Aamulehti, pääkirjoitus: Kronikka: Mielipiteidensä vanki 17.6.2012
Helsingin Sanomat: Milloin sana ei enää ole vapaa?
Jos kirjoittaa, että vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään, jo myrsky mylvii. Pitää saada julkaista kaikki, heti, ihan ilman mitään.
Kansanedustaja Jussi Halla-aho olisi nyt ehkä tyytyväisempi, jos joku olisi pidätellyt. Kuten tiedämme, korkein oikeus katsoi Halla-ahon blogin vuodelta 2008 olleen lainvastainen. Hintaa ”sananvapaudelle” tuli 50 päiväsakon, 400 euron verran.
Halla-aho luonnehti islamia voimakkaan herjaavasti. Hän häpäisi profeetta Muhammedia, ja väitteet somaleista olivat panettelevia ja solvaavia.
Joillekin nämä mielipiteet ovat sankarin sanoja. Kaikkien katsottavaksi saatettuina ne ovat vihapuhetta. Halla-aho ja ehkä hänen kannattajansakin ymmärtävät nyt, että sananvapauteen liittyy vastuu. Tunkkaisten päästöjen paikka ei ole julkisuudessa.
Kaikki, mitä ei erikseen ole kielletty, ei ole sallittua. Sosiaalisen median eri kanavien kautta kautta sopii yrittää sujautella. Nyt on nähty, että sillä on hintansa. Laki on laki.
Vihapuhetta on aina ollut. Milloin on moitittu mustalaiset, milloin ryssät. Savolaisetkin ovat saaneet osansa. On eri asia jupista yhdestä suupielestä sitä, minkä voi päästää toisesta korvasta ulos. Julkinen vihapuhe on muuta kuin sananvapautta.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikostyyppinä yleistymässä. Sosiaalinen media riemastutti aikansa, kun saikin kuuluttaa kaikille mielensä mutkat.
Synkkien virtojen julkaisukanavien lupaus on saada sanoa mitä tahansa. Valvonta on olematonta tai satunnaista.
Vastuullisen median yhteisö, julkisen sanan neuvosto, edellyttää, että verkkokeskustelua seurataan ja estetään lainvastaisuudet. Kun tehdään virhe, se korjataan heti.
Sosiaalinen media on kehittänyt maailmaa. Mahdollisuus julkaista ja julkistaa ilman sensuuria on paljastanut epäkohtia, käynnistänyt arabikevään, muuttanut aidosti puolta maailmaa. VRleaks toimii Suomessakin.
Mahdollisuuksien vastapuoli on mahdottomuus.
Vaikeaksi internetin, Facebookin ja verkkomedian etenemisen tekee tietotulva. Kun kaikki huutavat, kukaan ei enää kuuntele. Kun julki voi päästä mitä tahansa, ihminen suojautuu. Ei kuuntele, ei usko.
Verkkopalvelut toki yrittävät. Facebook poistaa palvelustaan imettämistä esittävät valokuvat, YouTube rajoittaa liian väkivaltaisten videoiden levittämistä.
Jotkut valtiot pyrkivät ohjaamaan sellaista, mihin eivät koskaan enää pysty. Internetin käytön rajoittaminen, valvonta, sensuuri ja lainsäädäntö ovat vääriä valintoja.
Suurin kiihko sai kolhun, kun Facebook kirjautui pörssiin. Kolmasosa sen arvosta, kuplasta katosi heti. Syntyi aito keskustelu, miten merkittävä viestintäväline Facebook tulevaisuudessa on.
Käyttäjä luovuttaa yritykselle osan minuuttaan. Hän antaa tietojaan, kuviaan, mielipiteitään säilytettäväksi ilman sitoumusta.
Facebook elää mainonnasta. Se on nyt yritys yritysten joukossa. Jäämme odottamaan muutoksia – tuollaista pörssiarvon romahdusta yksikään yritysjohto ei katsele rauhassa vierestä.
Suunnitelmat kypsyvät, rahastuksen aika tulee.
Poliitikoistamme vilkkaimmin viestejään Facebookissa välittävät ministerit Tuomioja, Stubb ja Arhinmäki. Mikäs siinä. Faneilleen sopii kertoa lomasuunnitelmista tai tuumailustaan. Poliitikon pitää silti viestiä mahdollisimman laajasti, kaikille kansalaisille.
Urheiluministerin sivulta saimme lukea tämän: ”Puolaan seuraamaan kisojen alkua lomareissulla. Sen sijaan Kiovaan en lähde EM-loppuotteluun.”
Valtioneuvoston jäsenen soisi sanovan poliittiset kannanottonsa niin, että se todella tavoittaisi. Ukrainan ja EM-jalkapalloilu siellä sai yhden boikotoijan lisää.
Verkkomaailma on ja pysyy. Se on hyvä hyväksyä – vaan kaikkea lievettä ja loisketta ei tarvitse hyväksyä.
Kirjoittaja on Aamulehden päätoimittaja.
________________________________________
Helsingin Sanomat: Milloin sana ei enää ole vapaa?
Poliitikolla on laajempi sananvapaus kuin tavallisella ihmisellä, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori. Jussi Halla-ahon blogikirjoitus kuitenkin ylitti rajan.
Korkein oikeus (KKO) tuomitsi perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-ahon paitsi uskonrauhan rikkomisesta myös kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Syynä oli tämä lause Halla-ahon blogissa: "Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."
KKO:n mukaan väite oli koko somaleiden kansanryhmää solvaava ja panetteleva sekä loukkasi heidän ihmisarvoaan.
