Mondo 7/2010, pääkirjoitus: Vieraille huutelijat
Vanhempi rouvashenkilö tömäyttää kärryillään suoraan päin tummaa sukulaistyttöä, ja rähisee minulle jotain mutiaisten kanssa liikkumisesta. Ojentaessani häntä käytöstavoista, hän uhkailee, pui nyrkkiään ja mutisee jotain epämääräistä. Keskellä päivää, tavallisessa suomalaismarketissa. Vastaava huutelu ja esimerkiksi ihonvärin kommentointi vaikkapa metrossa on tummaihoisille suomalaisille aivan tavallista arkea. Se on pöyristyttävää. Jos sama tapahtuisi meille matkalla, olisimme ihmeissämme ja vihaisia. Olemmeko nyt? Viimeisen parin vuoden aikana ilmapiiri Suomessa on muuttunut ikävään suuntaan. Valloilleen on pääsemässä ilmapiiri, jossa »väärän värisiä» ihmisiä voi vapaasti haukkua julkisesti. Kapakkapöytien rähisijät ovat löytäneet internetin keskustelupalstat, joissa he nimimerkkien takaa kääntävät aiheen kuin aiheen muukalaisvastaiseksi.
Myös yhä useammat poliitikot hakevat helppoja pisteitä lietsomalla vieraan pelkoa. Yksi pelottelee Suomeen töihin tulevilla, vaikka tänne on vaikea päästä töihin – ja tulijoiden määrä on vain vähentynyt. Toinen tekee ongelman 750 hädänalaisesta kiintiöpakolaisesta, jotka Suomi on vuosittain lupautunut ottamaan turvaan. Karmea esimerkki on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka blogissaan antaa hyväksyntänsä tummaihoisten pahoinpitelylle – koska ulkomailta tulleet ovat sosiaalipummeja. (Toki joitain maahanmuuttajia tämä kaupunginvaltuutettu kelpuuttaa: riesaksi muuttuneita citykaneja hän puolustaa ahkerasti.)
Mikä meihin on tullut? Antaako roisien nettikeskustelujen hyväksyminen viestin, että vastaava käytös on hyväksyttävää oikeasti? Että muukalaisvihansa ja -pelkonsa saa näyttää vapaasti julkisesti myös muualla kuin virtuaalimaailmassa? Uskoisin, että hiljainen enemmistö on kyllästynyt kriittiseksi maahanmuuttokeskusteluksi naamioituun rasismiin. On sietämätöntä, että maahanmuuton ongelmat käännetään vihaksi vierasta kohtaan. Meidän, hiljaisen enemmistön, pitäisi ottaa nollatoleranssi arjen rasismille. Tämä ei tarkoita vain sitä, ettemme naura rasistisille vitseille, vaan sitä, että puutumme bussissa huuteluun tai esimerkiksi netissä valitamme sivujen ylläpitäjille rasistisista kommenteista. Me Mondossa uskomme, että jo pienillä asioilla voi muuttaa ilmapiiriä. Yksi lehtemme tavoitteista on avartaa ja avata maailmaa – myös Suomea.
Tekstit
