HS: Vaaralliset riimit

Helsingin Sanomat: Vaaralliset riimit 30.3.2010

Iranilaisräppäri Mehran pieksee Suomessa kotimaansa hallintoa – ja pelkää joutuvansa pian sen rautakouriin.

Munkkiniemen nuorisotalon demostudion tarkkaamosta kantautuu raskaita biittejä. Niitä ei pudottele mikä tahansa helsinkiläinen hip hop -ryhmä. Studiossa nimittäin räpätään farsin kielellä.

Pienikokoinen tumma räppäri esittäytyy Mehraniksi. Hänen vieressään äänipöytää säätelee silmälasipäinen Sahand. Iranilaissyntyiset kaverukset muodostavat hip hop -duon nimeltä Radde Pa. Nimi tarkoittaa jalanjälkiä.

Munkan studiossa parivaljakko on ehtinyt työskennellä vuoden sisällä jo kymmenisen kertaa. Valmista materiaalia on kuulemma kertynyt kokonaisen albumillisen verran.

"Olisi hienoa, jos löydettäisiin levylle julkaisija", Sahand tokaisee.

25-vuotiaan Mehranin ja 18-vuotiaan Sahandin kappaleita on ollut tosin saatavilla verkosta jo pidemmän aikaa. Lonely Woman -kappaleen video keräsi kymmeniätuhansia hittejä YouTubessa, ja persialaiset hip hop -sivustot ovat jaelleet kaverusten kantaaottavia kappaleita kotimaahan Iraniin.

Toisin kuin Suomessa, Iranissa hip hop -artistit elävät hengenvaarassa. Islamilainen hallinto on järjestelmällisesti vainonnut länsimaista nuorisomusiikkia esittäviä ja julkaisevia tahoja.

Hip hop -piirit koetaan vastavallankumouksellisiksi ja epäisänmaallisiksi, koska nämä ylläpitävät poliittista keskustelua ja tuovat musiikissa esiin esimerkiksi vaiettuja ihmisoikeuskysymyksiä. On kuvaavaa, että suosittu iranilainen hip hop -artisti D2P on vangittu peräti kaksikymmentäseitsemän kertaa.

"Kotimaani johtajia ei voi arvostella tai kyseenalaistaa julkisesti joutumatta vainon uhriksi. En voi sanoa vihaavani islamia, mutta silti koen, että uskonto on tuhonnut maamme", Mehran pohtii vakavana.

Nyt Mehran kertoo tarinansa. Me voimme vain kuunnella, sillä sen totuudenmukaisuutta emme voi mistään varmistaa.

Kertomus kuitenkin sopii nyky-Iranista kantautuviin uutisiin. Toisinajattelija ei ole maassa turvassa.

Pohjois-Iranissa kasvanut vaatekauppiaan poika valveutui poliittisesti jo 14-vuotiaana kuunneltuaan lyhytaaltoradiolla Yhdysvalloista lähetettyä Radio Iran -ohjelmaa.

Eräänä iltana vapaudenkaipuinen poika päätti kavereineen maalata iskulauseen "vihaan islamihallintoa" satoihin kotikaupunkinsa rakennuksiin. Seuraavana päivänä tulivat poliisit. Mehran pahoinpideltiin vanhempiensa silmien edessä. Sitten hänet vietiin pois.

"Pidätyksen jälkeen elin kirjaimellisesti pimeydessä seitsemäntoista vuorokauden ajan. Minulla oli side silmillä ja jouduin tekemään tarpeeni samaan pimeään koppiin, jonka lattialla nukuin. Ulkona satoi lunta, mutta vartijat pakottivat minut ulos ilman rihman kiertämää, pelkkä huppu silmilläni, ja uhkailivat raiskaavansa minut", Mehran kuvailee.

Kun nuorukainen vihdoin päästettiin eristyssellistään ulos, hänet passitettiin aikuisten vankilaan ilman oikeudenkäyntiä. Edessä oli kolme vuotta rangaistuslaitoksessa murhamiesten ja huumekauppiaiden kanssa.

Vanhemmat olivat vankeusajan epätietoisia Mehranin kohtalosta. Perhettään teini-ikäinen poika pääsi näkemään ensimmäistä kertaa vasta puoli vuotta vangitsemisensa jälkeen. Hän vapautui vankilasta 17-vuotiaana isän maksettua viranomaisille kymmenientuhansien eurojen lahjukset.

"Koska perheelläni ei ollut tarpeeksi rahaa, isäni joutui kiinnittämään kotimme lainan pantiksi", Mehran jatkaa.

Ostettu vapaus ei kuitenkaan taannut nuorelle aktivistille elämisen arvoista elämää. Vankilataustansa vuoksi Mehrania ei kelpuutettu kouluihin, ja viranomaiset ahdistelivat systemaattisesti sekä poikaa että tämän perheenjäseniä.

Eräänä yönä sotilaat jopa murtautuivat Mehranin perheen taloon, hyökkäsivät pojan kimppuun tämän nukkuessa, osoittelivat aseilla ja uhkailivat.

Paine oli niin kova, että nuorukainen ilmoittautui asepalvelukseen toivoen, että tilanne paranisi työskentelemällä yhteiskunnan hyväksi.

Vainoaminen kuitenkin jatkui armeijassa. Viidentoista kuukauden palveluksen jälkeen Mehran karkasi kotiin ja perhe teki yhdessä vaikean päätöksen: Mehranin oli lähdettävä Iranista.

