Taloussanomat: Varo, työttömyys tarttuu naapurista

Taloussanomat: Varo, työttömyys tarttuu naapurista 8.9.2011

Väärät naapurit voivat käydä kohtalokkaiksi ja tuhota taloutesi ja mahdollisuutesi työnhaussa. Työttömyys nimittäin tarttuu. Alueilla, joissa työttömyysaste nousee 13 prosenttiin, naapurusto estää asukkaan työllistymistä, paljastaa tutkimus. Katso mistä tämä johtuu. Tutkija syyttää tilanteesta huonoa asuntopolitiikkaa.

Työttömyys tarttuu naapurista. Ei kai nyt sentään?

– Tarttuminen voi olla hiukan vahva sana, mutta tuoreet tutkimukset osoittavat, että naapurusto vähintään estää asukkaiden työllistymistä, jos työttömyysprosentti nousee riittävän korkealle, 13 prosenttiin.

Näin toteaa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta. Hän ja kollegaprofessorit Matti Kortteinen ja Timo. M. Kauppinen julkaisivat hiljattain artikkelin, joka murentaa aiempia käsityksiä kaupunkien alueellisen eriytymisen mekanismeista ja ilmiön vakavuudesta Suomessa.

Tutkimus todistaa ensi kertaa, että alueellinen eriytyminen heikentää "huonojen alueiden" asukkaiden asemaa konkreettisesti. Asukkaiden on vaikeampi päästä kiinni työelämään ja kasvattaa elintasoaan.

– Eriytyminen on muuttunut vakavaksi hyvinvointiongelmaksi Suomessa, Vaattovaara sanoo.

Koulutus tai äidinkieli
eivät selitä kehitystä

Aiemmin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ja vastikään kansainvälisessä tiedejulkaisussa Urban Studiesissa julkaistussa artikkelissa tarkastellaan, mitä kävi 1990-luvun lamassa työttömäksi joutuneille.

Työttömien elämää seurattiin 2000-luvulle saakka. Havaintona oli, että korkean, yli 13 prosentin työttömyyden alueilla asuneista harvempi pääsi elämässään eteenpäin siinä missä pienemmän työttömyyden alueilla työpaikka löytyi ja tulot kasvoivat.

Kehitys ei johtunut esimerkiksi asukkaiden koulutuksesta, äidinkielestä, sukupuolesta tai perheellisyydestä. Näiden tekijöiden vaikutukset eliminoitiin.

– Kaksikymmentä vuotta olemme olleet huolissamme ilmiöstä, mutta vasta nyt uskallamme kollegoidemme kanssa käyttää sanaa segrekaatio, Vaattovaara sanoo.

Hän toteaa, että työttömyys jäi heikoilla alueilla ikään kuin päälle, kun naapuri ja kaverit olivat samassa asemassa.

Työssä olleiden elämään asuinalueiden työttömyysprosentilla ei ollut vastaavaa vaikutusta.

– Näyttäisi siltä, että on kyse kadunkulmien yhteisöistä ja tietynlaisesta jengiytymisestä. Taustalla voi olla esimerkiksi huonot elintavat kuten rankka alkoholinkäyttö ja sitä kautta vähitellen syrjäytyminen.

Vaattovaara painottaa, että tulokset eivät pysty selittämään työttömyyden "tarttumisen" syitä aukottomasti. Aiemmista tutkimuksista on saatu viitteitä esimerkiksi siitä, että ympäristö ei tarjoa korkean työttömyyden alueilla yhtä paljon taloudellista ja henkistä tukea kuin muilla alueilla. Myös tieto uusista työmahdollisuuksista ja mahdolliset hyödylliset henkilösuhteet ovat harvassa.


"Nykyinen asuntopolitiikka
on huonoa"

Tuoreimpien, vuoden 2009 lopun tilastojen mukaan työttömyysprosentti nousee esimerkiksi Helsingissä yli 13 prosentin, tai lähelle sitä, vain yksittäisillä alueilla koillisessa ja itäisessä Helsingissä.

