HS: Älyvapaa valistus

Helsingin Sanomat, kolumni: Veera Luoma-aho: Älyvapaa valistus 13.5.2011

Mä sanon sulle, et suuret tarinat on dead.

Näytelmä on Rosa Liksomin Family Affairs, sanat Kati Outisen esittämän Jaanan, uusperheen äidin ja rasvaimuyrittäjän.

Minä istun KOM-teatterin katsomossa, olen neljätoista ja kuulen ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa postmoderni. Olen lumoutunut.

Myöhemmin omaksun koko setin. Ei universaaleja totuuksia! Pirstaleinen todellisuus! Henkilökohtaiset tulkinnat!

Minusta tuli tyypillinen 1990-luvun teini: jalassa tennarit, asenne ironinen. Puhe liberaalin länsimaisen demokratian hienoudesta sai minussa aikaan lähinnä kyynisen räkänaurun.

Silmieni ympärille on ilmestynyt huomaamatta ohuita juonteita, arkistoin kuitteja veroilmoitusta varten, olen äiti.

Huomaan muuttuneeni.

Viimeksi ymmärsin sen, kun luin kansanedustaja Jussi Halla-ahon kohutun vanhan blogikirjoituksen, joka käsittelee ihmisarvoa. Halla-ahosta tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden kohtalona on päätyä menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan; ihmisten yhtäläinen arvokkuus on vain ajallemme tyypillinen konventio ja julistus. Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänestä sosiaalisia konstruktioita.

Mitä tuohon nyt sitten sanoisi?

Totta hitossa ne ovat, kuten muuten kansallisvaltiokin.

Mutta kun ne ovat Ranskan vallankumouksessa rakennettuja sosiaalisia konstruktioita. Ne kuuluvat samaan älyttömyyksien pitkään listaan kuin valistuksen ajan muut ideat: järki, tieto, edistys, sivistys, ihmisoikeudet, vallan kolmijako-oppi, kidutuksen ja orjuuden poistaminen, sananvapaus, uskonnonvapaus, ennakkosensuurin lopettaminen, yhdistymisvapaus, yksityisen omistamisen oikeus ja ihmisen oikeus vastustaa sortoa.

Ne älyttömyydet ovat perusta, jonka päälle olemme rakentaneet länsimaisen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän.

Kuvittelin jakavani halla-aholaisten kanssa edes yhden asian: kaikkine heikkouksineenkin tämä projektimme on parempi kuin vaikkapa ääri-islamistien ajama projekti. Taisin olla väärässä.

Jussi Halla-aho onkin jonkinlainen kaikkea suhteellisena pitävä postmoderni relativisti ja nihilisti. Hän väittää kyllä puolustavansa "läntistä sivilisaatiota", mutta samalla hän vähättelee jatkuvasti liberaalin demokratian ja avoimen yhteiskunnan peruslähtökohtia.

Ihan kuin Ranskan vallankumous olisi vain häiriköiden aiheuttama hässäkkä ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus tyypillistä suvaitsevaiston lätinää.

Kyllä, huomaan muuttuneeni.

Eräs tuttavani sanoi, että vanhemmiten hän on alkanut uskoa jälleen valistuksen projektiin. Mutta siinä uskossa on jotain melankolista.

Se oli hyvä idea.