Savon Sanomat: Halla-aho perääntyi

Savon Sanomat, pääkirjoitus: Halla-aho perääntyi 14.6.2012
Iltalehti, pääkirjoitus: Soini ratsastaa oikullisilla voimilla
Aamulehti, pääkirjoitus: Täysin arvoton näytelmä
Ilkka, pääkirjoitus: Halla-aho pyyhki joka tapauksessa Soinilla ja eduskunnalla pöytää
Pohjalainen, pääkirjoitus: Soinin mieliharmi numero yksi
Etelä-Saimaa, pääkirjoitus: Halla-aho päästi Soinin satimesta
Kaleva, pääkirjoitus: Ongelma jäi maton alle

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps.) joutui eduskuntaryhmien puheenjohtajien kokouksen jälkeen selkä seinää vasten. Perussuomalaisia lukuun ottamatta ryhmien johtohenkilöt arvioivat, ettei Halla-aho voi jatkaa eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana.

Halla-aho veti kokouksesta ja julkisesta keskustelusta omat johtopäätöksensä ja ilmoitti internetin Homma-foorumilla jättävänsä hallintovaliokunnan puheenjohtajuuden, mutta jatkavansa valiokunnan jäsenenä.

Vaikka perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner kertoi, että Halla-aho oli tehnyt ratkaisunsa itse, oman puolueen painostus lienee kuitenkin ollut tosiasia.

Halla-aho jatkaminen valiokunnan puheenjohtajana olisi ollut mahdotonta sen jälkeen kun hän on oli saanut korkeimmassa oikeudessa sakkotuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Hän myös väheksyi korkeinta oikeusastetta.

Halla-ahon edustuskelpoisuus hallintovaliokunnan jäsenenä tuntuu myös mahdottomalta, kun ottaa huomioon sen, mistä hänet tuomittiin ja millaisia asioita hallintovaliokunta käsittelee.

Halla-ahon väite, että KKO-kohun todellisena tarkoituksena oli kääntää huomio pois Euroopan velkakriisistä, on mauton ja käsittämätön. Halla-aho ei näy edelleenkään käsittävän, kuinka vakavaan rikokseen hän syyllistyi.

______________________________________________________

Iltalehti, pääkirjoitus: Soini ratsastaa oikullisilla voimilla

Puheenjohtaja Timo Soini (ps) voi joutua maksamaan vielä kovan poliittisen hinnan liittolaisistaan.

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon vähättelevästä ja ylimielisestä suhtautumisesta Korkeinta oikeutta (KKO) kohtaan ehti muodostua jo kiusallinen episodi sekä eduskunnalle valtiollisena instituutiona että erityisesti perussuomalaiselle puolueelle ja eduskuntaryhmälle. Onneksi Halla-aho vihdoin eilen ymmärsi perääntyä, vaikkakin tyylilleen uskollisena moitti muita aiheuttamastaan sopasta.

Tämäkin tapahtumaketju oli taas yksi osoitus siitä, kuinka hatara ja arvaamaton joukko Perussuomalaisten poliittinen johtoporukka lopulta on. Puheenjohtaja Timo Soini aloitti vuonna 2003 poliittisen nousunsa ratsastamalla vaalivoittoihin ensin Tony "Viikinki" Halmeen ja myöhemmin "hommaforumilaisten" avustuksella. Nyt tämä opportunistinen peli oli vähällä ajautua täydelliseen umpikujaan, mutta onneksi järki voitti ja Halla-aho ymmärsi ilmoittaa eroavansa hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.

KKO:ssa saatu sakkotuomio ei ehkä sinällään olisi välttämättä vielä vaarantanut Halla-ahon asemaa hallintovaliokunnan johdossa. Kelpaahan perustuslakivaliokuntaa johtamaan Johannes Koskinen (sd), jonka oikeusministerinä antamista lausunnoista valtio joutui maksamaan vahingonkorvauksia ja joka sai oikeuskanslerin nuhteet kritisoituaan ministerinä lukuisia oikeuden ratkaisuja.

Raskauttavinta oli Halla-ahon osoittama halveksunta oikeusjärjestelmää ja korkeinta tuomioistuinta kohtaan. Hän ei niellyt tuomiotaan, vaan moitti sitä uhmakkaasti ja alatyylisesti vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi, vain "muutaman henkilön tulkinnaksi". Politiikassa kannattaa aina miettiä myös tekemisten poliittisia seurauksia ja miltä teot näyttävät ulospäin.

