Helsingin Sanomat: Maahanmuuttajavastaisuus on voimakkainta inhoherkimmillä yksilöillä 31.8.2015
Perussuomalaisten puoluekokous sai ajattelemaan erästä lempialaani: moraalipsykologiaa. Moraalitunteet ovat kaikki myrskyisiä, mutta voimakkain niistä on inho.
Alun perin inho on evoluution kehittämä keino pitää meidät loitolla taudinaiheuttajista. Inho on intuitiivista mikrobiologiaa.
Emme voi nähdä bakteereja ja viruksia, joten evoluutio on opettanut meidät kammoamaan asioita, joissa patogeeneja runsaimmin esiintyy. Siksi kavahdamme mätäneviä raatoja, ulostetta, likaisia ihmisiä, oksennusta, märkiviä haavoja.
Vaarallisinta on saada taudinaiheuttajia kehoon suun kautta, joten inhon tunne varjelee sitä aukkoa erityisen tarkkaan.
Meillä on synnynnäisiä eroja inhoherkkyydessä. Yksi yökkää jo mielikuvista, toinen pystyy muina henkilöinä jatkamaan nakkisämpylän syömistä, vaikka vieressä kaveri antaa ylen.
Psykologi Paul Rozin kutsuu pöpöiltä suojaavaa tunnetta ydininhoksi, mutta inho herää muissakin yhteyksissä.
Evoluutio antoi meille kätevän kyvyn käsitteelliseen ajatteluun. Sivutuotteena syntyi taipumus luoda käsitteiden ja ilmiöiden välille yhteyksiä, joita niillä ei ole. Tätä sanotaan maagiseksi ajatteluksi.
Maaginen ajattelu saa esimerkiksi uskomaan, että sydänvaivat paranevat syömällä kasvia, jolla on sydämenmuotoiset lehdet. Uskonnot ja erilaiset vaihtoehtoterapiat osoittavat, että se kukoistaa edelleen.
Erityisen helposti yhdistämme vieraisiin ihmisryhmiin ominaisuuksia, jotka herättävät inhoa. Maahanmuuttajavastaisuus on voimakkainta ja yleisintä inhoherkimmillä yksilöillä, kertovat tutkimukset.
Inho valjastetaan usein käyttöön, kun halutaan demonisoida maahanmuuttajia. Heille maalaillaan taudinaiheuttajan ominaisuuksia. Taitava demagogi herättelee mielikuvia likaisuudesta ja siitä, miten muukalaisia on kohta niin paljon, että he saastuttavat koko elämäntyylimme ja tartuttavat meihin uskontonsa ja kulttuurinsa.
Monet eivät myönnä edes itselleen, että heidän mamukammonsa perustuu inhoon. Ehkä se tuo liian elävästi mieleen juutalaisvainot ja afrikkalaisten kohtelun historiassa. Sen sijaan he puhuvat siitä, kuinka kalliiksi maahanmuuttajat tulevat.
Nämä ihmiset eivät silti yleensä kannusta suomalaisia olemaan lisääntymättä, vaikka rahallisesti on kannattavampaa päästää maahan työikäinen ihminen kuin kasvattaa sellainen vauvasta asti.
On myös puhdas sattuma, mihin syntyy, joten on moraalisesti kyseenalaista estää ihmistä hakemasta parempia elinoloja muualta – paitsi jos ajattelemme, että meissä vaaleaihoisissa on jotain sisäsyntyisesti parempaa ja arvokkaampaa kuin heissä, joiden ihosolut tuottavat enemmän pigmenttiä.
Mutta se olisikin jo rasismia.
Susanne Björkholm
Kirjoittaja on tiedetoimittaja.