Uusi Suomi: Maahanmuuttajien ”vieras väkivalta” halutaan estää

Uusi Suomi: Maahanmuuttajien ”vieras väkivalta” halutaan estää 30.9.2010

Sisäasiainministeriön tiedote: Ministeri Thors: Uudessa kotouttamislaissa huomioidaan haavoittuvassa asemassa olevat naiset erityisryhmänä

Ministeri Thorsin puhe naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman aloitusseminaarissa

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r.) haluaa keskittyä kotouttamislain uudistuksessa perheväkivallan ehkäisyyn.

Ministeri Thorsin mukaan maahanmuuttajaryhmissä voi olla väkivallan muotoja, jotka ovat kantasuomalaisille vieraita.

– Tällaisia ovat esimerkiksi kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot. Näistä ei ole saatavilla keskitettyjä viranomaistietoja, mutta ilmiötä on kuitenkin tunnistettu yhteiskunnassamme. Tarvitaankin hyvää viranomaisten, järjestöjen ja maahanmuuttajien yhteistyötä näiden väkivallan muotojen ennaltaehkäisemiseen. Tästä meillä onkin jo useita hyviä esimerkkejä, ministeri totesi tänään puhuessaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisseminaarissa Helsingissä.

Thors korostaa, että hyvä kotouttaminen ennaltaehkäisee osaltaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa.

– Olemme tunnistaneet lain valmistelussa sen, että väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten ja heidän lastensa kotoutumisen tukemiseen tarvitaan erityistoimia. Kuntien laatimissa kotouttamisohjelmissa tulisi omana kohtanaan ottaa tämä asia esille, ministeri sanoi.

Kotouttamislain uudistuksessa on korostettu koko perheen näkökulmaa kotoutumiseen.

– Jos yhteiskunta ja kodin ulkopuolinen elämä jää maahanmuuttajaäidille vieraaksi, hän ei pysty tukemaan lastensa kasvua ja kotoutumista. Lisäämällä tietoisuutta naisten oikeuksista ja velvollisuuksista ennaltaehkäistään ongelmien kasautumista ja kärjistymistä pahimmillaan väkivallaksi, ministeri painotti.

Thorsin mukaan uuden kotouttamislain lähtökohtana on, että kotouttamispalveluita tarjotaan kaikille maahanmuuttajille.

- Tämä palvelee haavoittuvien maahanmuuttajaryhmien, kuten vaikeassa asemassa olevien naisten, kotoutumista Suomeen, ministeri totesi.

_____________________________________________________________


Sisäasiainministeriön tiedote: Ministeri Thors: Uudessa kotouttamislaissa huomioidaan haavoittuvassa asemassa olevat naiset erityisryhmänä


Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors kertoo, että valmisteilla olevassa kotouttamislain uudistuksessa on huomioitu haavoittuvassa asemassa olevat naiset erityisryhmänä. – Lain lähtökohtana on, että kotouttamispalveluita tarjottaisiin jatkossa kaikille maahanmuuttajille. Tämä palvelee haavoittuvien maahanmuuttajaryhmien, kuten vaikeassa asemassa olevien naisten, kotoutumista Suomeen, ministeri totesi tänään puhuessaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisseminaarissa Helsingissä.

Ministeri Thors korostaa, että hyvä kotouttaminen ennaltaehkäisee osaltaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa.

– Olemme tunnistanee lain valmistelussa sen, että väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten ja heidän lastensa kotoutumisen tukemiseen tarvitaan erityistoimia. Kuntien laatimissa kotouttamisohjelmissa tulisi omana kohtanaan ottaa tämä asia esille, ministeri sanoi.

Kotouttamislain uudistuksessa on korostettu koko perheen näkökulmaa kotoutumiseen. – Jos yhteiskunta ja kodin ulkopuolinen elämä jää maahanmuuttajaäidille vieraaksi, hän ei pysty tukemaan lastensa kasvua ja kotoutumista. Lisäämällä tietoisuutta naisten oikeuksista ja velvollisuuksista ennaltaehkäistään ongelmien kasautumista ja kärjistymistä pahimmillaan väkivallaksi, ministeri painotti.

