Savon Sanomat, kolumni: Kristiina Kouros: Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman 21.9.2010
Luettuani varhaisteininä Louisa Alcottin Annat ja Runotytöt, Anni Polvan Tiinat, kaikki maailman hevostyttöromaanit sekä tietenkin Neiti Etsivät, Puckit, Ursulat ja ylipäätään kaikki lastenosaston tyttökirjat, jotka silloisesta Särkiniemen sivukirjastosta löytyivät, osui jostain käsiini kirja Mahatma Gandhista.
Wau! Kaiken tuon pullamössökirjallisuuden jälkeen kokemus oli huima.
Uransa alkuvaiheessa Etelä-Afrikassa Gandhi näki läheltä brittien raakuudet afrikkalaisia kohtaan. Ei ihme, että hän tokaisi: "Pidän Kristuksestanne, en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia".
Brittien syrjintä kohdistui myös Etelä-Afrikassa asuviin intialaisiin, eivätkä hotellien ja ravintoloiden ovet läheskään aina auenneet edes Gandhille - huolimatta lakimiestutkinnosta, erinomaisesta brittiaksentista ja siististä puvusta.
Omassa elämässäni Gandhin elämänkerran viestit tulivat eläväksi ensimmäisen kerran vaihto-oppilasvuonna Yhdysvaltain Alabamassa. Bible-beltin alueella rehottava rotusyrjintä (lailla jo tuolloin kielletty) ei mahtunut oikeustajuuni.
Elämänpiiri ja lukukokemukset laajenivat ja jossain vaiheessa Gandhi jäi taka-alalle. Kun nyt tartuin hänen kirjoituksiinsa uudelleen, huomasin, etten ole niistä kauas kulkenut.
Olen useassa yhteydessä nostanut esille ihmisten vastuuta toisia ihmisiä kohtaan ihmisoikeuksien käsitteen rinnalla.
Nyt huomasin, että Gandhi oli kommentoinut samaa asiaa jo aikapäivät sitten luettuaan ihmisoikeusjulistuksen luonnosta. Jokaisen ihmisen vastuu on välttämätön osa ihmisoikeuksien toteutumista ja ajatuksellisesti tämä käy selvästi ilmi myös julistuksesta, mutta vuosikymmenten saatossa se on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle.
Tätä vastuuta tarvitaan pikaisesti Euroopassa suhteessa etnisiin vähemmistöihin. Ruotsidemokraattien vaalimenestys, perussuomalaisten kannatuksen nousu, Ranskan ja monien muiden EU-maiden toimet romanien suhteen… Ne kaikki ja lukuisat muut merkit kertovat selvästi kehityksen suunnasta. Viharikokset tulevat lisääntymään.
Ei auta muu kuin pidättäytyä Gandhin optimismissa: "Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina."
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.