Vaattovaaran ja kollegojen tutkimuksessa alueita tarkasteltiin tätä pienempien alueiden kautta korttelien ja jopa yksittäisten talojen tasolla.

Ongelmia havaittiin hyvin paikallisista "huono-osaisuuden taskuissa". Niitä on muun muassa kaupungin vuokra-taloissa.

Minkälaisia poliittisia johtopäätöksiä tästä tulisi vetää?

Vaattovaaran mukaan keskustelun alueellisesta eriytymisestä on ylipäätään aika muuttua.

Aiemmin huolena on ollut lähinnä hyväosaisten pakoa "huonoilta" alueilta, mutta ongelmaa on pidetty kohtuullisen pienenä, eikä todellisia haittoja ole osoitettu. Nyt on todisteita siitä, että huono-osaisuuden kasaantuminen aiheuttaa todellisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia.

Tämä puolestaan kiihdyttää alueiden eriytymistä entisestään, kun muun muassa seutujen sosiaali- ja terveyspalvelut joutuvat koville ja ongelmat kouluissa yleistyvät.

– Olemme aika voimallisesti argumentoineet, että ajatus nykyisenkaltaisesta yhteisvastuullisesta asuntopolitiikasta pääkaupunkiseudulla on huono, Vaattovaara sanoo.

Hän viittaa pääkaupunkiseudun poliittiseen linjaukseen, jonka mukaisesti sosiaalista asuntotuotantoa on ripoteltu eri kuntien alueille tasaisesti. Jokaisen kunnan on haluttu kantavan taakkansa kuluista.

Suuntaviivat on kirjattu muun muassa Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen vuoteen 2017 saakka ulottuvaan toteutusohjelmaan.

Ei enää
Peltosaaria

Professorin mukaan yksi esimerkki epäonnistumisesta asuntopolitiikassa on Peltosaaren lähiö Riihimäellä. Siellä lama-ajan sosioekonomiset ongelmat jäivät pysyviksi ja kärjistyivät.

Työttömyys on pysynyt korkeammalla tasolla kuin Riihimäellä keskimäärin, hyvätuloisten osuus samaten.

– Nykypolitiikan vaarana on, että luomme uusia Peltosaaren kaltaisia paikallisia segrekaation moottoreita.

Vaattovaaran mielestä sosiaalista asuntotuotantoa tulisi sijoittaa riittävän suurille alueille ja riittävän harvaan niin, että alueille syntyy aitoa kysyntää useammista sosioekonomisista ryhmistä.

Samansuuntaisesti pohtii Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.).

Hän toteaa, että uudet tutkimustulokset kyseenalaistavat osaltaan nykyiset toimintamallit.

– Sosiaalista asuntotuotantoa halutaan hajauttaa alueellisesti, koska vuokratalojen köyhät tulevat kalliiksi.Toinen vaihtoehto olisi hoitaa asia rahalla, hän sanoo.

Soininvaara toteaa, että tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, ettei eri sosioekonomisessa asemassa olevien täydellinen sekoittaminen johda parhaisiin yhteiskunnallisiin tuloksiin. Hyväosaiset ja huono-osaiset eivät ole sosiaalisesti tekemisissä toistensa kanssa, vaikka asuisivat lomittain.

Realistisempaa olisi sekoittaa toisaalta köyhimpiä ja keskituloisia ja toisaalta keskituloisia ja rikkaimpia.

– Toisaalta, jos sosiaalipolitiikka tuottaa köyhyyttä, on sitä vaikea estää asuntopolitiikalla.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok.) toivoo niin ikään koko keinovalikoiman käyttöä kehityksen estämisessä. Osansa on niin koulutus-, sosiaali- kuin asuntopolitiikallakin. Hän toteaa, että tutkimuksen tulokset vaativat jatkoperehtymistä ja keskustelua.

– Pitää olla aidon huolissaan. Helsingissä on aito segrekaation uhka olemassa, hän sanoo.