Ministeri Thorsin mukaan maahanmuuttajaryhmissä voi olla väkivallan muotoja, jotka ovat kantasuomalaisille vieraita. – Tällaisia ovat esimerkiksi kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot. Näistä ei ole saatavilla keskitettyjä viranomaistietoja, mutta ilmiötä on kuitenkin tunnistettu yhteiskunnassamme. Tarvitaankin hyvää viranomaisten, järjestöjen ja maahanmuuttajien yhteistyötä näiden väkivallan muotojen ennaltaehkäisemiseen. Tästä meillä onkin jo useita hyviä esimerkkejä, ministeri totesi.
______________________________________________________________

Ministeri Thorsin puhe naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman aloitusseminaarissa

Arvoisat ministerikollegat, hyvät kuulijat,

Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme poikkihallinnollisessa yhteistyössä laatineet monivuotisen toimenpideohjelman (2010-2015) naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Olemme näin ottaneet haasteen vastaan ja vieneet kansainvälisellä tasolla solmitut sopimukset konkreettisiksi kansallisiksi toimenpiteiksi, jotta naisiin kohdistuva väkivalta vähenisi Suomessa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmassa onkin yhdeksi painopisteeksi valittu haavoittuvassa asemassa olevat maahanmuuttajanaiset. Korostan kuitenkin, että kaikki ohjelman toimenpiteet läpivirtaavasti on suunnattu kaikille väkivaltaa kokeneille naisille, mukaan luettuna maahanmuuttajanaiset. Palveluita ja tukitoimia tarvitsevina on eri sektoriviranomaisten huomioitava ja tunnistettava myös tämän erityisryhmän tarpeet.

Väkivallan uhreiksi joutuneiden maahanmuuttajanaisten ryhmä ei ole määrällisesti kovinkaan suuri (ulkomaan kansalaisista on naisia noin 75 000, kuinka paljon em. ryhmästä on kokenut eri asteista väkivaltaa?).

Maahanmuuttajanaiset, kuten kaikki maahanmuuttajat tarvitsevat Suomeen asettumisen alkuvaiheessa joka tapauksissa erilaista tukea, omalta puolisolta, perheeltä, viranomaisilta ja mahdollisesti järjestöiltä. On tärkeää, että palveluita voitaisiin alkuvaiheessa tarjota myös maahanmuuttajan omalla äidinkielellä. Myös tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, oikeuksista ja velvollisuuksista tarvitaan.

Tämä on osa väkivaltaa ennaltaehkäisevän työn vahvistamista.

Meillä on kuitenkin tietoa siitä, että suomalaisen miehen puolisoina maahan saapuneista maahanmuuttajanaisista on osa joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi. Kielitaidottomuus sekä tiedon puute palveluiden ja erilaisten kotoutumisen tukitoimien tarjonnasta ovat saattaneet eristää maahanmuuttajanaisia jopa vuosikausiksi yhteiskunnastamme. Pelko kontrolloivaa ja valtaa käyttävää, suomalaisen yhteiskunnan hyvin tuntevaa puolisoa kohtaan, pelko taloudellisen tilanteen heikentymisestä, oleskeluoikeuden epäämisestä tai pelko lasten menettämisestä on heikentänyt naisen toimintakykyä ja itseluottamusta ja estänyt naisen ulospääsyä väkivaltaisesta parisuhteesta.

Osa maahanmuuttajanaisista on saattanut kokea raakaakin väkivaltaa omassa kotimaassaan. Väkivaltaa ja sen uhkaa sodan ja hädän keskellä kokeneiden pakolaisnaisten tilanne on monimutkainen vyyhti avattavaksi naiselle täysin vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Traumapohjaisten vammojen tunnistaminen ja hoito vie vuosia.

