Verkkouutiset: Turvapaikanhakijan koti on Konnunsuon sellissä

Verkkouutiset/STT: Turvapaikanhakijan koti on Konnunsuon sellissä 10.6.2012

Lappeenrannan Konnunsuon vankilan punatiiliset rakennukset tulevat näkyviin tienmutkan takaa. Pikaisella silmäyksellä mikään ei näytä muuttuneen, vaikka kaikki on toisin. Ikkunoissa ei enää ole kaltereita, piikkilangat ovat poissa ja portit auki.

Entinen vankila on nyt vähän alle kahdensadan ihmisen turvapaikka. Tulijoita on paristakymmenestä maasta, muun muassa Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Syyriasta.

Joutsenon vastaanottokeskuksena tunnettu paikka on transitkeskus, jonne tulee väkeä suoraan rajalta tai poliisin lähettämänä. Asukkaat odottavat viranomaispäätöstä kohtalostaan. Keskimääräinen oleskeluaika on 3–6 kuukautta.

Vastaanottokeskus muutti kevättalvella Konnunsuolle, ja paikkojen järjestely on vielä kesken. Rakennusten ulkoiseen ilmeeseen ei puututtu, mutta sisäpuolta on maalattu ja somistettu. Asuinhuoneiksi muutetuissa selleissä vanhasta muistuttavat tukevat putkisängyt.

Vankilan kirkkorakennuksessa on luokkahuoneita suomen opiskelua varten. Henkilökunnan vanhoissa puutaloissa asuu turvapaikkaa odottavia perheitä.

Vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Antti Jäppinen korostaa, miten tärkeää on luoda luottamus asiakkaisiin ja opettaa heitä ottamaan vastuu elämästään. Konnunsuolla syntyy alkukosketus suomalaiseen yhteiskuntaan.

Perhe, jos Jumala suo

Keskuksen pihalla Edmar ja Diego suostuvat haastateltaviksi, mutta kuvata ei saa. Kumpikin on tullut Suomeen Venäjän kautta junalla. Edmar kertoo paenneensa kotimaastaan Angolasta, kun poliittinen vaino yltyi ja hän joutui vankilaan.

–Toivon, että elämäni olisi turvallista ja pääsisin vielä jonain päivänä opiskelemaan. Perhekin on tarkoitus hankkia, jos Jumala suo.

Kolumbialainen Diego kypsyi kotimaansa sissitoimintaan ja päätti lähteä, kun kranaatti vei osan toisen käden sormista. Hän on elektroniikka-asentaja ja haluaa tehdä samaa työtä Suomessa.

Diego näyttää lierihattuisen pojan kuvaa: siinä on Kolumbiaan jäänyt viisivuotias poika. Ikävä on kova, hän kertoo.

Ghanalainen Comfort tuli Suomeen 2- ja 7-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Hänen lähtöpäätöksensä syy oli ennen kaikkea köyhyys: ei ollut työtä, ei rahaa eikä ruokaa. Comfort on valmis tekemään mitä työtä tahansa, kunhan saisi jäädä Suomeen.