YLE: Risto Uimonen: Sananvapauden väärinkäyttäjät 7.9.2011
Miksi Julkisen sanan neuvosto ei kiellä nimimerkkien käyttöä netin keskustelupalstoilla? Miksi JSN ja päätoimittajat sallivat raukkamaisen puskasta ampumisen johtamiensa tiedotusvälineiden nettipalstoilla? Näihin kysymyksiin vastaa Ykkösaamun kolumnisti Risto Uimonen.
Nuo kysymykset ovat risteilleet jo pitkään itse kunkin mielessä. Suomessa on kannettu syvää huolta netin keskustelupalstojen tasosta jo ennen Myyrmäen ostoskeskuksen tragediaa vuonna 2002. Muistamme myös Jokelan ja Kauhajoen järkyttävät koulusurmat muutaman vuoden takaa.
Viime heinäkuussa oman käden oikeuteen tarttui Norjassa muuan Anders Behring Breivik. Rauhallinen vuonojen maakaan ei ollut onnen tyyssija. Ihmiset tuntevat turvattomuutta jopa maailman rauhallisimmilla kolkilla. Pommin teko-ohjeet ja sairaat ideologiat kulkevat verkossa silmänräpäyksessä yli valtiollisten rajojen.
Norjan traagisten tapahtumien jälkeen mediamaailma ei ole ollut enää entisellään Skandinaviassa. Norjan ja Ruotsin suuret tiedotusvälineet ovat alkaneet rajoittaa ja kontrolloida yleisön puheenvuoroja nettisivustoillaan. Suomen koulusurmat eivät saaneet aikaan vastaavanlaista median ryhtiliikettä Pohjolassa – kaiketi kielellisen etäisyyden takia.
Suomessa on omaksuttu yhteisen vastuunkannon linja. Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys hyväksyi maanantaina 5.9. Journalistin ohjeisiin liitteen, joka velvoittaa tiedotusvälineitä poistamaan netissä ylläpitämiltään yleisön palstoilta törkyviestit viipymättä.
Uudessa liitteessä törkyviesteillä tarkoitetaan ihmisarvon ja yksityisyyden suojan loukkauksia, syrjiviä ja vihaa lietsovia sisältöjä sekä väkivaltaan yllyttäviä kommentteja. Lapsille ja nuorille suunnatut sisältönsä tiedotusvälineet panevat erityisvalvontaan.
Nimimerkkejä ei kuitenkaan kielletä eikä haluta kieltää. Miten JSN voisi ne kieltää, kun sen perustehtäviin kuuluu sananvapauden puolustaminen?
JSN otti Kalevi Kivistön kaudella kahdesti kantaa nimimerkkeihin. Neuvosto hyväksyi molemmilla kerroilla nimimerkit, vaikka se suosittelikin toimituksia tunnistamaan nimettömät kirjoittajat niin lehtien yleisön osastoissa kuin netin keskustelupalstoilla. JSN perusteli kantaansa sanavapausperiaattein.
Journalistin ohjeiden liitettä valmisteltiin noin vuoden verran, mutta missään vaiheessa ei keskusteltu nimimerkkikiellosta. Media-ala haluaa, että tärkeä tieto pääsee julkisuuteen myös silloin, kun lähde ei uskalla puhua omalla nimellään. JSN suosittelee kuitenkin avointa ja rehtiä keskustelua. Nimimerkkien käyttö on yleensä varattu lehdissä poikkeustapauksiin. Netissä sen sijaan nimimerkit ovat yleisempiä kuin esiintyminen omalla nimellä.
Netin puskasta ampujat eivät ole kuitenkaan mitään sananvapauden ritareita eivätkä demokratian tukipilareita, vaikka he perustelevat noilla hienoilla argumenteilla nimimerkkien tärkeyttä. Median keskustelupalstoilla julkaistaan tuhansia nimimerkkitekstejä vuorokaudessa. Siitä huolimatta niistä saa hakemalla hakea yhteiskunnallisesti tärkeää sanomaa tai demokratiaa palvelevia merkittäviä paljastuksia.
Nimimerkkikirjoittajat purkavat yleensä pahaa oloaan. Heissä erottuu kaksi ärhäkkää perustyyppiä: besserwisserit ja oksentajat. Besserwisserit argumentoivat oksentajia sivistyneemmin, mutta heilläkin on ikävä taipumus vetää kritiikkinsä kohteet alas vessanpöntöstä. Tuskin yksikään heistä toimisi niin, jos esiintyisi omilla kasvoillaan. Nimettömyys houkuttelee käyttämään sananvapautta väärin.
Netin täydellisen vapauden puoltajat ajavat asiaansa niin innokkaasti, etteivät he huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Journalistit ovat hyvin perillä nimettömien lähteiden merkityksestä demokratiassa. Ei heillä ole halua estää yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon tuloa julkisuuteen. Media elää mehukkaista paljastuksista.
Nimettömyys on niin tärkeä asia, että tiedotusvälineille on annettu jopa laissa oikeus salata lähteensä. Sitten on vielä sosiaalinen media, jossa tiedon voi julkaista, jos toimittajat eivät tajua omaa parastaan. Merkittävä tieto ui sieltä nopeasti tiedotusvälineisiin.
Sananvapaus ei ole uhattuna Suomessa toimitusten itsenäisen päätösvallan takia, eikä nimettömyyttä tarvitse erityisesti puolustaa. Netti säilyy aina vapaana ilmaisukanavana, sillä sitä ei voi kontrolloida koskaan aukottomasti.
Todellisen uhan sananvapaudelle muodostavat sen sijaan oksentajat ja besserwisserit. He levittävät sairasta keskustelukulttuuria verkossa ja dominoivat netin keskustelupalstoja. He ovat kaapanneet palstoja otteeseensa niin, että jotkut toimittajat ovat joutuneet sulkemaan fyysisten uhkausten takia henkilökohtaisena varotoimenpiteenä juttujensa kommentointimahdollisuuden. Yksi toimittaja lopetti kokonaan blogin pidon täysin kyllästyneenä saamiinsa asiattomiin viesteihin.
Netin täydellisen vapauden puolustajat varoittavat, ettei tärkeä tieto pääse julkisuuteen, jos nimimerkit kielletään tai niiden käyttöä rajoitetaan. Netin matalamielisiä keskusteluja seuraamalla tulee kuitenkin helposti siihen päätelmään, etteivät täydellisen vapauden ajajat puolusta sananvapautta sen jalossa merkityksessä vaan joidenkin oikeutta saada käyttää sitä väärin − saada oksentaa toisten päälle nimimerkin suojissa ja sananvapauden nimissä.
Sananvapauden terve ja vastuullinen käyttö tässä tarvitsee puolustajia.
Risto Uimonen / Ykkösaamun kolumnisti 7.9.2011