin.

- Kolmevuotiaasta asti Matias on sanonut tietävänsä, että on tosi huono ja ruma. Kun hän on joutunut kuulemaan niin usein, että ruskeaihoiset ovat rumia, ei siinä äidin kannustavat mielipiteet juuri auta asiaa, äiti huokaa.

Hänestä on ollut sydäntäraastavaa katsoa vierestä, kun oma lapsi kärsii. Kiusaaminen on iän myötä vain pahentunut.

- Matias on sanonut, että haluaisi repiä ihonsa pois, kun se on niin ruma. Jo ihmisten jatkuva tuijottaminen on hänestä ahdistavaa.

Äiti on ollut useita kertoja yhteydessä tarhaan ja kouluun, kun Matias on kertonut nimittelytapauksista kotona.

- Ei se kuitenkaan auta, kun henkilökunta sanoo, etteivät he ole kuulleet mitään. Ei se olekaan opettajien moka. Harvoin lapset aikuisten kuullen nimittelevät.

Enemmän keskustelua erilaisuudesta

Kansanedustaja Olli Immosen (ps.) monikulttuurisuutta painajaiseen vertaava Facebook-päivitys sekä uusnatsistisen Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaiseksi muuttunut mielenosoitus ovat herättäneet kiivasta keskustelua monikulttuurisuudesta.

Rasismin kanssa jatkuvasti kamppaileva Matiaksen äiti toivoo, että monikulttuurisuudesta keskusteltaisiin enemmän - asiallisesti.

- Toivoisin, että ihmiset edes vähän enemmän ajattelisivat, mitä sanovat ja miten käyttäytyvät. Kaikilla meillä on tunteet ihonväriin katsomatta.

Matiaksen koulussa on useita tummaihoisia lapsia, mutta ihonväri on äidin mukaan tabu.

- On totuttu, ettei ihonväristä tarvitse puhua, kun siitä on tullut arkipäivää ja normaalia. Niin ei kuitenkaan ole. Erilaisuudesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti jo ennen kuin mitään ongelmatilanteita tulee.

_______________________________________________

Ilta-Sanomat: Etelä-Afrikasta adoptoidun pojan suomalaisäiti: Lapseni pahoinpideltiin ihonvärin vuoksi

Maarit Karhun Etelä-Afrikasta adoptoima poika pahoinpideltiin maanantaina. Äidin mukaan kyseessä oli rasistinen teko.
On aurinkoinen maanantaipäivä Helsingin Pukinmäessä. Maarit Karhu lähettää 10-vuotiaan adoptiopoikansa läheiseen puistoon leikkimään, samaan tapaan kuin monta kertaa ennenkin.

Leikki päättyy kuitenkin karusti. Poika tulee kotiin ja kertoo, että hänet on hakattu.

– Ensin muutama teinipoika on huudellut häntä neekeriksi ja raiskaajaksi, 10-vuotiasta poikaa. Sen jälkeen paikalle on tullut tyttöjä, jotka ovat alkaneet lyödä ja potkia häntä. Potkuja tuli jalkoihin ja vatsaan niin, että poika ei pystynyt loppupäivänä enää syömään mitään, äiti kertoo.

Nujakasta ei aiheutunut lapselle suurempia fyysisiä vammoja.

– Jokunen kolhu, Maarit Karhu kuvaa.

Henkiset arvet ovat suuremmat. Äiti-Karhu kuvaa tapahtumia äänellä, josta järkytys suorastaan huutaa läpi. Huutaa läpi ennen kaikkea siksi, että tapahtuneen motiivi on äidille valitettavan tuttu. Rasismi. Sitä Etelä-Afrikassa syntynyt, Suomeen adoptoitu poika on äitinsä mukaan kohdannut koko elämänsä ajan.

– Poika on tummaihoinen. Ihmiset eivät osaa reagoida siihen. Eivät opettajat, eivät oppilaat, eivät pienten lasten vanhemmat.

Äiti-Karhun mukaan rasistinen syrjintä alkoi siinä vaiheessa, kun poika aloitti päiväkodissa.

– Muut lapset kysyivät pojalta, miksi sulla on mutaa naamassa.

Seuraukset olivat Maarit Karhun mukaan rajuja.

– Poika on oireillut rajusti. Joskus hän on tullut kotiin ja ilmoittanut, että haluaa repiä naamansa irti. Perusteluksi hän on sanonut, että hän on ruma. Niin ovat muut lapset sanoneet, äiti kertoo hiljaa.

Maarit Karhu sanoo itsekin oppineensa uusia asioita nähtyään, miten poikaa Suomessa kohdellaan. Hän sanoo, ettei välttämättä olisi halunnut sellaisiin asioihin uskoa. Todellisuus on kuitenkin osoittanut muuta.

– Olen törmännyt maailmaan, jota en uskonut olevan olemassa, Karhu huokaa.

Pojan pahoinpitelystä on tehty ilmoitus sekä poliisille että lastensuojeluun. Tutkinnanjohtaja Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että rikosilmoitus on jätetty tiistaina iltapäivällä.

