Husein Muhammed: Sananvapaus on hieno asia, vaikka sillä myös loukataan

Husein Muhammed: Sananvapaus on hieno asia, vaikka sillä myös loukataan 6.7.2010

Ylen A-studio-ohjelma esitti eilen kolmen Muhammed-pilapiirtäjän ja yhden imaamin haastattelun. Ohjelmassa esitettiin myös pilakuvia.


Viime vuosina islamia ja muslimeja on syytetty sananvapauden rajoittamisesta ja uhkaamisesta erityisesti sen jälkeen, kun muslimit eri puolilla maailmaa osoittivat mieltään tanskalaisen lehden julkaistua pilakuvia, joissa muun muassa profeetta Muhammad esitetään terroristina. Sananvapauden kohdalla on puhuttu islamista ja muslimeista myös Suomessa sen jälkeen, kun maahanmuuttovastaisista kirjoituksistaan tunnettu Jussi Halla-aho tuomittiin vuonna 2009 käräjäoikeudessa hänen väitettyään Muhammadia pedofiiliksi ja islamia pedofilian oikeuttavaksi uskonnoksi. Mediassa uutisoitiin lyhyesti myös joidenkin muslimitaustaisten bussinkuljettajien aikomuksesta kieltäytyä ajamasta busseja, joiden kyljessä oli kesällä 2009 Vapaa-ajattelijoiden mainos ”Jumalaa on tuskin olemassa”.


On syytä tarkastella esimerkinomaisesti näitä kolmea tapausta sananvapauden ja uskonrauhan kannalta sekä yleisellä tasolla että sellaisena, kuin muslimit ovat nähneet ne ja suhtautuneet niihin. Ensin esitellään mainitut suomalaiset tapaukset varsin lyhyesti, sillä muslimit eivät juuri osallistuneet keskusteluihin niistä, vaan asiaa käsittelivät lähinnä suomalainen media, suomalaiset verkkokeskustelijat sekä – Halla-ahon tapauksessa – Suomen oikeuslaitos. Sen sijaan maailmalla paljon huomiota herättäneiden pilakuvien taustaa tarkastellaan seikkaperäisesti.


Muslimien loukkaaminen Suomessa
Halla-ahon saamaan tuomioon muslimit eivät ole sinänsä itse vaikuttaneet ilmeisesti millään tavalla. Muslimit eivät ole esittäneet ilmeisesti ainuttakaan julkista vastalausetta hänen väitteisiinsä, eivätkä ole vaatineet häntä poistamaan kirjoitusta tai vedonneet viranomaisiin asian tutkimiseksi. Asiaa on poliisitutkinnassa, syyteharkinnassa ja käräjäoikeuden antamassa tuomiossa tarkasteltu voimassa olevan Suomen rikoslain uskonrauhaa koskevien säännösten valossa. Vaikka niin Halla-aho kuin moni muukin on syyttänyt islamia hänen saamastaan syytteestä ja tuomiosta, asian ovat tutkineet ja ratkaisseet viranomaiset saatavilla olevien tietojen mukaan ilman neuvottelua minkään muslimijärjestön tai muslimiyksilön kanssa.

Erikoista Halla-ahon ja monen muun nk. maahanmuuttokriitikon kannanotoissa on ollut se, ettei sinänsä ole vaadittu voimassa olevan Suomen rikoslain muuttamista kyseisiltä osin, vaan ainoastaan keskitytty muslimien – ja syyttäjän – paheksumiseen. Uskonrauhan rikkominen ei suojele ainoastaan islamia ja muslimeja ja näiden pyhinä pitämiä asioita, vaan kaikkia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, heidän jäseniään ja heidän pyhinä pitämiään asioita. Halla-ahon saama tuomio olisi tuskin ollut erilainen, vaikka hän olisi Muhammadin sijasta väittänyt Jeesusta, Moosesta, Buddhaa tai Krishnaa pedofiiliksi tai muualla tavalla loukannut jotakin näistä pyhinä pidetyistä hahmoista.

Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa monet islamin pilkkaamista sananvapautena puolustaneet eivät kuitenkaan ole vaatineet jumalanpilkan dekriminalisointia kokonaan. Suuri osa heistä vastusti kiivaasti vuonna 2009 annettua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, jossa pidettiin lainvastaisena sitä, että Italiassa on lain mukaan pakko pitää krusifiksi esillä koululuokissa seinillä. Myös samat tahot loukkaantuivat esimerkiksi suomalaisesta animaatiosta, jossa marsalkka Mannerheim esitettiin homona, sekä entisestä kansanedustajasta Tony Halmesta loukkaavaan sävyyn kirjoitetusta kolumnista.

