Oulu-lehti: Aina ei löytynyt yhteistä kieltä

Oulu-lehti: Aina ei löytynyt yhteistä kieltä 13.11.2014

Opettajana työskentelevä Outi-Mari Karppinen huomasi vuonna 2004, että useat afrikkalaiset olivat löytäneet Oulun Helluntaikirkolle. Pian seurakunnan työntekijöiden avustuksella perustettiin Maranatha-yhtye.

– Siihen liittyi muun muassa kongolaisia ja togolaisia, jotka puhuivat lingalaa ja ranskaa, sekä kenialaisia, jotka taas puhuivat englantia. Heitä rohkaistiin puhumaan yhteisenä kielenä suomea, minkä ansiosta kielimuurikin voitettiin, Karppinen kertoo.

Maranathan päätarkoitus on tarjota jäsenilleen harrastus sekä yhdistävä ja turvallinen yhteisö. Samalla siltoja on rakennettu suomalaisiin päin. Monet ovatkin Maranathan kautta tutustuneet afrikkalaiseen kulttuuriin ja ystävystyneet heidän kanssaan.

– Työtä on tehty kymmenen vuotta isolla sydämellä ja tästä porukasta on tullut kuin toinen perhe. Hienointa on ollut huomata kuinka afrikkalaiset haluavat myös olla antamassa suomalaisille, Karppinen vakuuttaa.

Laulujen sanoma on muusikoille tärkeä ja sanat on aina myös suomennettu kuulijoille. Kappaleet ovat muusikoiden kotimaista nousseita hengellisiä kansanlauluja. Usein laulut soitetaan ja esitetään alkuperäisellä tyylillä. Alkuvaiheessa musiikin tuottaminen korvattiin rytmillä.

– He eivät ole tottuneet käyttämään nuotteja, vaan laulavat biisin läpi ja tämän jälkeen bändi lähtee mukaan. Omat improvisointitaitoni ovat kehittyneet vuosien saatossa, koska alkuaikoina sävellajit saattoivat vaihtua treenien ja keikkojen välillä, Karppinen arvioi.

Nykyään yhtyeessä vaikuttaa Kongosta kotoisin oleva Merkku Viris, joka on tuonut Maranathaan ammattimaisempaa tasoa.

– Laulujen sovitukset ovat nyt mietitympiä ja sävellajit lukkoon lyötyjä.

Maranathan taival ei ole ollut helppo. Välillä jäsenille on etsitty kämppiä ja työpaikkoja, mutta takaiskujakin on tullut. Kaikki eivät ole saaneet jäädä Suomeen, joten kokoonpano on muuttunut kymmeniä kertoja.

– Eräänä keväänä minulle soitettiin, että laulajamme Paul oltiin karkottamassa maasta. Poliisit olivat hakeneet hänet vastaanottokeskuksesta ja palauttaisivat hänet takaisin kotimaahansa. Pauliin oli mahdoton saada yhteyttä ja kuvio selvisi vasta muutaman päivän päästä. Syy lähtöön ei koskaan selvinnyt, Karppinen muistelee.

Keikkailu ei ole jäänyt vain seurakunnan pariin, vaan kymmeniä esiintymisiä on tehty pitkin maakuntia. Afrikkalaisesta musiikista ovat saaneet nauttia eri kirkkokunnat, päiväkodit, koulut ja muut Oulun kaupungin tahot.

Maranathan 10-vuotisjuhlakonsertti järjestetään Oulun Helluntaikirkon isossa pääsalissa osoitteessa Uusikatu 78. Konsertissa on mukana vanhojakin jäseniä ja siksi ilta on nostalginen koko yhtyeelle. Konserttiin on hankittu hienot visuaaliset puitteet ja tarjolla on myös afrikkalaisia leivonnaisia.

– Halusimme, että tilaisuuteen on vapaa pääsy. Toivomme, että mahdollisimman monet, jotka eivät ole aikaisemmin Maranathaa kuulleet, löytäisivät paikan päälle, kertoo Karppinen.

Maranatha jatkaa juhlakonserttinsa jälkeen kohti uusia haasteita. Se ei ole vielä julkaissut omaa levyä, mikä onkin seuraava tavoite. Tällä hetkellä yhtyeen jäsenet asuvat pysyvästi Oulussa ja levytysprojektiin sitoutuminen voisi hyvinkin olla mahdollista.