Jan-Erik Enestam: Vihapuhetta Pohjoismaiden verkossa

Salon Seudun Sanomat: Jan-Erik Enestam, kolumni: Vihapuhetta Pohjoismaiden verkossa 4.9.2011

Olen monessa puheessa ja usein myös tällä palstalla kehunut Pohjoismaiden saavutuksia. Riippumatta siitä, onko mittapuuna kansainvälinen kilpailukyky, kestävä kehitys, innovaatio, koulutus vai tasa-arvo, sijoittuvat Pohjoismaat kansainvälisessä vertailussa kymmenen parhaan joukkoon, joskus jopa aivan kärkeen. Me olemme yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Tämän ohella Pohjoismaissa on maailman korkein veroaste. Tässä onkin yhtälö, jota pidetään mahdottomana. Yleisesti katsotaan, että korkeat verot ja hyvä kansainvälinen kilpailukyky ovat toistensa vastakohtia. Sitä, että meillä ei näin ole, kutsun pohjoismaiseksi paradoksiksi.

***

Pohjoismainen yhteistyö perustuu yhteiseen arvopohjaan, kuten demokratiaan ja tasa-arvoon erityisesti sukupuolten välillä, oikeudenmukaisuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen, mutta myös mahdollisuuteen kielellisesti ymmärtää toisiamme. Pohjoismainen yhteiskuntamalli on tämän yhteisen arvopohjan konkreettinen tulos.

Eri selvitykset osoittavat myös, että Pohjoismaiden kansalaiset kokevat olevansa muita onnellisempia.

Kaiken pitäisi olla kunnossa pohjoisessa Onnelassa. Mutta kuten kaikilla kolikoilla, tälläkin on kääntöpuolensa. Ruotsin pääministeri Olof Palme ja ulkoministeri Anna Lindh murhattiin, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, Sello-murhat sekä norjalaisen Anders Behring Breivikin 77 viattoman ihmisen raaka tappaminen tapahtuivat kaikki näissä malliyhteiskunnissa.

Miksi? Mitä liikkuu tällaisten kylmäveristen tappajien aivoissa? Miten voimme estää tällaista tapahtumasta uudestaan?

***

Yleispätevää vastausta ei taida löytyä, koska tapaukset ovat erilaisia. Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa koulukiusaaminen lienee päällimmäisenä syynä, joten siihen puuttuminen varhaisessa vaiheessa saattaa auttaa.

Breivik lienee psykopaatti, jonka ”ideologia” perustuu kiihkouskonnon ja -kansallisuuden hengenvaaralliseen yhdistelmään ja joka ammentaa inspiraationsa samanmielisten kanssa verkossa.

Sello-murhenäytelmässä sokea mustasukkaisuus oli laukaisevana tekijänä. Palmen murha oli poliittinen, olkoonkin, ettei syyllistä vieläkään ole löytynyt. Poliittinen oli Breivikin terroritekokin.

Yhtenä ratkaisuna on ehdotettu aselain tiukentamista ainakin niin, ettei automaattiaseiden hallussapito olisi yksityishenkilöille sallittua. Tätä kannatan, vaikka se ei estä automaattiaseen hankkimista ”pimeästi”.

Oman messunsa arvoinen ovat vihapuheet verkossa. Onko todellakin sananvapaus niin pyhä, että sen varjolla anonyymisti saa vapaasti lietsoa vihaa verkossa? En tiedä paljonko auttaisi, jos olisi pakko esiintyä omalla nimellä, mutta se olisi ainakin reilua ja kielenkäyttö saattaisi siistiytyä.

Se olisi jo saavutus!

Paniikkiratkaisuihin ei kuitenkaan ole syytä mennä. Avoin, demokraattinen yhteiskuntajärjestelmämme on aina puolustamisen arvoinen. Niin Norjassa tehtiin ja se herätti kunnioitusta koko maailmassa.

”Avoin yhteiskunta ja sen viholliset” on teos, jonka filosofi Karl Popper julkaisi vuonna 1945. Se on tänään yhtä ajankohtainen kuin silloin. Se olisi sopiva teema Pohjoismaiden neuvoston ”huippukokoukselle”, jossa Pohjoismaiden pääministerit keskustelevat pohjoismaiden parlamentaarikkojen kanssa tulevassa istunnossa marraskuun alussa Kööpenhaminassa.

Kirjoittaja on Pohjoismaiden neuvoston johtaja.