Erikoista Halla-ahon saaman tuomion uutisoinnissa ja analysoinnissa mediassa oli myös se, että annettiin ymmärtää, että tuomio muka merkitsisi, ettei islamia saisi ylipäätään kritisoida. Kuitenkin itse tuomiossa todettiin, että tuomitulla olisi ollut oikeus esittää asiallista kritiikkiä islamia ja muslimeja kohtaan, esimerkiksi naisten verraten heikkoa asemaa islamissa. Siten tuomio ei tarkoita, ettei islamia saa kritisoida samalla tavalla kuin muita uskontoja, vaan se tarkoitti ennen kaikkea, että myös islamin pyhiä instituutioita suojellaan Suomen lainsäädännössä kuten kristinuskon tai minkä tahansa uskonnon pyhiä instituutioita. Kokonaan eri kysymys on, tulisiko jumalanpilkka ja uskonrauhan rikkominen dekriminalisoida. Mikäli muiden uskontojen pyhiä instituutioita saa loukata, saisi toki tehdä samaa myös islamin pyhinä pitämien asioiden suhteen.
Jo ennen kuin Vapaa-ajattelijoiden mainokset alkoivat näkyä katukuvassa kesällä 2009, toimittajat ottivat yhteyttä moneen muslimitaustaiseen bussinkuljettajaan ja kysyivät, mitä he ovat mieltä tulevasta ”Jumala on tuskin olemassa” –mainoksesta heidän ajamansa bussin kyljessä. Osa vastasi, ettei koko mainos kiinnosta heitä, osa piti sitä sananvapautena ja pieni osa vastasi – kuten minkä tahansa uskonnon uskovainen kannattaja olisi vastannut – etteivät he pidä mainoksesta. Muslimitaustaisten bussikuljettajien mielenosoitusta ja kieltäytymistä lähti agitoimaan tunnettu suomalainen, ei-muslimi ammattiprovosoija, jota tuskin kiinnosti niinkään muslimien oikeus kieltäytyä toimimasta vastoin uskonnollista vakaumustaan vaan mahdollisuus tulla nähdyksi taas uuden mielenosoituksen vetäjänä. Sama henkilö on sekä tätä ennen pyrkinyt järjestämään nk. antifasistisia mielenosoituksia että tämän jälkeen puolustanut voimakkaasti Halla-ahoa tämän saatua edellä mainitun syytteen ja tuomion uskonrauhan rikkomisesta.

Muslimitaustaiset bussinkuljettajat eivät kuitenkaan osoittaneet mieltään mainosta vastaan, eivätkä kieltäytyneet ajamasta kyseisin mainoksin varustettuja busseja. Erikoista koko jutussa on se, että media vaati tivaamalla juuri muslimien kielteisen kannan mainokseen ilman, että he oma-aloitteisesti esittivät asiasta näkemystään. Lisäksi ei-muslimi yritti lietsoa muslimit vastustamaan mainosta siinä onneksi onnistumatta.


Muhammad-pilakuvat Tanskassa
Vuonna 2005 tanskalainen Jyllands Posten -sanomalehti julkaisi 12 profeetta Muhammadia esittävää pilakuvaa, joista kyseenalaisimmassa Muhammad esitettiin terroristina, jolla on palava pommi päähineessään. Pilakuvakohu aiheutti laajoja mielenosoituksia niin Tanskassa kuin monessa muslimimaassakin. Mielenosoituksissa vaadittiin lehteä pyytämään anteeksi, Tanskan hallitusta rankaisemaan lehteä ja muslimeja boikotoimaan tanskalaisia tuotteita. Osa mielenosoituksissa yltyi paikoin väkivaltaisiksi tai uhkaaviksi. Tilanne ei tätä kirjoittaessa ole vielä kokonaan ohi, sillä vuoden 2010 alussa kohutuimman pilakuvan piirtänyt taiteilija yritettiin murhata kotonaan.