Perussuomalaisten tarpominen jytkyn jälkeen on ollut tuskastuttavaa seurattavaa. Suurin piirtein kaikki mikä on voinut mennä pieleen, on mennyt pieleen. Aina, kun puolueen olisi pitänyt kerätä poliittisia pisteitä, joku sven tuuva on tullut ratkaisevalla hetkellä esiin ja ampunut pallon omaan maaliin. Näin kävi nytkin. Perussuomalaisten välikysymys hallituksen linjasta euroalueen talouskriisissä jäi kohun varjoon. Siitä ei kannata syytellä muita.

Kuvateksti:
Erilaisilla verkkofoorumeilla Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota moititaan sanakääntein, jotka ovat kuin kaikuja 1930-luvulta.

____________________________________________

Aamulehti, pääkirjoitus: Täysin arvoton näytelmä

Eipä olisi uusin Halla-aho-kohu hallituksen kannalta voinut sopivampaan saumaan osua.

Euroopan velkakriisin lonkerot tunkevat miljardiluokan tukipaketteineen yhä syvemmälle suomalaiseen yhteiskuntaan, ja hallituksella on selittämistä, miksi veronmaksajien on osallistuttava hulttiomaiden pelastamiseen.

Mutta mikä saa koko eduskunnan hyppimään seinille: perussuomalaisten Jussi Halla-ahon asema hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Sen rinnalla perussuomalaisten välikysymys eurokriisistä ja hallituksen vakituista vakausmekanismia (EVM) koskeva mietintö alkoivat – ikävä kyllä – jossain vaiheessa vaikuttaa ihan poliittiselta pakkopullalta.

Tästä tosin ps-johtaja Timo Soini saa syyttää itseään.

Jussi Halla-ahon ylimielinen asettuminen hänelle langettavan rasismituomion antaneen korkeimman oikeuden yläpuolelle oli jo sinänsä pöyristyttävää. Kun Soini asettui kansanedustajansa tueksi ja katsoi, ettei Halla-ahon valiokuntapuheenjohtajuudelle ollut esteitä, muille eduskuntaryhmille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä aikaansaamaan menettely, joka suuressa salissa johtaisi hallintovaliokunnan puheenjohtajan erottamiseen.

Soinilla on yleensä pistämätön poliittinen pelisilmä, mutta tässä asiassa hän ampui omaan jalkaansa. Totta ihmeessä hänkin tiedosti, ettei ulkomaalaispolitiikkaa käsittelevän valiokunnan uskottavuus kestä sitä, että valiokunnan puheenjohtajalla on niskassaan KKO:n rasismituomio. Miksi Soini ei kertalaakista viheltänyt peliä poikki ja pannut hallintovaliokunnan puheenjohtajuuden eduskuntaryhmässään kiertoon.

Vai onko maahanmuuttokriittisellä siivellä niin tiukka ote puolueesta, ettei Soini tohtinut herättää nukkuvaa karhua?

Tilanne tosin laukesi, kun kansanedustaja Halla-aho marttyyrin sanakääntein itse ilmoitti siirtyvänsä sivuun valiokunnan puheenjohtajan paikalta.

Hän piti itseensä kohdistunutta hyökkäystä kohtuuttomana ja eduskunnan arvovallalle sopimattomana eikä halunnut ”pitkittää muiden synnyttämää sirkusta”.

On Halla-aholle tyypillistä, että hän julkisti eduskunnan puhemiesneuvostolle lähettämänsä erokirjeen maahanmuuttokriitikkojen Hommafoorum-nettisivuilla.

Siinä Halla-aho on kuitenkin oikeilla jäljillä, että valiokuntajupakka käänsi huomiota ainakin hetkeksi pois euroalueen velkakriisistä. Tosin analyysin loppuosa meni metsään: tapahtuneesta on turha syyttää muita, omalla toiminnallaan ja ryhmänsä tuella hän teki sen ihan itse.

Se, ettei Soini heti ryhdikkäästi patistanut Halla-ahoa luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta, ei ainoastaan vienyt huomiota puoleen velkakriisikritiikiltä.

Se osoitti myös, miten hankala on luoda johdonmukaista ja moraalisesti kestävää poliittista linjaa ulkomaalaispolitiikassa, kun osa ryhmästä ei vieläkään ole sisäistänyt kansanedustajan toimintaan liittyviä sopivaisuuden rajoja.

