HS: Naimakaupalla Suomeen

Helsingin Sanomat: Naimakaupalla Suomeen 25.6.2010

Suomessa asuu kymmeniätuhansia koulutettuja ja kielitaitoisia ulkomaalaisia, jotka ovat muuttaneet maahan rakkauden perässä. Heitä on jo enemmän kuin pakolaisia, eikä heillekään aina löydy kunnollisia töitä. Onko meillä siihen varaa?

Murat Yüzlü näyttää tilauskirjaansa kahvilan pöydässä Helsingin keskustassa. Se on täynnä. Yrityskonsultin ja tulkin töistä ei ole pulaa. Mutta oman alansa töitä, hotelli- ja matkailualan esimiestehtäviä, hän ei ole onnistunut viidentoista vuoden Suomessa asumisen aikana saamaan.

Yüzlü, 41, puhuu suomea erinomaisesti. "Lähdin siitä, että oltiin täällä sitten vuosi tai kaksi, kieli opetellaan."

Hän työskenteli Turkin etelärannikolla matkatoimiston aluepäällikkönä vuonna 1994, kun hän tapasi Päivin. Naimisiin mentiin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Häiden jälkeen pari muutti Suomeen ja sai kaksi lasta.

"Olin suorittanut hotelli- ja ravintola-alan tutkinnon englanniksi, ja minulla oli vuosien kokemus esimiestehtävistä", Yüzlü kertoo. Helsingissä hän sitten haki ja haki erilaisia työpaikkoja, eikä koskaan saanut niitä. Aluksi hän työskenteli jopa hotellien respoissa, mutta kuka sellaista haluaa, kun on tottunut esimiestehtäviin.

Yüzlü teki, kuten monet maahanmuuttajat: hän ryhtyi yrittäjäksi. Eikä hän ole ainoa Suomessa asuva turkkilainen, jolla ei ole koulutusta vastaavaa työtä. "Menet mihin tahansa pizzeriaan tai kebab-baariin, niin sieltä löytyy. On insinööriä ja historianopettajaa."

Noin 3000 suomen kansalaista avioituu vuosittain ulkomaalaisen kanssa. Se lisää maahanmuuttoa ikään kuin luonnostaan. Avo- tai avioliiton vuoksi Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia on arviolta 60000 - selvästi enemmän kuin esimerkiksi pakolaisia.

Helsingissä jo useampi kuin joka neljäs avioliitto solmitaan suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. Se ei ole ihme, sillä Helsingissä on tuhansia naimaikäisiä naisia enemmän kuin miehiä.

Monet kaupunkilaiset, koulutetut naiset lähtevätkin etsimään puolisoa Länsi-Euroopasta. Esimerkiksi neljä viidestä Suomessa asuvasta Britannian kansalaisesta on miehiä. Yleensä he ovat myös hyvin koulutettuja.

Nykyään yhä useampi ulkomaalaisen kanssa avioitunut nainen tuo miehensä Suomeen ja perustaa perheen tänne, kun 1960- ja 70-luvuilla ulkomaille avioituneet naiset melkein aina jäivät miestensä kotimaihin asumaan. Miesten työllistyminen ja Suomen alhainen palkkataso muodostavat kuitenkin ongelman.

Suomalaiset miehet puolestaan avioituvat usein köyhemmistä oloista tulevien naisten kanssa. Suosituimpia ovat thaimaalaiset, venäläiset ja virolaiset. Suomessa asuvista thaimaalaisista lähes kaikki ovat naisia, jotka ovat naimisissa suomalaisten kanssa.

Miesten avioliitot kuvastavat myös kauppasuhteita: kiinalaiset ja japanilaiset naiset ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan.

Rahan ja rakkauden suhdetta taas kuvaa se, että virolaisten vaimojen osuus on 2000-luvulla romahtanut Viron vaurastumisen ja EU-jäsenyyden myötä. Virolaisnaisille riittää nyt kotimaassaankin riittävän hyviä puolisoita. Toisaalta he voivat nyt opiskella ja työskennellä EU-maissa ja avioitua muidenkin kuin suomalaismiesten kanssa. Venäläisnaistenkin kanssa avioituminen on vähentynyt puoleen 1990-luvun huippuvuosista.

Yliopistojen vaihto-ohjelmat ja ulkomailla tehtävät työharjoittelut ovat johtaneet siihen, että Suomessa asuu nykyään myös ranskalaisia, saksalaisia, italialaisia ja espanjalaisia korkeasti koulutettuja aviomiehiä ja -vaimoja. Pariskunnille on syntynyt jo myös "Erasmus-vauvoja", eurooppalaisen korkeakouluyhteistyön hedelmiä. Friederike, 34, ja Sampo Saari, 33, tapasivat opiskellessaan Venäjällä vuonna 1998. Molemmat ovat koulutukseltaan kieltenopettajia. Vauraasta Etelä-Saksasta kotoisin oleva Friederike muutti Suomeen 2002. Nyt hänellä on saksalaisen maisterintutkinnon lisäksi myös suomalainen venäjän ja saksan opettajan pätevyys, sekä kaksi lasta.

Haastattelupäivänä hän on juuri kuullut, että saksan opettajan työt EU:n kemikaalivirastossa ovat tällä erää loppuneet työantajan ja viraston välisen sopimuksen päättyessä.

Saari on jo vuosia puhunut täydellistä suomea. Hän haluaisi vakituisen työpaikan aikuiskoulutuksen piiristä, mutta hänen kokemuksensa on, että koulumaailma on Suomessa vielä ulkomaalaisilta suljettu. Häntä epäilyttää, että jo ulkomaalainen etunimi pudottaa täysin pätevän hakijan helposti pois haastateltavien listalta.