Kohun jälkeen eri puolilla maailmaa pohdittiin islamin ja muslimien uhkaa sananvapaudelle. Islam ja sananvapaus nähtiin toisiinsa yhteen sovittamattomina. Islamkriitikot väittivät muslimien maahanmuuton lisääntymisen Euroopassa murentavan länsimaisen demokratian kulmakiveä, sananvapautta. Siksi on tärkeää tarkastella tapausta taustoineen seikkaperäisesti sekä sen avulla pohtia laajemmin muslimien näkemystä asiaan.
Pilakuvat julkaistiin aikana, jolloin nk. terrorisminvastainen sota oli käynnissä monella rintamalla. Vuonna 2001 Yhdysvaltojen maaperälle oli kohdistunut ainakin toisen maailmansodan jälkeen vakavin uhka, syyskuun 11. päivän terrori-iskut. Iskujen jälkeen Yhdysvallat miehitti Afganistanin, jossa iskujen takana ollut terroristijohtaja Osama bin Laden joukkioineen oleskeli. Yhdysvallat sai maailmanlaajuista, myös lähes kaikkien muslimimaiden, tukea terrorisminvastaisille toimilleen Afganistanissa.

Ulkomaiden tuki Yhdysvalloille kuitenkin suurelta osin mureni, kun se päätti miehittää toisen muslimimaan, Irakin, vaikka tämän osuudesta bin Ladenille ja hänen al-Qaida-järjestölleen tai joukkotuhoaseiden kehittämisestä ei ollut näyttöä, eikä näyttöä löytynyt miehityksen jälkeenkään. Yhdysvaltain suorittamat terrorisminvastaiset toimet jatkuivat kuitenkin niin länsi- kuin muslimimaissakin. Toimet olivat toki monelta osin tarpeelliset. Asiassa tuli kuitenkin huomattavia ylilyöntejä, kun paljastui, että Yhdysvallat on pitänyt ilmeisesti tuhansia syyttömiä tai ainakin syyttämättä jätettyjä muslimeja vuosikausia vankiloissa. Guantanamon ja Abu Ghraibin vankilat tulivat kuuluisiksi niissä harjoitetusta kidutuksesta, jolla oli ilmeisesti Yhdysvaltain korkeimman johdon tuki. Salaisia vankiloita, joissa pidetyistä muslimeista ainakin osa oli täysin syyttömiä, oli ympäri maailmaa.

Yhdysvallat ja muut länsimaat saivat terrorisminvastaiseen toimintaansa lähes kaikkien muslimimaiden hallitusten sekä länsimaissa asuvien muslimijärjestöjen tuen. Lisäksi islamin nimissä harjoitetusta terrorismista joutuivat kärsimään juuri muslimit. Länsimaihin kohdistui ainoastaan yksittäisiä terrori-iskuja, kun taas iskut tappoivat muslimeja lähes päivittäin niin Irakissa ja Afganistanissa kuin jonkin verran myös muualla muslimimaissa. Muslimienemmistön terrorisminvastaisista toimenpiteistä ja mielipiteistä huolimatta länsimaissa muslimiennakkoluulot lisääntyivät merkittävästi. Voisi liioittelematta sanoa, että jokaista muslimia ryhdyttiin pitämään potentiaalisena terroristina.
Tällaisen ilmapiirin vallitessa tanskalainen lehti julkaisi pilakuvia, joissa profeetta Muhammad esitettiin terroristina. Muhammadin esittämisessä terroristina paheksuttavinta ei suinkaan ollut se, että se loukkaa yli miljardin ihmisen pyhänä pitämää hahmoa. Kyse ei myöskään ollut ensisijaisesti siitä, etteikö 1400 vuotta sitten eläneestä ihmisestä saa tehdä pilkkaa esittelemällä historiallisesti valheellista kuvaa tekemällä hänestä pomminräjäyttäjän.
Paljon olennaisempaa on se, mitä pilakuvilla haluttiin viestiä: kaikki yli miljardi maailman muslimia ovat (potentiaalisia) terroristeja. Tämä viesti levitettiin aikana, jolloin miljoonat täysin syyttömät muslimit kärsivät länsimaissa vahvoista ennakkoluuloista, kun heitä pidettiin potentiaalisina terroristeina siitä huolimatta, että kaikki muslimien varteenotettavat uskonnolliset ja maalliset järjestöt olivat tuominneet terroriteot, ja lähes kaikki muslimimaat olivat ryhtyneet yhteistyöhön länsimaiden kanssa terrorismin kitkemiseksi.
Pilakuvat julkaistiin aikana, jolloin kymmenet tuhannet muslimit joutuivat aiheettomasti salakuuntelun ja vakoilun kohteeksi. Ne julkaistiin, kun muslimimaa Irak oli valheellisin perustein ja aiheettomasti yhdistetty terrorismiin ja siksi miehitetty. Pilakuvat julkaistiin aikana, jolloin tuhansia muslimeja joutui virumaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten pitämissä salaisissa vankiloissa, joissa kidutus oli Yhdysvaltain korkeimman johdon siunauksella laillistettu. Suurinta osaa vangeista ei koskaan edes syytetty mistään.