Se on huono asia kansanvallan kannalta, koska se hapattaa perussuomalaisten painoarvoa myös muilla politiikan lohkoilla. Ja nyt jos koskaan uskottavalle ja rakentavalle oppositiopolitiikalle olisi tilausta, kun hallitus on Euroopan velkakriisin hoidossa ottamassa niin suuria taloudellisia vastuita, että suomalaiset saavat kaikella todennäköisyydellä maksaa niitä maailman tappiin saakka.

____________________________________________

Ilkka, pääkirjoitus: Halla-aho pyyhki joka tapauksessa Soinilla ja eduskunnalla pöytää

Kansanedustajan ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon (ps.) ympärillä pyörinyt kohu on siinä mielessä erikoinen, että Halla-aho itse voittaa kaikissa tapauksissa.

Kirjoitustensa ansiosta hän istuu eduskunnassa. Niiden puiminen julkisuudessa vain vahvistaa hänen kannattajiensa uskoa.

Halla-aho voi viedä juttunsa vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. On aivan mahdollista, että hän voittaa tuomionsa sananvapautta koskevassa osuudessa. Suomen oikeuslaitos on nimittäin saanut liki parikymmentä tuomiota sananvapautta rajoittavista ratkaisuistaan. Voitollaan Halla-aho vain kirkastaisi kruunuaan.

Jos tuomio pysyy voimassa, hän joutuu maksamaan mitättömät sakot mahdollisen näyttävän perintäteatterin jälkeen ja saa marttyyrin sädekehän kannattajiensa silmissä.

Kun Halla-aho muiden eduskuntaryhmien toiveiden mukaan joutuu lähtemään hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, sekin tekee hänestä marttyyrin ja vahvistaa hänen asemiaan puolueensa toisena johtajana.

Jos taas perussuomalaisten eduskuntaryhmä olisi ryhtynyt tukemaan kansanedustajansa puheenjohtajuutta, se olisi samalla ottanut omaan piikkiinsä Halla-ahon kannanotot ja rikostuomiot.

Suurin häviäjä tässä sopassa on puolueen puheenjohtaja Timo Soini (ps.).

Vielä vuoden 2009 eurovaalien edellä Soini esti Halla-ahon ehdokkuuden, eikä se heikentänyt puoluejohtajan asemaa.

Eduskuntavaaleissa 2011 Halla-aho ja hänen äänestäjänsä kelpasivat tuomaan vaalivoittoa. Soini antoi Halla-aholle yhden valiokunnan johdettavaksi, jotta ei joutuisi ottamaan tätä ministeriksi.

Oppositioon jäämisen jälkeen Soini on kerran yrittänyt laittaa Halla-ahon kuriin mutta huonolla menestyksellä.

Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa Soini joutui syömään sanansa suhtautumisestaan puolueensa jäsenten rikostuomioihin. Soini on viime päivät yrittänyt välttää pahinta vaihtoehtoa, jossa hän joutuisi myös Halla-ahon näkyvimmäksi tukimieheksi.

Toinen häviäjä on eduskunta.

Puheet vallan kolmijako-opin arvostelusta ovat peiteilmauksia sille, että Halla-ahosta oli tullut taakka koko eduskunnan maineelle. Politiikassa asemat saadaan luottamuksen perusteella, ja nyt sitä nautti eurooppalaiseen muukalaisvastaisuuteen entistä selvemmin liittyvä valiokunnan puheenjohtaja.

On tosin hänen ajattelullaan myös kotimaiset juuret. Halla-aho on Lapuan liikkeen ja vuoden 1918 kapinallisten yhteinen henkinen perillinen. Lakia noudatetaan ja kunnioitetaan silloin, kun itseä huvittaa.

____________________________________________________

Pohjalainen, pääkirjoitus: Soinin mieliharmi numero yksi

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on joutunut tekemään jytkyvoiton jälkeen paljon töitä eduskuntaryhmänsä pitämiseksi koossa. Työmaata näyttää riittävän edelleen. Jussi Halla-aho pani pisteen kohulle ja päätti vetäytyä eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, mutta hänen jälkikommenttinsa eivät lupaa hyvää.

Kohu syntyi, kun Halla-aho sai korkeimmasta oikeudesta sakkotuomion blogikirjoituksesta, jonka katsottiin rikkoneen uskonrauhaa ja kiihottaneen kansanryhmää vastaan.

Muut puolueet alkoivat kysellä varsin pian, voiko sellaisen tuomion saanut johtaa valiokuntaa, jonka tehtäviin kuuluvat esimerkiksi maahanmuutto ja kirkolliset asiat.

