Yle: Monikulttuurisuus – mitä se oikeastaan edes tarkoittaa?

Yle: Monikulttuurisuus – mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? 10.8.2015

Monikulttuurisuus-käsitteen eri käyttötavat aiheuttavat ristiriitoja, mediakulttuurin professori ja tekstintutkija sanovat. Toiselle monikulttuurisuus tarkoittaa ääri-islamia, jollekulle muulle suvaitsevaisuutta. Käsite sinänsä on erikoinen, sillä ei edes ole olemassa mitään kulttuuria, joka ei olisi monikulttuurinen.

Viime aikoina käytetty monikulttuurisuus-termi olisi kielentutkijalle "herkullinen tutkimusaihe", sillä se voi tarkoittaa eri yhteyksissä lähes mitä vain, sanoo tekstitutkija Vesa Heikkinen. Kun eri ihmiset ovat puhuneet monikulttuurisuudesta, he ovat ehkä puhuneet aivan eri asioista.

– Suurin skisma syntyy siitä, että osa porukasta voi kytkeä sen ääri-islamilaisuuden vastustamiseen ja toiset taas ajattelevat, että silloin vastustetaan kaikkien liikkumista ja jonkin suomalaisen puhtaan kulttuurin likaamista.

Monikulttuurisuudesta on tullut joissain yhteyksissä jopa synonyymi ääri-islamille, Heikkinen sanoo.

– Tuntuu, että monikulttuurisuuskritiikin kärki kohdistuu nimenomaan islamin uskontoon ja sen ääri-ilmiöihin. Niistä toisaalta on myös kyseenalaistettu, kuuluvatko ne uskontoon vai ovatko vain ääri-ilmiöitä ja terrorismia.

Toisenlaisessa merkityksessä monikulttuurisuus viittaa enemmän sellaisiin käsitteisiin kuin suvaitsevaisuus ja avoimuus.

– Monikulttuurisuuden puolustajien kielenkäytössä sen yksi perusmerkitys on suvaitsevaisuus ja moninaisuuden ja erilaisuuden hyväksyminen. En usko, että niissäkään keskusteluissa hyväksytään esimerkiksi terrorismia.

Heikkinen arvelee, että monikulttuurisuus on myös korvannut väistymässä olevat, epäkorrekteiksi koetut rodun ja etnisen ryhmän käsitteet.

Hänen mukaansa pitäisi käydä keskustelua siitä, mitä kukakin sanalla tarkoittaa ja mihin sen käytöllä pyrkii.

– Voisi jopa ajatella, että se on suomalaisen yhteiskuntarauhan ja demokratian kannalta tärkeää.

Arvostelu on siirtynyt etnisestä ryhmästä kulttuuriin

Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen Tampereen yliopistosta on samaa mieltä Heikkisen kanssa siitä, että monikulttuurisuus-käsite on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

– Oikeastaan jokaisen, joka sitä käyttää, pitäisi määritellä, mistä puhutaan. Varsinkin, jos arvostelee monikulttuurisuutta.

Myös Lehtonen sanoo, että monikulttuurisuuspuhe on tullut joskus tilalle, koska etnisistä ryhmistä ei enää puhuta. Enää ei sanota, että joissain etnisissä ryhmissä olisi jotain pielessä. Nykyään kielteiset asenteet ja ennakkoluulot kohdistuvat etnisten ryhmien sijaan kulttuuriin.

Lehtonen sanoo, että abstrakti käsite monikulttuurisuus näennäisesti oikeuttaa kovat puheet.

– Sillä tavalla oikeutetaan se, että voidaan kohdella huonosti lihaa ja verta olevia ihmisiä.

Jo sotien veteraanit ja esi-isät elivät monikulttuurisesti

Sekä Lehtosen että Heikkisen mielestä monikulttuurisuus on hankala termi myös siksi, että ei ole olemassa mitään ei-monikulttuurista kulttuuria. Suomalainen kulttuuri – kuten muutkin kulttuurit – on läpeensä monikulttuurinen. Se on saanut vaikutteita ulkomailta kautta aikain.

Lehtonen muistuttaa, että kansallislaulumme on saksalaisen säveltämä ja Suomen lipun värit tulevat Venäjän tsaarin lipusta ja muoto muiden Pohjoismaiden lipuista. Suomen vaakuna taas on vanha ruotsalaissuvun vaakuna. Kun sukututkijat tutkivat suomalaisia sukuja, lähes kaikilta meistä löytyy esi-isiä ja esiäitejä ulkomailta, Heikkinen taas muistuttaa.