Profeetta Muhammadin – kuvaannollisesti jokaisen muslimin – esittäminen terroristina vain vahvisti ennakkoluuloja kaikista muslimeista (potentiaalisina) terroristeina. Ne myös osaltaan antoivat hyväksyntänsä terrorisminvastaisen sodan ylilyönneille. Siksi pilakuvissa kyse oli – ja on edelleen – paljon muustakin kuin siitä, saako muslimeja pilkata ja loukata esittämällä heidän profeettansa palava pommi päähineessään.

Tästä huolimatta myös muslimien on syytä varoa lietsomasta väkivaltaa. Muslimeja on viime vuosina jatkuvasti provosoitu länsimaissa joidenkin äärioikeistoliikkeiden ja muukalaisvihaisten tahojen toimesta, mutta muslimien on syytä säilyttää malttinsa – niin kuin muslimienemmistö on onneksi koko ajan tehnytkin.

Sananvapaus on hieno asia, vaikka sen avulla pieni vähemmistö länsimaalaisista ja muslimeista tavoitteleekin valitettavia asioita. Huolimatta varsin suurista pilakuvien vastaisista mielenosoituksista muslimienemmistö länsimaissa tai muslimimaissa ei vastustanut Muhammad-pilakuvia. Lisäksi länsimainen media näytti valitettavasti tyystin sivuuttavan sen, että yhtä lailla sananvapauden piiriin kuuluu muslimien oikeus rauhanomaisesti paheksua kyseisten pilakuvien esittämistä, kunhan ei käytetä väkivaltaa, niin kuin suurin osa mielenosoittajista ei tehnyt eikä kannattanut. Kaikkia muslimien mielenosoituksia – siis myös rauhanomaisia – kuitenkin paheksuttiin.

Alkuhämmennyksen ja osittaisen ylireagoinnin jälkeen muslimit suhtautunevat jatkossa rauhallisemmin vastaaviin tapauksiin, vaikka yksittäiset fanaatikot saattavatkin kannatuksensa huvetessa epätoivoisuuttaan pyrkiä käyttämään väkivaltaa. Muslimijärjestöt ovat kuitenkin nopeasti tuominneet yksiselitteisesti väkivallan käytön pilakuvien vastustamisessa, kuten vuoden 2010 alussa nähtiin, kun niin Norjan muslimijärjestöt kuin somalijärjestöt tuomitsivat somalimiehen yrityksen murhata pilapiirtäjä.

Toisaalta muslimien keskuudessa yhä enemmän on vaadittu, että muslimit keskittyisivät heidän uskontonsa panttivangiksi ottaneiden, väkivaltaa islamin nimissä harjoittavien ääriliikkeiden vastustamiseen ennakkoluuloja lietsovan länsimaisen äärioikeiston sijaan. Pahin ei siis ole se, joka esittää Muhammadin – kuvaannollisesti jokaisen muslimin – terroristina, vaan se, joka Muhammadin – eli jokaisen muslimin – uskonnon nimissä oikeuttaa omaa silmitöntä väkivaltaansa.
Islamia, muslimeja ja muslimimaita saa – ja pitää – kritisoida esimerkiksi tasa-arvon puutteesta naisten ja miesten välillä, kehnosta ihmisoikeustilanteesta muslimimaissa, sharian epäinhimillisistä rangaistussäännöistä, monen muslimin tarrautumisesta liiaksi menneisyyteen ja jopa tuonpuoleiseen nykyaikaisen kehityksen kustannuksella. Myös muslimienemmistö pitää tällaista kritiikkiä paitsi oikeutettuna ja tuiki tarpeellisena. Sen sijaan kaikkien muslimien kuvaaminen terroristeina ei ole pelkästään valheellista ja muslimien kannalta ikävää, vaan se saattaa myös lisätä islamistiterrorismin uhkaa, sillä ainakin pieni osa muslimeista saattaa katkeroitua, kun heitä ei suostuta länsimaissa näkemään muina kuin terroristeina.