HS: Lukuja tästä maailmasta, tältä vuosisadalta

Helsingin Sanomat, Merkintöjä/Kaija Virta: Lukuja tästä maailmasta, tältä vuosisadalta 3.4.2010

Maahanmuuttoviraston havaintojen mukaan jopa 80–90 prosenttia perheenyhdistämisen nojalla Suomeen pääsyä hakevista somalialaisista on lukutaidottomia.

Hätkähdyttävä luku. Voi kuvitella, mitä ongelmia siitä syntyy suomalaisessa yhteiskunnassa.

Voi koettaa eläytyä myös siihen tilanteeseen, jossa tuollaiset luvut syntyvät.

Suomen vinkkelistä saattaisi luulla, että lukemisen oppimiseen riittävät yksinkertaisissa oloissa lukkari, tupa, keppi ja muutama aapinen. Ne tepsivät Aapoon, Timoon ja jopa Juhaniin. Ei sen pitäisi muuallakaan niin vaikeaa olla. Kuva on silti yllättävän synkkä, kun tutustuu Unescon ja Transparency International -järjestön tuoreisiin selvityksiin.

Maailmassa on kohta seitsemän miljardia asukasta. Lukutaidottomia aikuisia on lähes 800 miljoonaa. Heistä yli puolet asuu neljässä Aasian maassa – Intiassa, Kiinassa, Bangladeshissa ja Pakistanissa – ja yli sata miljoonaa Afrikassa.

Lähes kaksi kolmesta lukutaidottomasta aikuisesta on naisia. Heidän osuutensa on jopa kasvamaan päin. Afrikassa, arabimaissa ja Etelä-Aasiassa aikuisten naisten lukutaitoisuus oli 2000–2007 samalla tasolla kuin miesten lukutaito 1985–94. Etelä-Aasiassa naiset ehtivät tätä vauhtia miesten tasolle 56 vuoden kuluttua – lastenlastenlasten aikaan.

Kehityksen täytyy tietysti alkaa kouluikäisistä, ja suunta on oikea. Vuonna 2000 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ikäluokista meni kouluun 58 prosenttia, vuonna 2007 jo 74 prosenttia.

Osa syrjäytyneestä neljänneksestä menee kouluun myöhässä tai pysyy siellä vain lyhyen aikaa. Lapsia, jotka eivät kuuna päivänä ole astuneet luokkahuoneeseen, oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 19 miljoonaa, ja heistä 12 miljoonaa oli tyttöjä.

Tämä on masentavaa tytöille, sillä silloin kun he menevät kouluun, he menestyvät joko yhtä hyvin tai paremmin kuin pojat.

Joillekin käy oppimisen kannalta huonosti jo ennen kouluikää. Somaliassa lapset saavat niin vähän ravintoa, että kahdella viidestä pituuskasvu häiriintyy. Aliravittu koulun aloittaja on oppimisedellytyksiltään jopa lukukauden verran muita jäljessä.

Esteet eivät lopu, vaikka koulun ovi aukeaisikin. Opetuksen laatu voi olla surkea. Eräissä Afrikan maissa viisi vuotta koulua käyneistä 40 prosenttia ei osannut lukea.

Korruptio ulottuu Afrikassa usein myös koululaitokseen. Vaikka perusopetus olisi lain mukaan ilmaista, koulut saattavat vaatia vanhemmilta maksun. Koulukirjoista, jotka ovat periaatteessa ilmaisia, voidaan pyytää rahaa, tai kirjoja saattaa päätyä luokkaan vain yksi kymmentä oppilasta kohti. Opettaja ehkä järjestää laihaa palkkaansa täydentääkseen niin sanottua pakollista ohjausta, josta on maksettava erikseen.

Koulujen kieliongelmat ovat yleisiä Afrikan maissakin. Niissä on paljon kielivähemmistöjä, jotka eivät saa alkeiskoulutusta omalla kielellään. Se voi jättää lapsen oppimistulokset viiden kuuden vuoden verran muista jälkeen.

Keniaan, Ugandaan, Tansaniaan ja Tšadiin on tullut miljoonia omaa kieltään puhuvia sotapakolaisia Somaliasta, Kongosta ja Sudanista. Keniassa vähemmän kuin kaksi vuotta koulua käyneitä on koko väestöstä 8 prosenttia mutta somalinuorista 70 prosenttia.

Somalian kohdalla Afrikan koulutustilastot näyttävät useimmiten pelkkää viivaa. Syy on pitkä sisäinen sotiminen ja anarkia.

Jotta kaikki lapset saataisiin YK:n vuosituhattavoitteen mukaisesti kouluun vuoteen 2015 mennessä, Afrikka tarvitsisi 2,4 miljoonaa opettajaa lisää. Joissakin maissa se edellyttäisi 20 prosentin lisäpanosta opettajankoulutukseen, olipa talouskriisi tai ei.

Ympäristöasioissa myönnetään, että maapallo on kokonaisuus, ja ilmaston, maan ja veden tila on yhteinen huolenaihe. Saman näkökulman pitää globalisaation vuosisadalla ulottua myös pallon asukaskuntaan. Lukutaidottomuus on kaikkien ongelma, ja se vähenee, kun liikkeelle pannaan ihmisiä, järkeä ja rahaa. Mistä mahtaa olla pahin pula?