Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Suomea ei pidä kasvattaa tuomalla työvoimaa 6.4.2010
Maahanmuutto, pakolaispolitiikka ja monikulttuuristuminen herättävät aika ajoin keskustelua. Suomessa on vältetty röyhkeän rasistinen keskustelu eikä toisaalta ole langettu monikulttuuristumisen ongelmien täydelliseen hyssyttelyyn.
Maahanmuutossa on kolme linjaa. Pakolaisten vastaanottaminen on humanitaarista apua hyvinvoivalta Suomelta. Keskustelu on ollut kiihkeääkin. Pakolaisten on pelätty käyvän yhteiskunnalle kalliiksi. Pakolaisten sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei aina ole helppoa. Kulttuuriero alkuperäiseen kotimaahan on niin suuri, että vasta toinen tai kolmas sukupolvi aidosti sopeutuu yhteiskuntaan.
Viime vuosina on voimistunut keskustelu työvoiman hankkimisesta ulkomailta. Teollisuuden ja elinkeinoelämän järjestöt ovat puhuneet osaajien houkuttelemisesta. Myös suorittavaan työhön on toivottu työvoimaa. Ja käytännössä työntekijöitä on ainakin hetkeksi tullutkin. Esimerkiksi isot voimalatyömaat ovat olleet pullollaan edullisempien eurooppalaisten maiden työntekijöitä.
Kolmas puoli maahanmuutossa on suomalaisten ja ulkomaalaisten parisuhteiden syntyminen. Tämä luonnollinen monikulttuuristuminen on maallemme hyväksi. Pohjolan perällä oleva maa käpertyy helposti sisäänpäin.
Maahanmuuton kolmeen eri kategoriaan voi suhtautua aivan eri tavoin.
Hyvinvointimaana Suomen on syytä tuntea kansainvälistä vastuuta ja ottaa pakolaisia hädänalaisimmista maista. Pakolaisten vastaanottamisessa on tärkeää muistaa periaate, että tehokkainta apu on, jos se voidaan ohjata mahdollisen pakolaisen kotimaahan. Pakolaisten vastaanottaminen on vasta viimeinen vaihtoehto.
Pakolaisten vastaanotossa Suomi on perinteisesti ollut Euroopan tiukimpia maita. Siksi emme kärsikään monikulttuuristumisen ongelmista niin kuin monet muut Euroopan maat.
Työperäiseen maahanmuuttoon Suomen ei pidä lähteä voimakkaasti. Kansainvälinen osaajashoppailu ei ole kestävää politiikkaa. Muista maista tulevat korkeasti koulutetut ihmiset ovat varmasti Suomeen tervetulleita mutta liiallinen houkuttelu olisi epämoraalista. Korkeasti koulutettujen ihmisten houkuttelu kehittyvistä maista vie näiden maiden etenemisen edellytyksiä.
Suomalaisen yhteiskunnan pitää luoda menestyksensä oman perusväestönsä voimin. Samalla kansallisvaltio pysyy elinvoimaisena, kun kulttuurinen pirstoutuminen ei liikaa hajota yhteisöjä. Mutta tämä ei saa tarkoittaa sulkeutuneisuutta vaan avoimuutta kansainvälisessä kanssakäymisessä.