Helsingin Sanomat, Merkintöjä: Kari Huhta: Muslimiviha heikentää Eurooppaa 30.3.2010
Kumpi haluaisitte olla nykyisessä Euroopassa, Romanian romani vai Pohjois-Afrikasta juuri saapunut muslimi? Kummankaan asema ei houkuttele. Eurooppa kääntää molemmille puolen, joka kestää huonosti päivänvaloa.
Samalla Euroopan unionissa hahmotellaan uutta "arvokasta ulkopolitiikkaa", jossa saarnattaisiin maailmalla aiempaa vähemmän ihmisoikeuksista ja muista ihanteista. Pidättyväisempää linjaa perustellaan sillä, etteivät muut jaksa kuunnella saarnoja ja saarnat heikentävät Euroopan vaikutusvaltaa.
Vika ei kuitenkaan ole viestissä tai epädemokraattisen Kiinan nousussa. Kyseessä on uskottavuusongelma. Eurooppa ei ole ennenkään aina noudattanut omia ihanteitaan, mutta nyt se rikkoo niitä räikeästi, ja tilanne pahenee.
Euroopan vaikutusvallan paras tae muuttuvassa maailmassa on vahva talous yhdistettynä uskottavaan näyttöön siitä, että kestävään hyvinvointiin tarvitaan myös demokratia, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet. Kulttuurin kukoistus on avuksi. Yhdistelmää on kutsuttu pehmeäksi vallaksi, mutta se on Euroopan kova kruununjalokivi.
Siitä on vaikea saarnata, kun samalla romaneja rangaistaan kollektiivisesti Ranskassa ja Italiassa ja muslimivastaisuus punoutuu osaksi Euroopan poliittista kudosta. Euroopan vanhemmat epäoikeudenmukaisuudet eivät kohdistu samalla tavalla tiettyihin väestöryhmiin.
Romanien ja muslimien syrjinnällä on niin erilaisia muotoja, että en vastaa alussa itse esittämääni kysymykseen.
Euroopan muslimiväestön taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema on keskimäärin huomattavasti parempi kuin Itä-Euroopan syrjäytetyn romaniväestön. Toisaalta romaneihin kohdistuva syrjintä on nostattanut voimistuvia vastalauseita samalla kun muslimivastaisuus hyväksytään osaksi normaalia politiikkaa tai siitä vaietaan.
Pariisissa kadut täyttyivät mielenosoittajista sen jälkeen, kun presidentti Nicolas Sarkozy käynnisti elokuussa laittomien romanileirien purkamisen ja romanien joukkokarkotukset Romaniaan. Yhden väestöryhmän kollektiivinen rankaiseminen on tuomittavaa syistä, jotka ovat tallella Euroopan kollektiivisessa muistissa.
Suomessa mielenilmaisut eivät erityisemmin näkyneet, vaikka täälläkin on meneillään keskustelu Romanian romanien roolista järjestäytyneessä katukerjäämisessä. Kohu kuitenkin muistuttaa Suomessakin, että järjestettyä kerjäämistä vastaan toimittaessa tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä. Suuren yhteiskunnallisen epäkohdan ratkomiseen saattaa mennä vuosikymmeniä, mutta se ei tee asiaa vähemmän kiireelliseksi.
Tekoja vaaditaan tietenkin myös romaniyhteisöltä, kuten myös Euroopan muslimivaikuttajilta.
Muslimien asema on Euroopan uusien pelkojen ja haasteiden mittari samalla tavalla kuin romanien syrjäytyneisyys kertoo maanosan historiasta.
Tullessaan Eurooppaan muslimit ovat ilman muuta tietoisia yhteisestä uskonnostaan, mutta toisaalta he tulevat kymmenistä eri maista ja eri kulttuureista. Etninen ryhmä nimeltä muslimit syntyy eurooppalaisten ennakkoluulojen vuoksi.
Euroopan ja koko läntisen maailman kannalta on onnekasta, että väkivaltainen islamilainen ääriliike on useimmille muslimeille niin vastenmielinen, ettei edes jatkuva törmääminen syrjintään nimen tai ulkonäön vuoksi saa heitä kääntymään liikkeen kannattajiksi. Se olisi vähän sama asia kuin tuntea kristillistä yhteenkuuluvaisuutta, kun joku hullu Floridassa haluaa polttaa Koraaneja.
Kuitenkin muslimivastaisten puolueiden nousuun suhtaudutaan Euroopassa tyyneydellä, jota tuskin nähtäisiin, jos kyseessä olisi juutalaisviha tai mustiin kohdistuva rotusyrjintä.
Erojakin asenteissa on. Hollannissa on syntymässä tällä viikolla vähemmistöhallitus muslimivastaisen vapauspuolueen tuella. Ruotsissa vaalit voittanut porvaririntama kieltäytyy ottamasta vähemmistöhallitukselleen tukea muslimivastaisilta ruotsidemokraateilta.
Euroopassa tarvitaan maahanmuuttokriittistä keskustelua. Se vahvistaa Eurooppaa. Muslimiviha ja islamilaiset ääriryhmät sen sijaan vahvistavat toisiaan ja heikentävät Eurooppaa.