"Pakenin vuorien yli Turkkiin ja sieltä Kreikkaan. Matkalla minut ryöstettiin moneen otteeseen ja jouduin syömään hengenpitimikseni ruohoa", hän muistelee.

Turkissa asuvilta sukulaisiltaan Mehran kuuli pohjoismaista ja päätyi vuonna 2007 – 21-vuotiaana – ensi kertaa Suomeen. Lentokentältä kielitaidoton iranilaispoika lähetettiin Kalasatamaan pakolaisvastaanottokeskukseen.

Kuukautta myöhemmin Mehranin matka jatkui Kajaaniin.

"Kun en saanut oleskelulupaa tai muukalaispassia, karkasin toiveenani päästä Kanadaan."

Pakomatka päättyi pidätykseen Saksassa. "Pelkäsin kuollakseni, että joutuisin takaisin Iraniin, mutta onnekseni minut palautettiin käsiraudoissa Suomeen."

Mehran toimitettiin takaisin Kajaaniin. Odotus palkittiin, ja hän sai lopulta oleskeluluvan ja muukalaispassin. Kajaaniin saapui pian myös isoveli Mostafa, joka oli joutunut pakenemaan Iranista käännyttyään kristityksi. Samassa vastaanottokeskuksessa Mehran tapasi tulevan hip hop -yhteistyökumppaninsa.

"Meillä oli Sahandin kanssa samanlainen musiikkimaku ja päätimme eräänä päivänä ryhtyä räppäämään yhdessä. Sitten muutimme veljeni kanssa Somerolle hitsaustöiden perässä. Laman myötä jäin työttömäksi ja läksin silloisen tyttöystäväni perässä Helsinkiin."

Mehran päätyi opiskelemaan liiketaloutta Haaga Helian ammattikorkeakouluun.

Samassa oppilaitoksessa opiskelee nyt myös Sahand. Äänitettyään ensimmäisen singlensä puolitoista vuotta sitten halvassa tamperelaisstudiossa iranilaisduo ryhtyi etsimään pääkaupunkiseudulta edullista äänitysstudiota.

Munkkiniemen demostudiossa äänitetyt kappaleet päätyivät pian iranilaisten hip hop -yhteisöjen sivustoille. Mehranin ja Sahandin mukaan Iranin rajojen ulkopuolella toimii sinnikäs vaikkakin epäorganisoitunut liike, joka levittää hip hopin avulla yhteiskuntakritiikin ja vaihtoehtokulttuurin sanomaa iranilaisille.

Siitäkin huolimatta, että hip hop on maassa pannassa, underground-kulttuurin leviämistä eivät viranomaiset kykene estämään. Maan oppositiovoimien tavoin paikalliset hip hop -piirit ovat onnistuneet verkostoitumaan tehokkaasti uuden teknologian avulla. Mehran ja Sahandkin ovat saaneet yhteyden D2P:n kaltaisiin iranilaiskollegoihin.

"Hip hopin kasvava suosio Iranissa on kulkenut käsi kädessä internetin kehityksen kanssa", Sahand uskoo.

Nyt duon tulevaisuus on uhattu. Mehranin sormi ei tällä kertaa osoita Iranin vaan Suomen viranomaisiin.

Poliisi teki elokuussa Mehranista karkotusesityksen, jonka perusteella Maahanmuuttovirasto päättää hänen kohtalostaan. Karkotuksen perusteena on Mehranin viime vuonna umpeutunut oleskelulupa. Työperäinen lupa oli määräaikainen, eikä sille voinut saada jatkoa töiden loputtua.

Nyt Mehran hakee asianajajansa Eero Lambergin välityksellä uudelleen turvapaikkaa. Se ei ole iranilaisille helppoa Suomessa.

"Herkästi katsotaan, että iranilaisten on turvallista palata kotimaahansa. Mehranin kohdalla koetaan, että alaikäisenä vangitsemisesta on kulunut niin paljon aikaa, etteivät viranomaiset olisi hänestä enää kiinnostuneita", Lamberg sanoo.

Räppäriparivaljakon toisella jäsenellä asiat ovat paremmin. Vuosia sitten vanhempiensa mukana Suomeen tulleella Sahandilla on pysyvä oleskelulupa.

Mehrania itseään jatkuva epätietoisuus kalvaa.

"On painostavaa joutua elämään tällaisessa tilanteessa. Olen vihdoin saanut elämäni Suomessa järjestykseen. Minulla on opiskelupaikka, asunto ja tyttöystävä. Silti minut halutaan karkottaa."

Mehranin uusi hakemus käsiteltäneen Maahanmuuttovirastossa puolen vuoden kuluessa. Iraniin, jossa toisinajattelijat ja äänekkäät taiteilijat joutuvat vainotuiksi, Mehranilla ei omien sanojensa mukaan ole mitään asiaa.

On paradoksaalista, että menneisyyden traumoistaan huolimatta Mehrania vaivaa koti-ikävä. Kun oma perhe nousee puheeksi, kovaksikeitetyn räppärin silmäkulmasta valuu kyynel.

"Rukoilen päivittäin, että Iran vapautuu ja että voisin palata rauhallisin mielin kotiin. En ole nähnyt isääni yli neljään vuoteen."


Mehran ja Sahand esiintyvät tässä jutussa omasta toiveestaan etunimillään.