Juvosen mukaan lasten välistä väkivaltaa tapahtuu säännöllisesti.

_______________________________________________

Kansan Uutiset: ”Tapahtuu vähän väliä” - Poliisi väheksyy lasten rasismia?

Nuorisotutkija, vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo tarttuu poliisin suhtautumiseen maanantaina Helsingissä tapahtuneeseen tummaihoisen pojan pahoinpitelyn yhteydessä.

Honkasalo viittaa rikoskomisario Petri Juvosen kommenttiin Helsingin Sanomissa: "Tuollaista lasten välillä tapahtuu vähän väliä".

Pahoinpitelystä epäillään teinityttöjä. Pojan äidin kertoman mukaan tytöt nimittelivät lasta neekeriksi ja raiskaajaksi.

Surullisen tavallinen suhtautuminen

Lasten ja nuorten kohtaamaa rasismia tutkiva Honkasalo arvioi, että Juvosen kommentti edustaa surullisen tavallista tapaa suhtautua lasten ja nuorten kohtaamaan rasismiin.

– Siksi rasisminvastainen kasvatus- ja koulutustyö myös poliisin, kuten lasten ja nuorten parissa toimivien keskuudessa muutenkin, olisi erittäin tärkeää, Honkasalo sanoo.

– Sitä tehdään edelleen hälyttävän vähän.

Lasten nahinoita

Honkasalon mukaan aikuisille tavallinen aikuisten tapa käsitellä lasten ja nuorten rasistisia selkkauksia on marginalisoida ne väärinymmärryksiksi, tavallisiksi kahinoiksi tai koulukiusaamiseksi

– Poissa ovat analyysit siitä, millä tavalla etniset ja rodullistetut valtasuhteet näkyvät jokapäiväisessä arjessa, myös lasten ja nuorten keskuudessa, hän toteaa.

Hän muistuttaa Anna Rastaan tuoneen esille jo väitöskirjassaan vuodelta 2007, etteivät aikuiset aina osaa tunnistaa ja nähdä lasten ja nuorten kohtaamaa rasismia.

– Tilanteen kivuliaisuutta korostaa se, että lapset ja nuoret hyvin harvoin kertovat rasismikokemuksistaan aikuisille. Tämä kertoo luottamuksen puutteesta, Honkasalo toteaa ja viittaa tuoreimman Nuorisobarometrin tulokseen.

Sen mukaan nuoret ajattelevat, ettei kukaan aikuinen kuitenkaan puuttuisi tai tekisi rasismille mitään.

______________________________________________________

Yle: Lasten kohtaama rasismi on arkea, mutta ei näy ulkopuolisille – pikkupojan nimittelystä ja potkimisesta rikosilmoitus

Jo päivähoidossa eriväriset tietävät, että heillä on "kuraa naamassa", kertoo pojan äiti. Nimittelyä tavallisempia ovat vihamieliset katseet ja ilmeet, kerrotaan adoptioperheiden yhdistyksestä.

Helsingin poliisille on tehty rikosilmoitus tapauksesta, jossa kahden teinitytön epäillään nimitelleen ja pahoinpidelleen leikkipuistossa ollutta tummaihoista lasta. Tapaus sattui maanantaina Pukinmäessä.

Tyttöjen epäillään nimitelleen kymmenvuotiasta poikaa muun muassa neekeriksi. Arviolta alle 15-vuotiaat tytöt olisivat rikosilmoituksen mukaan myös potkineet poikaa jalkoihin ja mahaan.

Rikoskomisario Petri Juvonen vahvistaa, että tapaus on poliisin tutkittavana. Koska tekijät ovat alaikäisiä, ei poliisi kuitenkaan edes kuule epäiltyjä, vaan asia siirretään lastensuojeluviranomaisille, jos se nähdään aiheelliseksi, kertoo Juvonen.

Lapset kohtaavat rasismia myös kouluissa

Toiminnanjohtaja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä kertoo, että näin vakavia tapauksia sattuu aina silloin tällöin.

– Näistä kuulee vuosittain. Ainutkertainen tämä tapaus ei ole, hän sanoo. Hänen vaikutelmansa on, ettei tapausten määrä ole kuitenkaan lisääntynyt.

Uhtio korostaa koulujen merkitystä. Kiusaamisen ja rasismin kokemukset ja niiden käsittely vaihtelevat kovasti koulujen välillä. Osassa kouluja tapauksiin puututaan hänen mukaansa hyvinkin napakasti. Niistä saatetaan tehdä yhteisöllinen asia, jolla ilmaistaan, ettei tällaisia tapauksia hyväksytä.

– On sellaisiakin keissejä, joissa vanhemmat ovat jääneet kovin yksin käsittelemään asiaa.

Viime aikojen monikulttuurisuuskeskustelu on puhuttanut myös adoptioperheiden keskuudessa. On iloittu siitä, että ihmiset ovat lähteneet näyttävästi puolustamaan monikulttuurisuutta.