Väkivallan uhrien avun saantia ja tukipalveluita on parannettava

Maahanmuuttajanaiset ovat turvakodeissa väestömääräänsä nähden yliedustettuina: ensi- ja turvakotien liiton turvakotien asiakkaista maahanmuuttajien osuus on viidennes. Turvakotien asiakkaista on yli 30 kieltä äidinkielenään puhuvaa. Lisäksi Monika-Naiset liitto on perustanut maahanmuuttajanaisille tarkoitettuja turvakoteja eri puolille maata.

Turvakotien käytön yleisyys johtunee hyvin paljon siitä, että maahanmuuttajilla on vähemmän turvaverkkoja kantaväestöön verrattuna. Se johtuu myös siitä, että väkivallan kohtaaminen salataan viimeiseen asti viranomaisilta. Maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla viranomaiset eivät aina tunnista puutteellisen kielitaidon omaavan maahanmuuttajan todellista elämäntilannetta, että asiakas on kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai tässä tunnistamisessa saattaa ilmetä kulttuurin ymmärtämättömyydestä johtuen väärinkäsityksiä.

On myös tuloksia, jotka osoittavat, että maahanmuuttajanaisten kuolleisuus henkirikosten uhrina olisi kaksinkertainen kantaväestön naisiin verrattuna. Toisaalta ilmiö on suhteutettava maahanmuuttajaryhmien kokoon; määrällisesti arvioituna kaikkiin naisiin kohdistuvista henkirikoksista kyse on suhteellisen pienestä ilmiöstä.

Maahanmuuttajien kulttuureissa esiintyy myös kunniaan liittyvä väkivaltaa, pakkoavioliittoja ja tyttöjen sukupuolielinten silpomista. Väkivaltaan laskettavina ilmiöinä myös nämä ilmiöt ovat rangaistavia tekoja. Kunniaväkivallan ja pakkoavioliittojen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen otetaan kantaa osana naisiin kohdistuvan väkivallan toimintaohjelmaa. Tyttöjen ympärileikkaus on erityiskysymys ja siitä on valmisteilla erillinen STM:n toimintaohjelma.

Järjestöjen osaaminen asiakastyössä ylivertaista ja ansaitsee kiitoksen

Haluankin tässä yhteydessä esittää kiitokseni kaikille järjestöille mittavasta työstä, jota olette tehneet mm. tämän haasteellisen asiakasryhmän parissa.

Erityisosaamista tarvitaan kunniaväkivallan ja pakkoavioliitojen tunnistamiseksi ja ilmiön vähentämiseksi / poistamiseksi. Ilmiön suuruudesta tai yleisyydestä ei ole kuitenkaan saatavilla keskitettyjä viranomaistietoja. Ilmiö on kuitenkin kohdattu yhteiskunnassamme.

Mainitsen tässä muutamia esimerkkejä, minkälaisia ratkaisuja ja minkälaisin toimenpitein kunniaväkivaltaa voitaisiin poistaa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitossa vuosina 2007 - 2009 toteutettuun konkreettiseen ja monipuoliseen Amoral -hankkeeseen.

Ihmisoikeusliitossa aloitti helmikuussa 2010 Kitke!-hanke, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä haitallisten perinteiden aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia.

Ihmisoikeusliiton keväällä 2010 valmistunut selvityksessä lähestyttiin pakkoavioliittoja koskevan ilmiön laajuutta kartoittamalla maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lähettämistä kasvatettavaksi tai asumaan vanhempiensa kotimaahan tai kolmanteen maahan. Ilmiöstä ei ole Suomessa saatavilla virallista tietoa mistään keskitetystä viranomaisrekisteristä.

Vaikka selvitys itsessään ei antanut selkeitä vastauksia ilmiön laajuuteen ja kehitykseen, nostettiin selvityksen johtopäätöksissä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jolla esim. pakkoavioliittojen syntymistä voitaisiin ennaltaehkäistä ja miten tapauksiin voidaan puuttua.

