Satakunnan Kansa: Maalaisjärki ja laki pitävät kotimaan työttömät etusijalla

Satakunnan Kansa: Päivän kommentti/Toni Viljanmaa: Maalaisjärki ja laki pitävät kotimaan työttömät etusijalla 29.4.2010
Iltalehti, pääkirjoitus: Katso, ulkomaalainen!

Kansanedustaja Eero Heinäluoman (sd) maahanmuuttolausunnosta noussut kohu palautti meidät kolmen vuoden takaiseen brezhneviläiseen aikaan, jolloin ulkomaalaispolitiikasta sai sanoa vain yhden - oikean - mielipiteen.

Heinäluoman puheenvuoro on leimattu jopa rasistiseksi. Arvostelijoiden mukaan se on samaa sarjaa kuin nakkikioskijonojen hokema ”Ulkomaalaiset pois Suomesta, koska ne vie meidän työt”.

Tähän asti maalaisjärkinen ulkomaalaislaki on taannut sen, että EU:n ulkopuolelta voi värvätä työvoimaa vasta, kun kotimaisen kortiston saman alan ammattilaiset on perattu läpi. Hallituksen uusi lakiesitys poistaisi työnantajilta tämän velvollisuuden, ja sitä SAK-taustainen Heinäluoma ymmärrettävästi vastustaa.

Kyse on siis paitsi perussuomalaisten äänien kalastelusta, myös oikeutetusta ja kansanvaltaisesta oppositiopolitiikasta.

Hallituspuolueiden älämölön tietysti ymmärtää, sillä Heinäluoma tuli sanoneeksi jotakin, jonka iso osa suomalaisista allekirjoittaa. Poliitikkojen täytyykin oppia paremmin ymmärtämään, mikä saa kansalaiset arvostelemaan ulkomaalaispolitiikkaa, sillä juuri julkinen mielipide on esteenä monille uudistuksille tässä arassa aiheessa.

Amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) politiikan tutkija Jens Hainmüller ja Harvardin yliopiston kollegansa Michael Hiscox saivat vastikään ilmestyneessä tutkimuksessa selville, että erityisesti korkeakoulutetut haluavat lisää koulutettua väkeä kotimaansa työmarkkinoille. Kriittisesti he suhtautuvat huonosti koulutettujen ulkomaalaisten maahanmuuttoon.

Tämä voi sopia myös suomalaiseen mieleen: tervetuloa filippiiniläiset sairaanhoitajat, jamesfinlaysonit, afrikkalaiset professorit ja intialaiset hakkerit! Sen sijaan on parempi työllistää ensin jo kotoutuneet maahanmuuttajat ja kotimaiset työttömät ennen kuin haetaan perusduunareita maailman ääristä.

Vai mitä yli 50-prosenttisesti työttömät somalit sanovat, jos valtio päättääkin syrjäyttää heidät työkkärin jonosta ja hakea lastin tuoreita työläisiä Afrikasta tai Aasiasta?

_______________________________________________

Iltalehti, pääkirjoitus: Katso, ulkomaalainen!

Ulkomaalaisten kokemuksia on syytä kuunnella tarkasti ja niistä on otettava opiksi.

Kun Herlin elämänkerran kirjoittaja, Koneen johtaja John Simon tuli ensi kertaa Suomeen 40 vuotta sitten, ihmiset seisahtuivat kummeksumaan kadulla. Muukalainen!

Amerikkalaissyntyisen Simonin ja muiden Suomessa asuvien ulkomaalaisten kokemuksia kuultiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan alkuvuonna järjestämässä expat-seminaarissa Helsingissä. Lajissaan ainutlaatuinen tilaisuus keräsi runsaat 500 osallistujaa useasta kymmenestä maasta.

Puheenvuoroissa nousi esiin ongelmia. Jopa Suomessa opiskelleiden ulkomaalaisten työllistyminen on hankalaa. Lupabyrokratia raivostuttaa työssä käyviä, veroilmoitus tulee vain suomeksi eikä kielikoulutusta peruskurssien jälkeen ole helppo löytää. Työnsä vuoksi muuttanut viihtyisi, mutta perheen sopeutuminen on hankalaa.

Edesmennyt suomalaisdiplomaatti kyseli aikoinaan, että kuka tänne haluaisi. Pussin perällä sijaitsevan Suomen ilmasto on ikävä, kieli vaikea, verot korkeat ja alkuperäisväestön käytös tylyä.

Ulkomaalaisten kokemuksia on syytä kuunnella tarkasti ja niistä on otettava opiksi. Suomen selviäminen tulevaisuudessa on yhä tiukemmassa symbioosissa kahdensuuntaisen kansainvälistymisen kanssa. Täällä on jo imagosyistä tehtävä kaikki voitava, jotta maassa asuvat ulkomaalaiset viihtyisivät mahdollisimman hyvin.

Pienessä, itseään avoimena pitävässä maassa ulkomaalaisten kotiutumisesta on tehtävä kilpailuvaltti. Koska kieltä tai ilmastoa ei voi vaihtaa, on keskityttävä rakenteiden kehittämiseen ja asenteiden muokkaamiseen. Työssä käyvän ja veronsa maksavan ulkomaalaisen oleskeluluvan pidentämisen pitäisi olla läpihuutojuttu.

Asenteiden tasolla suomalaisilla on peiliin katsomisen paikka. Erilaisuuden sietäminen on ensi sijassa tapakasvatusasia. Huutelua sen paremmin kuin muutakaan häirintää ei pidä sallia millään tasolla.

Metsäläisyyttä ei enää voi perustella Suomen eristyksissä vietetyllä menneisyydellä. Siitä on jo liian kauan.