Demari: Kotouttamisessa kovat onnistumispaineet

Demari, pääkirjoitus: Kotouttamisessa kovat onnistumispaineet 20.6.2012

Maahanmuuton lisääntyminen on suomalaisen yhteiskunnan suurimpia muutostekijöitä. Viime vuodelta on tilastoitu historiamme kaikkien aikojen suurin muuttovoitto: Suomesta lähti noin 12 000 henkeä, mutta tänne tuli lähes 30 000 ulkomaalaista.

On arvioitu, että Suomessa asuu vuonna 2020 jo 330 000 ja vuonna 2030 peräti puoli miljoonaa ulkomaan kansalaista.

Maahanmuutto on nykymaailmaan kuuluva itsestäänselvyys ja Suomen kaltaiselle pienelle, ikääntyvän väestön maalle myös välttämätöntä. Maahanmuutto ei ole ongelma, mutta se voi aiheuttaa yhteiskuntarauhaa horjuttavia ongelmia, jos muutokseen ei varauduta. Tähän kasvavaan politiikan lohkoon jos mihinkään pätee se, että ongelmien korjaaminen on monin verroin vaikeampaa kuin niiden estäminen.

Hallituksen pari viikkoa sitten hyväksymä valtion kotouttamisohjelma on ensimmäinen lajissaan ja erittäin tärkeä työkalu maahanmuuton suunnitelmalliseen hoitoon. Ensi vuonna kotouttamisesta on luvassa selonteko eduskunnalle.

Työmarkkinajärjestöt ovat antaneet kotouttamisohjelmalle sivustatukea yhteisellä kannanotolla. Siinä ne korostavat maahanmuuttajien sopeuttamisen tärkeyttä työelämän kannalta. Asiat eivät ole kunnossa, kun maahanmuuttajista on työttöminä lähemmäs 30 prosenttia.

Järjestöt odottavat julkisen sektorin huolehtivan kotouttamiseen riittävät voimavarat. Omaa panosta ne sitoutuvat antamaan työpaikkojen hyvien käytäntöjen levittämiseen sekä myönteisten asenteiden edistämiseen.

Ihanne olisi, että maahanmuuttaja työllistyisi heti oleskelun alkuvaiheessa. Liian usein esimerkiksi kielikoulutukseen jonottaminen hidastaa työpaikan saantia. Kotoutumiskoulutusta olisikin oltava tarjolla pikaisesti maahantulon jälkeen ja sen jatkoksi tarvitaan työvoimapoliittisia toimia.

Maahanmuuton kasvun tulee näkyä kotouttamisen määrärahoissa. Nykyisin käytössä olevat noin 200 miljoona euroa vuodessa eivät pitkään riitä tarvittavaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, lasten ja nuorten valmistavaan opetukseen ja tukiopetukseen, tiedottamiseen ja ohjaukseen, tulkkipalveluihin sekä muihin välttämättömiin toimiin. Lisäksi on varmistettava, että toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen peruspalveluissa on lupa toteuttaa positiivista erityiskohtelua eli palvelujen kohdentamista pahimpien syrjäytymisriskien alueille ja eniten tukea tarvitseville yksilöille, jotka usein ovat juuri maahanmuuttajia.