Demari, pääkirjoitus: Muukalaisvihamielisyyden syihin on pakko puuttua 13.9.2011
Suomalaisten asenteet ulkomaalaisia vastaan kovenevat eri tutkimusten mukaan. Se on valitettavaa, eikä syitä ole aivan helppo ymmärtää. Suomessa on edelleen verraten vähän niin maahanmuuttajia kuin pakolaisiakin. Jopa romanikerjäläisten ja erilaisten - ulkomaalaista taustaakin olevien - taskuvarkaiden lisääntyminen on sekin vielä mitätöntä verrattuna eurooppalaisten kaupunkien katujen ongelmiin.
Näyttääkin olevan niin, että monille pelkästään erilaisuus on ongelma, virhe ja synti. Joko ulkomaalaiset tulevat ja vievät työpaikat tai sitten sosiaaliturvan suomalaisten nenän edestä. Kumpikaan väite ei kestä lähempää tarkastelua.
Asenteet periytyvät, se on selvää. Siksi voi olettaa, että suurin osa muukalaisvihamielisistä mielipiteistä saavat alkunsa suomalaisten ydinperheiden seinien sisältä. Mutta mistä tulevat vanhemmat, jotka vihaavat kaikkia omien seinien ulkopuolella. Sieltä tulee ääniä ja muita tuoksujakin kuin pihvin ja uuniperunan paistamisesta omalta liedeltä.
Kun joessa näkyy lastu laineilla, lähtee (perus)suomalainen teroittamaan kirvestään tunkeilijan kohtaamista varten. Esimerkiksi kirjailija Jari Tervo on viime aikoina ansiokkaasti nostanut esiin tätä osassa kansaa edelleen voimakkaana elävää ikävää piirrettä.
Nykyaikana uudet tekniset välineet antavat lisäksi mahdollisuuden viestiä näitä tuntemuksia samankaltaisesti ajatteleville kauempiinkin kyliin. Tämänkin kirjoituksen kommentoinnin enemmistön luonteen voi valitettavasti arvata etukäteen.
Kodin lisäksi yhteiskunnan instituutioiden on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Koulun pitää opettaa suvaitsevaisuutta pienestä pitäen. Koulukiusaaminen täytyy poistaa. Osasta kiusattuja tulee synkkiä omaan itseensä käpertyviä. Myöhemmässä elämässä sellainen voi puhjeta erilaisina häiriökäyttäytymisen muotoina tai vihana kaikkia muita kohtaan.
Myös Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) puhuu asiaa siitä, miten armeija voisi kouluttaa nuoria miehiä aitoon kansainvälisyyteen. Siellä olisi myös helppo havaita kustakin ikäluokasta ne, joilla on vaara vajota epäonnistujan rooliin. Meillä on kasvava nuorten miesten joukko, joiden sekä koulu että armeija ovat antaneet pudota suoja- ja yhteisöverkkojen läpi.
Heikoimmat lenkit määrittelevät pidemmän päälle myös yhteiskunnan kestokyvyn.