HS: Netin vihakampanjoissa aikuisiltakin unohtuu vastuu

Helsingin Sanomat: Netin vihakampanjoissa aikuisiltakin unohtuu vastuu 13.4.2010

Koulussa raiskattu lapsi sai internetissä niskaansa aikuisten holtittoman vihan. Mikä nettivihaa selittää?

Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika.

Millä nettikirjoitusten silmitöntä vihaa voi selittää?

Kuten sitä, että aikuiset ihmiset kirjoittavat internetissä toivovansa, että 14-vuotias tyttö raiskataan ja paloitellaan.

Vaikea kysymys vastata, sanoo mediatutkija ja vallan tutkija Anu Koivunen Tukholman yliopistosta.

"Mutta siihen on yritettävä löytää selitys."

Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta.

Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä.

Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.

Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori ja nuoriso-ohjaaja.

Ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.

Raiskatusta lapsesta kirjoitettiin Facebookissa muun muassa näin: "Huora, joka haluaa vain rahaa ja huomiota." "Aion tappaa sinut." "Sinut pitäisi todella raiskata."

Maaliskuun lopussa Ruotsin tv:n ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.

"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan", Koivunen sanoo.

Suomessa maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut vihakampanjan kohteeksi, samoin kolumnisti Kaarina Hazard. Nettiviha on tuttua maahanmuuttajille, tutkijoille ja poliitikoille.

Mutta se ero Suomessa ja Ruotsissa on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu välittömästi. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.

Ruotsissa pohditaan, miksi netistä on tullut kaikkein epäsosiaalisin media. Miten on mahdollista, etteivät aikuiset osaa toimia vastuullisesti verkossa?

Ruotsalaisen media-analyytikon Anders Mildnerin mukaan on vaarallista ajatella, että netti ja se, mitä kutsutaan todellisuudeksi, olisivat jotenkin erillisiä asioita. Niitä ei voi erottaa toisistaan, eikä niissä saa olla eri sääntöjä ja eri oikeaa ja väärää.

Koivunen on osin samoilla linjoilla. "Nuoret kiusaavat verkossa siinä missä koulun pihallakin, mutta mikä saa keski-ikäisen tädin – lähimmäisilleen ihan lämpimän ihmisen – iltasella Facebookissa kirjoittamaan härskejä viestejä? Ehkä meidän pitää sitten olettaa, että monet kokevat olevansa keskustelupalstoilla toisessa todellisuudessa."

Sitä Koivunen ei usko, että ihmiset eivät erottaisi fiktiota ja totta. "Elokuvatutkijana minun on lähdettävä siitä, että jokainen tietää, milloin ollaan todellisessa maailmassa ja milloin ei. Se on fiktion kuluttamisessa peruspointti."

Yhdeksi selitykseksi holtittomuuteen on tarjoiltu netin anonyymiyttä.

"Luullaan, ettei nimettömänä tarvitse noudattaa kiusaamista, syrjintää ja vihapuhetta koskevia lakeja, vaikka niitä on noudatettava kaikkialla muualla", Koivunen pohtii.

Mutta mistä tuo kaikki viha?

"Oleellista on kysyä, mikä vihassa vie. Onko se nimenomaan vihan tunne? Vai kieli, tapa keskustella. Onko niin, että nettikeskusteluun ei voi osallistua muutoin kuin vihaamalla?"

Koivunen miettii, olisiko nettivihassa kysymys jostain samasta kuin on pornossa: pornoa katsoessaan voi fantisoida raiskauksesta tietäen, ettei tee niin todellisuudessa.

"Tässä on kuitenkin se iso ero, että netissä ihmiset kirjoittavat itse ja haluavat osallisiksi yhteisöstä, jossa yhdessä fantisoidaan jonkun kiduttamisesta. Pornoa katsotaan yleensä yksin."

Nettiviha on usein hyvin seksualisoitua. Suomalaisen nettivihan tuoreimmissa kohteissa nettivihan lietsojat näkevät tietyn naistyypin ja arvomaailman – Thorsissa ruotsinsuomalaisen eliitin edustajan, Hazardissa feministin.

"Nettivihassa haetaan äärimmäistä nöyryyttämistä. Aikuiset naiset raiskaamalla ja häpäisemällä ikään kuin päästään heidän arvomaailmansa ytimeen", Koivunen sanoo.

Naisvihaan osallistuvat myös naiset. Se on tapa hakea hyväksyntää yhteisössä, Koivunen pohtii.

Ruotsissa on vaadittu, että jokaisen pitää nyt katsoa peiliin.

Eetikko ja kirjailija Ann Heberlei penää yksilön omaa vastuuta siitä, miten toimii, mistä suuttuu ja miten vihansa näyttää. Oli kyse koulukiusaamisesta tai nettivihasta, hänestä loukkaukset annetaan liian usein anteeksi, vaikka ihminen aivan itse tekee valintansa.

"Oma nimi nettikeskusteluissa on yksinkertaisin askel. Nimellään joutuu vastuuseen sanomisistaan", Koivunen sanoo