"Olen varma, että jos pääsisin haastatteluun, saisin myös vakituisen työn", Saari sanoo.

Suomeen muuttaa vuosittain noin 25000 ulkomaalaista. He puhuvat yleisimmin joko venäjää, viroa tai englantia. Usein unohtuu, että heistä useampi on saanut kotimaassaan joko korkeakoulutuksen tai tutkijakoulutuksen kuin suomalaiset keskimäärin. Useimmat myös tulevat Suomeen joko perheen tai työn perässä.

Heissä on myös enemmän työikäisiä kuin suomalaisten joukossa. Tällaisia maahanmuuttajia Suomi juuri haluaa: koulutettuja, suhteellisen varakkaita ja motivoituneita asettumaan, eikö niin?

Meillä ei kuitenkaan osata hyödyntää heidän tietojaan ja taitojaan. Kotouttamisjärjestelmämme, johon kuuluu maahanmuuttajien kieliopetusta ja apua työpaikan löytämisessä, on luotu 1990-luvulla. Se on suunniteltu lähinnä pakolaisille ja turvapaikanhakijoille. Suuri joukko muilla perusteilla tulijoista ei kuulu minkäänlaisen neuvonnan tai avun piiriin.

Jos tulee Suomeen puolisona, voi joutua täysin eristyksiin suomalaisesta yhteiskunnasta. Korkeasti koulutetut ovat toki harvemmin työttömänä kuin maahanmuuttajat keskimäärin, mutta heille voi käydä niin kuin Murat Yüzlülle ja Friederike Saarelle: ei työllisty kunnolla. Piilotyöttömyys ja vajaatyöllisyys on yleistä.

Työministeriön pari vuotta sitten tekemässä selvityksessä sanotaankin, että "maahanmuuttajien ammatillista osaamista pystytään tällä hetkellä tunnistamaan ja hyödyntämään vain välttävästi". Onko meillä tosiaan varaa siihen?

"Ei. Se on hirveää tuhlausta", sanoo sisäministeriön neuvotteleva virkamies Meri-Sisko Eskola.

Hänen mukaansa asialle pitää tehdä jotain, sillä Suomihan saa muualla koulutettua väkeä, joka tarvitsee vain kielikoulutusta jamahdollisesti pätevöitymiskoulutusta. "Ne ovat pieniä rahoja verrattuna siihen, mitä koulutuksen kustannukset kokonaisuudessaan ovat olleet", Eskola sanoo.

Kun oma väki nyt jo vähenee, Suomi tarvitsee lähivuosina kymmeniätuhansia työntekijöitä ulkomailta, erityisesti palvelu-, sosiaali- ja terveysaloille. Jos ne koulutetut ulkomaalaiset, jotka Suomessa jo nyt asuvat, saataisiin oikeisiin töihin, työvoimaan tulisi heti noin 15000 ihmistä lisää.

Asiaan on valtiovallan puolella toki havahduttu, mutta muutokset tulevat hitaasti. Syksyllä eduskunnalle annetaan esitys uudeksi kotouttamislaiksi. Sen yhtenä ideana on saada tästedes kaikille Suomeen muuttaville neuoja mm. työhön sijoittumiseksi.

Myös kielikoulutusta laajennetaan. Ulkomaalaisille suunnatuille suomen kielen kursseille eivät kaikki pääse, ja nekin jotka pääsevät, joutuvat jonottamaan liian pitkään. Taloudellista apua on tulossa Suomen Kulttuurirahastolta, joka on luvannut ulkomaalaisten kielikoulutukseen 6,5 miljoona euroa.

Kaikki puolisot eivät uhraa omaa uraansa suomalaisen rakkauden vuoksi. Niin kävi Matt Kennedy-Goodille. Hän on 31-vuotias lakimies, joka työskentelee nyt kotimaansa, Uuden-Seelannin, turvallisuusvirastossa, pääkaupungissa Wellingtonissa. Mattin suomalainen avovaimo Sanna Henrichson, 25, sai vastikään analyytikon töitä talousministeriöstä.

Vielä vähän aikaa sitten Matt ja Sanna asuivat Suomessa.

He tapasivat reppumatkalaisina Kolumbiassa vuonna 2008. Matt työskenteli tuolloin lontoolaisessa pankissa. Hänelle tuli kuitenkin Sannaa ikävä, ja hän muutti Suomeen. Hän rupesi myös heti etsimään työtä ja opiskelemaan ruotsia, sillä Sanna on ruotsinkielinen.

Matt onnistuikin saamaan jonkin verran erilaisia freelance -töitä. Hän piti myös Kiwi Abroad -nimistä blogia New Zealand Herald -lehdessä. Kun Mattille ei kymmenen kuukauden etsimisen jälkeen löytynyt koulutusta vastaava työtä, pariskunta päätti lähteä etsimään onneaan Uudesta-Seelannista.

Matt ei halua syyttää suomalaisia siitä, että työtä ei löytynyt. Hän ajattelee kuten monet ulkomaalaiset ajattelevat, kun he muuttavat vieraaseen maahan: jos asiat eivät suju, syy on itsessä.

"Toisaalta on ehkä totta, etteivät suomalaiset suhtaudu ulkomaalaisiin työnhakijoihin yhtä avoimesti kuin ihmiset muualla, vaikkapa Lontoossa tai Wellingtonissa", hän kuitenkin myöntää. "Kun Sanna haki töitä täältä, työnantajat olivat erittäin kiinnostuneita hänestä. Hänen ulkomaalaisuuttaan pidettiin mieluumminkin hyvänä asiana kuin ongelmana."

KRISTIINA MARKKANEN