Uhtio korostaa, että tässä asiassa on hyvin käytännöllinenkin taso. Vielä kasvuvaiheessa olevat lapset joutuvat kohtaamaan jopa epäiltyjä Pukinmäen tapauksen kaltaisia asioita, mutta usein ne ovat paljon pienempiä: katseita, ilmeitä.

Uhtion mukaan jokainen aikuinen voi vaikkapa bussipysäkillä mennä lähemmäs lasta, jos tätä katsotaan vihamielisesti. Tai puuttua puheeseen, jos lapselle puhutaan asiattomasti.

Uhtio on huolissaan myös ilmiöstä, jota hänen kutsuu institutionaaliseksi rasismiksi. Esimerkiksi kouluissa erilaisilla käytännön järjestelyillä tuotetaan erilaisuutta. Tilanteet toistuvat lapsille arjessa. Vaikka ne eivät edes olisi vakavia, niin erilaisuuden tekeminen tiettäväksi lapselle ja hänen lähiympäristölleen ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen, Uhtio sanoo.

Todella vakavia tapauksia ovat Uhtion mielestä ne, joissa koulujen opettajilla tai rehtoreilla on vihamielisiä asenteita, ja he tuovat niitä avoimesti esille.

– Onneksi nämä ovat hyvin harvinaisia, mutta niinkin on käynyt, että oppilas on joutunut vaihtamaan koulua, kertoo Uhtio. Tällaisilla tapauksilla on ollut pitkäkestoisia seurauksia.

Vaikeimmassa tilanteessa ovat usein maahanmuuttajataustaiset perheet. Vanhemmat ovat ehkä kielitaidottomia ja kulttuurin tuntemus on vähäisempää, eivätkä he pysty puolustamaan lastaan samalla tavalla.

Lapset myös suojelevat vanhempiaan rasistisilta kokemuksiltaan. On tyypillistä, että lapset eivät kerro pienestä nimittelystä, kiusaamisesta ja katseista. Lapset haluavat, että koti on "erilaisuudesta vapaa vyöhyke". Näitä kokemuksia ei haluta tuoda kotiin, sanoo Uhtio.

Koulu kitkee rasismia, mutta ei ole vailla ongelmia

Helsingin kaupungin perusopetuksen linjanjohtaja Outi Salo myöntää, että koulukaan ei ole vapaa muun yhteiskunnan ongelmista. Kouluissa tehdään kuitenkin työtä niiden voittamiseksi.

– Meillä pitää olla kaikissa kouluissa nollatoleranssi rasismin suhteen, hän korostaa.

Erityisesti rehtoreilla monikulttuurisuus on ollut niin kauan arjessa mukana, ettei väärää asennoitumista ole – tai ei ainakaan saisi olla missään nimessä, Salo sanoo.

Helsingin peruskouluissa muiden kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus on 19 prosenttia, joten koulut ovat joutuneet miettimään näitä asioita, Salo sanoo. Hän muistelee, ettei ole saanut kymmenvuotisen työkokemuksensa aikana vanhemmilta tai rehtoreilta palautetta ongelmista.

– Toki oppilaiden välisiä kahnauksia on selvitetty, hän lisää.

Salon mukaan Helsingin lähes sadassa peruskoulussa on pohdittu paljon monikulttuurisen koulun kehittämistä. Koulutusta saavat rehtorit, koulujen johtoryhmät, opettajat ja muu henkilökunta.

– Rehtorin roolissa pitää tiedostaa, että edustaa koululaitosta ja sen arvoja, ja yksi arvoista on monikulttuurisuus.

Tiedostamista viedään perille rehtoreiden kanssa pidettävien kehityskeskusteluiden kautta. Rehtorit taas vievät viestiä eteenpäin kehityskeskusteluissaan opettajien kanssa. Lisäksi opettajille järjestetään koulutuspäiviä, joiden yhtenä teemana on monikulttuurisuus.

Kymmenvuotiaan äiti: Lapset reagoivat eri tavoin

Pukinmäessä kaltoinkohdellun pojan äiti Maarit Karhu kertoo, että adoptiovanhemmat tietävät, ettei rasismin kohtaaminen ole harvinaista.

– Jo päivähoidossa eriväriset tietävät, että heillä on "kuraa naamassa". Lapset osaavat tehdä sitä ilman, että aikuiset kuulevat. Sama jatkuu koulussa, vahvistaa myös Karhu.

Jo päivähoidossa eriväriset tietävät, että heillä on "kuraa naamassa".
Hän sanoo uskovansa, ettei kouluissa tai päiväkodeissa haluta lakaista ongelmaa maton alle. Kaikki tarkoittavat hyvää, mutta opettajat tarvitsisivat välineitä ongelma hoitoon, Karhu korostaa.

Hän sanoo myös, että lapset reagoivat rasistisiin kommentteihin ja tekoihin eri tavoin. Jotkut järkyttyvät ja menevät hiljaisiksi, toiset taas käyvät päälle. Karhun kymmenvuotias poika reagoi niin, ettei hän oikein uskalla mennä minnekään. Hän pelkää.

Maanantain tapahtumat näkyvät pojassa vielä levottomuutena, Karhu sanoo.