HS: Nationalismi yhdistää kaikkia puolueita

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Niko Kannisto: Nationalismi yhdistää kaikkia puolueita 12.5.2011

Perussuomalaisia kutsutaan usein nationalistiseksi tai kansallismieliseksi puolueeksi. Termeillä viitataan erityisesti puolueen maahanmuuttokriittiseen siipeen mutta myös perussuomalaisiin yleisesti.

Nationalismin käsite on varsin monimerkityksinen. Sanakirjoissa se viittaa yleensä kansallismielisyyteen tai äärioikeistolaisuuteen. Toisaalta nationalismi tarkoittaa tuntemusta tai uskoa, joka pitää yllä nykyistä valtiojärjestystä.

Nationalismin ideologian mukaan kansakunniksi järjestäytyneet ihmisryhmät haluavat olla osa itsenäistä, yhtenäistä ja ainutlaatuista kansallisvaltiota. Käytännössä kaikki Suomen asukkaat ovat tässä mielessä nationalisteja. Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa itsenäisyyden, yhtenäisyyden ja omaleimaisuuden arvot tuotiin suoraan esille. Nationalismin perusideologia on kuitenkin kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmien taustalla.

Kansallisvaltioilla on aina kansallinen tehtävänsä, joka näkyy esimerkiksi perustuslaeissa ja ulkopolitiikassa. Suomen kansallinen tehtävä on vaihdellut Suur-Suomen luomisesta kylmän sodan jännitteiden lieventämiseen. Nykyään Suomen tehtävänä on edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kaikkialla maailmassa. Perussuomalaiset allekirjoittavat nämä arvot mutteivät ole erityisen innokkaita viemään niitä ulkomaille.

Nationalismi kytkeytyy sellaisiin poliittisiin kysymyksiin, jotka määrittävät merkittävästi kansallisvaltion olemusta tai sen suhdetta ulkomaailmaan. Suomessa tällaisia kysymyksiä ovat eri aikoina olleet suomen ja ruotsin kielen suhteet, valtiomuoto, uskonto, historian tulkinta, suhteet Venäjään ja Neuvostoliittoon, kommunismi, valtion symboliikka ja maanpuolustus.

Toisaalta nationalismi on politiikan tekemisen tapa. Kaikki poliittiset ryhmät pyrkivät leimaamaan omat pyrkimyksensä kansallisiksi tai "oikeaksi" suomalaisuudeksi.

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa keskeisiä kansallisia itseisarvoja olivat suomen kieli, historia ja maanpuolustus. Vihreillä oli Suomen leijonasymbolista oma versionsa, jonka avulla suomalaisuus pyrittiin kiinnittämään ympäristöteemoihin. Kristillisdemokraatit viittasivat ohjelmassaan uskontoon ja maanpuolustukseen. Keskusta, Sdp ja kokoomus korostivat työtä suomalaisuuden keskeisenä arvona.

Ihmisryhmien suhteiden muutokset politisoivat nationalismin kysymyksiä. Suomessa tämä on viime aikoina näkynyt erityisesti maahanmuuttokeskustelussa. Perussuomalaisten vaaliohjelman laaja maahanmuutto-osio korostaa nationalismiin kuuluvaa kansallisen yhtenäisyyden ajatusta. Ohjelmassa "normaali" suomalaisuus viittaa lähinnä suomen kieleen ja kristinuskoon.

Kielen merkitys uussuomalaisten kotoutumiselle tunnustetaan muissakin puolueissa, mutta perussuomalaisilla paikallisen kielen hallitseminen on selvemmin Suomessa oleskelun edellytys. Vaaliohjelma nostaa suvivirren ja joulujuhlan puolustettavien arvojen joukkoon aikana, jolloin kirkko kamppailee yhteiskunnan maallistumisen paineissa.

Toisaalta perussuomalaisten ohjelmassa sanotaan tuskin mitään Suomen valtion suhteista uskonnollisiin ja etnisiin ryhmiin. Perussuomalaisten Suomessa mitä tahansa kulttuuria ja uskontoa saa harjoittaa kuten tähänkin asti mutta korosteisen toissijaisena suomalaisuuteen nähden.

Perussuomalaisten mielestä kansojen liikkuvuutta pitäisi rajoittaa ja maahanmuuttajien tulisi entistä enemmän vastata omasta toimeentulostaan. Puolueen mukaan EU luo enemmän ongelmia kuin hyvää. Suomen itsenäisyyttä ei saa uhrata integraatiokehitykselle, eikä muiden valtioiden kriisitalouksia pidä tukea.

Nationalistisella ulkopolitiikalla viitataan yleensä sellaiseen politiikkaan, jonka tavoitteena on tuottaa välittömiä kansallisia etuja muiden kustannuksella. Juuri tällaisesta politiikasta Suomea on eduskuntavaalien jälkeen syytetty.

Viime vuosina Suomessa on kiistelty ruotsin kielen asemasta kouluopetuksessa. Kielivähemmistön oikeudet ovatkin eräs vanhimmista suomalaisen nationalismin peruskysymyksistä.

Perussuomalaisten ajattelussa ruotsin kieli ei liity suomalaiseen identiteettiin vaan on puhtaasti tarkoituksenmukaisuuskysymys. Ruotsia saa opiskella, jos katsoo sitä tarvitsevansa. Ruotsin kielen asemaan ylipäänsä puolue ei ota kantaa mutta ehdottaa ruotsinkielisten televisio-ohjelmien vähentämistä.

Perussuomalaisten ohjelman taustalla on yhtenäisen kansakunnan ihanne. Yhtenäistä on kuitenkin hyvin monimutkaista määritellä, ja siksi on helpompaa luoda sille negaatio: maahanmuuttajat. Nationalismin yhtenäisyyttä korostava logiikka toimii yleensä juuri negaation kautta, ja erityisesti tässä mielessä perussuomalaisten vaaliohjelmaa voi pitää nationalistisena.

Toisaalta nationalismi kuuluu kansallisvaltion demokratiaan eikä ole perussuomalaisten yksityisomaisuutta. Muiden puolueiden "kansalliset" asiat vain ovat erilaisia ja rakentuvat erilaisille mielipiteille.