Aikaisemmin Soinikin oli sitä mieltä, että rangaistus rasismirikoksesta tietää aina lähtöä puolueesta.

Onnettomuudekseen Halla-aho meni sekoittamaan soppaa lisää viestittämällä, ettei korkeimman oikeuden päätös ole mitään taivaallista totuutta.

Oli kansanedustajalta iso virhe antaa kuva, ettei oikeuslaitoksen päätöksiä ole tarpeen ottaa kovin tosissaan.

Samalla Halla-aho ryhtyi lainsäätäjänä arvostelemaan vallan kolmijaon kolmatta pilaria, itsenäistä tuomiovaltaa.

Käsittämättömien lausahdusten joukkoon menee Halla-ahon toteamus, jonka mukaan korkeimman oikeuden päätös olisi vain muutaman ihmisen henkilököhtainen tulkinta.

Eronsa jälkeen hän vielä lisäsi vettämyllyyn jatkamalla, että myös oikeuslaitoksen on ansaittava arvostuksensa tekemällä johdonmukaisia ja yleistä oikeustajua vastaavia ratkaisuja.

Korkein oikeus sentään edustaa ylintä tuomiovaltaa, jonka tuomioita on pidettävä koko yhteiskunnan käsityksenä siitä, missä esimerkiksi tässä Halla-ahon tapauksessa kulkevat poliitikon sanomisen vapauden rajat.

Soinille tilanne on ollut koko ajan hankala ja jatkuu sellaisena. Halla-ahon ympärille on vaarassa muodostua milloin tahansa kivenkova oppositio puolueen sisälle.

Sen kanssa Soini olisi jatkuvasti helisemässä, mikä alkaisi helposti haitata puolueen toimintaa. Puolueen hajoaminenkaan ei olisi mahdotonta.

Sellaiseen ei nyt ole varaa, sillä kunnallisvaalit ovat jo tulevana syksynä. Silloin Soini tarvitsee kaikki voimat hankkimaan jytkylle jatkoa.

Soini pääsi nyt helpolla, kun muut puolueet tekivät likaisen työn ja antoivat Halla-aholle lähtöpassit. Soinin kantti ei siihen riittänyt.

Halla-ahon jälkikommentit ja uhmakkuus olivat kuitenkin taas omaa luokkaansa, joten kaikesta päätellen hän jatkaa Soinin mieliharmina.

Halla-aho ei tunnu oppineen mitään, vaikka puhemies Eero Heinäluomakin (sd.) jo ehti toivoa, että kaikki ottaisivat tapahtuneesta opiksi.

Sen sijaan että Halla-aho vihdoin tunnustaisi käyttäytyneensä kansanedustajan arvolle sopimattomasti, hän katsookin joutuneensa sellaisen kohtuuttoman hyökkäyksen kohteeksi, joka ei ole eduskunnan arvovallalle sopivaa. Annos nöyryyttä olisi Halla-ahollekin nyt paikallaan.

____________________________________________________

Etelä-Saimaa, pääkirjoitus: Halla-aho päästi Soinin satimesta

Perussuomalainen hallintovaliokunnan eroava puheenjohtaja Jussi Halla-aho päästi keskiviikkoisella ilmoituksellaan puolueen puheenjohtajan Timo Soinin koko ajan kiusallisemmaksi käyneestä satimesta.

Jo pidemmän aikaa on ihmetelty, miten Soini ei enää näytä olevan isäntä omassa talossaan. Pitkään jatkunut kiemurtelu ja aiempien lupauksien syöminen etenkin Halla-ahoa koskevassa skandaalissa herätti vahvan ihmettelyn siitä, kuka tai ketkä puolueessa todellisuudessa käyttävät valtaa.

Halla-ahon asema puolueen sisällä on eroilmoituksesta huolimatta erikoisen vahva. Hän on valloittanut vaivihkaa itselleen aseman, jota monet politiikan konkarit voivat vain kadehtia. Halla-aho tietää, että puheenjohtaja Soini ei halua ottaa riskiä puolueen hajoamisesta ja sitä seuraavasta puoluetukirahojen uudesta jaosta.

Soini ei liioin halua jakaa nykyistä puoluekannatusta kahteen leiriin tulevissa vaaleissa. Perussuomalaisten puheenjohtaja on taatusti lukenut huolella edeltäjäpuolueen SMP:n historian. Vennamoiden dynastiasta eronnut SKYP teki 1970-luvun protestipuolueelle sen ajan halla-ahot.