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä haluan tässä seminaarissa nostaa erityisesti kotouttamisen ja koko perheen kotoutumisprosessin yhtäaikaisuuden ja perheen jäsenten vastakkainasettelun välttämisen, ilmiön yleiseen tietoisuuteen nostamisen ja lasten ja nuorten parissa työskenteleville suunnatun koulutuksen aiheesta. Olisi myös selkeästi nimettävä taho, jossa kunniaväkivallasta ja pakkoavioliitoista on keskitetysti osaamista ja tietoa sekä konkreettisia työskentelymalleja ilmiön parissa työskenteleville tahoille, mutta esimerkiksi auttava puhelinpalvelu tai neuvontapiste, joka tavoittaisi esimerkiksi kunniaväkivallan tai pakkoavioliittojen kohteeksi tai sen uhkaa kokevat maahanmuuttajanaiset tai -tytöt.

Viranomaisten koulutukseen panostettava

Haluan myös painottaa paikallistasolla asiakastyötä sosiaali- ja terveydenhuollossa, kouluissa sekä poliisihallinnossa tekevien viranomaisten tiedon lisäämisen ja ammattitaidon vahvistamisen tärkeyttä kaikista naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ml. maahanmuuttajanaisten kokemaan väkivaltaan, kunniaväkivaltaan ja pakkoavioliittoihin puuttumiseksi, ennaltaehkäisemiseksi ja tukitoimiin ohjaamiseksi.

Haluankin heittää haasteen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, miten olemassa olevia erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaverkostoja ja paikallistason toimijoiden osaamista voidaan vahvistaa myös maahanmuuttajanaisten kokeman väkivallan tunnistamisen ja palveluiden parantamiseksi.

Hallituksen esitys kotoutumisen edistämiseksi

Tänä syksynä jätettävässä hallituksen esityksessä Eduskunnalle kotoutumisen edistämiseksi on kiinnitetty erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin maahanmuuttajanaisiin. Kotouttamislain uudistamisen peruslähtökohtana oleva kotouttamispalveluiden tarjoaminen kaikille maahanmuuttajille palvelee haavoittuvien maahanmuuttajaryhmien asemaa ja kotoutumista Suomessa.

Tietoa on jo nyt eri tahoilla, viranomaisilla ja järjestöillä, mutta valtakunnallisesti yhtenäinen eri maahanmuuttajakielille laadittu tietopaketti kaikille pysyvämmin Suomeen muuttaville puuttuu.

Maahanmuuttajien kotoutumistoimien oikeanlaista kohdentumista tukevan, hallituksen esitykseen nyt sisällytetty alkukartoitus tarjoaa välineen paikallistason viranomaisille tunnistaa kotoutumisen alkuvaiheessa myös haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ja ne jotka ovat jääneet kotoutumistoimien ulkopuolelle.

On myös tunnistettu tarve kohdistaa erityistoimia väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten ja heidän lastensa kotoutumisen tukemiseen. Kuntien laatimissa kotouttamisohjelmissa tulisi käsitellä omana kohtanaan myös maahanmuuttajanaisten kohtaamaan väkivaltaa ja sen ehkäisyä. Kotouttamisohjelmaan tulisi sisällyttää suunnitelma maahanmuuttajien kanssa työskentelevien perehdyttämiseksi väkivallan tunnistamiseen, puuttumiskynnyksen alentamiseen ja väkivallan uhrien ohjaamiseksi tukipalveluihin.

Uudistuksessa on korostettu koko perheen näkökulmaa kotoutumiseen. Jos yhteiskunta ja kodin ulkopuolinen toiminta jää maahanmuuttajaäidille vieraaksi, ei hän pysty tukemaan myöskään omien lastensa kasvua ja kotoutumista. Tietoisuutta lisäämällä maahanmuuttajanaisen oikeuksista ja velvollisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa sekä kodin ulkopuoliseen toimintaan aktivoimalla esim. matalan kynnyksen toimintamuotoihin, edistetään kotoutumista ja ennaltaehkäistään ongelmien kasaantuminen ja kärjistyminen pahimmillaan väkivallan teoiksi perheiden sisällä.