Halla-aho itse tunnetusti vähätteli tuomiota. Mutta muutkin ovat miettineet, miksi sananvapauden rajat juuri tässä kohtaa ylittyivät. Mistä tietää, mitä saa sanoa? Ja miten siihen vaikuttaa se, kuka sanoo ja kuinka moni kuulee?
Rikoslain mukaan on tuomittavaa asettaa panetteleva viesti yleisön saataville, levittää sitä tai pitää sitä yleisön saatavilla. Mikä lasketaan "yleisöksi", rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta?
"Olennaista on julkisuus. Jos joku alkaisi torilla pitää tällaista puhetta, raja ylittyisi ihan varmasti. Sama koskee mediaa.
Jos puhutaan kahden kesken tai suljetussa tilaisuudessa, vaikkapa yhdistyksen kokouksessa, silloin ei ole kysymys yleisöstä vaan sisäpiiristä. Tilaisuuden täytyy olla jollain tavalla rajattu, esimerkiksi niin että tarvitaan yhdistyksen jäsenyys."
Miten ero tehdään netissä?
"Tällaisen viestin laittaminen nettiin ylittää käytännössä aina kynnyksen. Netissä viesti voi levitä helposti suurillekin yleisöille, ja monet keskusteluryhmät ovat avoimia."
Entä jos kirjoittaisin viestin suljettuun ryhmään, mutta se lähtisi leviämään?
"Silloin vastuussa on levittäjä, koska tuomittavaa on tahallisuus."
Mitä jos kirjoitan herjauksen omaan Facebook-statukseeni, jonka näkee periaatteessa rajattu joukko, esimerkiksi 500 Facebook-kaveria?
"Kyllä se silti on yleisö, aivan kiistatta."
Vaikuttaako määrä? Esimerkiksi jos minulla olisi viisitoista Facebook-kaveria?
"Ei vaikuta. Yleisö on toki terminä hankala. Vaikkapa urheilutapahtumaa voi olla katsomassa kaksi ihmistä, mutta he ovat silti yleisö, jos tilaisuus on avoin."
Viisitoista Facebook-kaveria on siis yleisö, mutta jos puhun huoneessa viidelletoista ihmiselle, se ei ole?
"Huoneessa puhuessa on varmaa, ettei viesti leviä sen laajemmalle. Sähköisessä maailmassa se voi aina levitä. Tällä pykälällä pyritään juuri ehkäisemään sitä, että vihapuhe ei leviä.
Ennakkotapauksia yleisön määrittelystä ei kuitenkaan ole. Korkein oikeus ei ole vielä päässyt Facebook-aikaan."
Netin keskustelupalstoilla herjataan vähemmistöjä jatkuvasti. Onko nimettömänä kirjoittaminen eri asia kuin blogiteksti omalla nimellä?
"Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Nimettömissä viesteissä jää vain tekijä selvittämättä. Vaikka voihan siinä olla jotain eroa, jos kyse on poliittisesta keskustelusta."
Onko se siis vakavampaa, jos solvauksen julkaisee poliitikko?
"Ei poliitikon sananvapaus ole rajatumpaa kuin tavallisen kansalaisen, oikeastaan päinvastoin. Poliitikolla voi olla suurempi vapaus ilmaista ajatuksiaan, jos lausuma on liitettävissä johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan."
Mutta eikö Halla-ahon tuomio todista juuri vastakkaista poliitikon sananvapaudesta?
"Halla-ahon lausumassa ei ollut mitään yhteiskunnallista, vaan tuosta olisi varmaan tuomittu kuka tahansa. Lauseessa rikoksenteko yleistettiin koko kansanryhmää koskevaksi piirteeksi."
Eli lausuman suurin ongelma on sen loppupäässä, "kansallinen ja geneettinen erityispiirre"?
"Juuri näin."
Entä jos nuo sanat olisivat puuttuneet ja hän olisi sanonut vain, että "somalit ryöstelevät ja elävät verorahoilla"?
"Se alkaisi olla rajatapaus, jossa keskusteltaisiin siitä, mitä hän on sillä tarkoittanut. Pahimmasta päästä ovat väitteet, joissa leimataan koko kansanryhmä, etenkin jos heitä syytetään rikoksesta."
Onko se sitten tuomittavaa, jos vähemmistön edustaja leimaa enemmistöä?
"Periaatteessa yhtä lailla. Itse pykälä ei tee eroa ryhmien välille. Käytännössä laki on kuitenkin tehty vähemmistöjen suojelemiseksi."
Mitä jos sanoja itse kuuluu vähemmistöön, esimerkiksi somali soimaa somaleita?
"On sekin periaatteessa tuomittavaa."
Useinhan vähemmistöt tekevät pilaa itsestään.
"Huumori on eri asia. Meillä on ollut aika rankkoja tv-ohjelmiakin."
Eikö Halla-ahokin yrittänyt vedota satiirisuuteen?
"Siinäkin on rajansa. Tuontyyppinen lausuma ei varmaan ole satiiria missään olosuhteissa."
Samantyyppinen tapaus oli Tanskan Jyllands-Postenissa 2005 julkaistu Muhammed-pilakuva, josta ei tullut tuomiota, eikä sen uudelleenjulkaisusta Suomessa. Miksi?
"Ehkä katsottiin, että kuvalla pilkattiin Muhammedia eikä uskontokunnan edustajia. Se olisi kyllä voinut olla uskonrauhan rikkomista. Tanskassa on varmaan erilainen lainsäädäntö.
Kuvan uudelleen julkaiseminen Suomessa taas oli ikään kuin siteeraamista, mikä on sallittua.
Halla-ahon tapauksessa uskonrauhan rikkominen oli päivänselvää, kansanryhmää vastaan kiihottaminen on monitulkintaisempaa."