Vasta muiden eduskuntapuolueiden synnyttämä paine pakotti perussuomalaiset liikahtamaan. Ilman keskiviikon aamupäivän jyrkkää viestiä Halla-aho tai Soini tuskin olisivat liikahtaneet.

Puolueessa lienee lopulta laskettu ihan oikein, että ilman hallintovaliokunnan puheenjohtajan vaihtoa puolue maalaisi itsensä pitkäksi aikaa eduskuntatalon yksinäisimpään nurkkaan. Pelkillä nokkelilla sutkautuksilla tai välikysymyskeskustelun pingviiniheitoilla ei vaikeita tai kiusallisia asioita hoideta.

Juha Oksanen

_____________________________________________

Kaleva, pääkirjoitus: Ongelma jäi maton alle

Tieto Jussi Halla-ahon luopumisesta eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta helpotti keskiviikkona jännitteitä eduskunnassa.

Ilmoituksen ansiosta vältettiin se, että Halla-ahon siirtämiseksi sivuun olisi pitänyt ryhtyä pakkotoimiin. Ne näyttivät jo ilmeisiltä muiden puolueiden yksimielisen kannanilmauksen jälkeen.

Jos Halla-ahon maanantaista kannanottoa korkeimman oikeuden (KKO) päätöksestä leimasi ylimielisyys ja keskenkasvuinen uhma, ei parin päivän pohdinta ollut näkemystä suuresti muuttanut.

Lainsäätäjä kyllä totesi, että oikeuslaitoksen nauttima arvovalta on oikeusvaltiossa tärkeä, mutta jatkoi heti perään, että oikeuslaitoksen on itse ansaittava arvostuksensa tekemällä yleistä oikeustajua vastaavia ratkaisuja.

Vaatimus herättää kysymyksen siitä, millä menetelmällä Halla-aho on tapauksensa kohdalla tuon oikeustajun mitannut. Jos lähteenä on ollut se palaute, mitä hänen tukijansa ovat runsaasti lähettäneet ja mitä räyhäkkäillä nettipalstoilla on sanottu, ei kannata tehdä pitkälle meneviä päätelmiä.

”Kansa” voi olla muuta kuin se uskollisten joukko, joka ryhmittyy idolinsa tueksi, mitä tämä ikinä tekeekään tai sanookaan.

Halla-ahon perustelu ontuu muutenkin. Hän sanoo joutuneensa kohteeksi ala-arvoisessa hyökkäyksessä, jonka ”tarkoituksena on siirtää huomio pois Euroopan velkakriisistä ja sen varjolla toteutettavista hallituspuolueiden päätöksistä”.

Katseen kääntäminen parin päivän taakse kuitenkin kertoo, että hänen oma kannanottonsa oli se tekijä, joka kiihdytti KKO:n päätökseen liittyvän keskustelun entistä kovemmille kierroksille.

Kannattaa myös huomata, että Halla-ahon erottamista valiokunnan johdosta ehti perätä ei vain hallitus vaan myös oppositiopuolue keskustan eduskuntaryhmän johto.

Epäilemättä muut puolueet tarttuivat halukkaasti kiinni Halla-ahon itsensä tarjoamaan astaloon, mutta kyse oli samalla terveestä reaktiosta eduskunnan ja suomalaisen oikeusvaltion puolustamiseksi. Hämmästyksensä Halla-ahon näkemyksistä toivat kaiken lisäksi julki myös riippumattomat valtiosääntöoikeuden asiantuntijat.

Puolueen puheenjohtaja Timo Soini ja eduskuntakuntaryhmän johtaja Pirkko Ruohonen-Lerner kertoivat keskiviikkona, että Halla-aho teki päätöksensä erota hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta itsenäisesti. Halla-aho kertoi tiedotteessaan, että puolueen johto ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä olisivat tukeneet hänen ratkaisuaan, olisi se ollut mikä hyvänsä.

On hämmästyttävää, jos Halla-ahon tuomio ja hänen kommenttinsa siitä eivät puolueessa herättäneet minkäänlaista ristivetoa tai keskustelua. Siinä tapauksessa perussuomalaiset ovat irtaantunut todella kauas edeltäjänsä SMP:n korostamasta lakien ja oikeuden kunnioituksesta.

Vaikuttaa siltä, että maltillinen tapa tehdä politiikkaa ja rakentaa yhteiskuntaa ovat perussuomalaisten joukossa valitettavasti entistä ahtaammalla. Puheenjohtaja Soini ei ole uskaltanut tai halunnut tätä kehitystä vieläkään pysäyttää.