Savon Sanomat: Ole oman elämäsi turisti

Savon Sanomat: Päivikki Antola: Ole oman elämäsi turisti 8.4.2013

Erilaisuus pelottaa, luo ennakkoluuloja. Silkka vierasihailu yksipuolistaa. Erilaisuuden ja yhdenvertaisuuden yhtäaikaisuus sen sijaan mahdollistaa kulttuurisen vuoropuhelun, vaikkei eturistiriidoilta ja yhteentörmäyksiltä voidakaan välttyä.

“Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin“, neuvoo suomalainen sananlasku. Arvaaminen ei tässä tarkoita sattumalta oikeaan osuvaa päättelyä, vaan arvioimista, itsensä tarkastelua.

Arvioiminen on arvon määrittämistä. Joka toista arvioidessaan antaa tälle arvon, ei katso toista ylen. Arvon antaja pyrkii näkemään toisen tämän erityisyydessä ja hyväksymään sen, että toisessa voi olla myös sellaista, mitä arvioija ei ainakaan suoralta kädeltä ymmärrä.

Tuntematta itseään, siis arvaamatta omaa tilaansa, on vaikea antaa toiselle arvoa. Vierasta koskeva viisaus alkaa itseä koskevasta viisaudesta. Arvoa toiselle voi antaa se, joka osaa arvioida oikein omaa tilaansa.

Rasistinen käyttäytyminen johtuu itselle erilaisen kohtaamiskynnyksestä, oudon pelosta. Rasismi on kulttuurin opittua käyttäytymistä, ympäristön, kasvatuksen ja sosiaalisen paineen tulosta. Samantekevää, koskeeko se kansallista, uskonnollista, kieleen tai käyttäytymiseen liittyvää poikkeavuutta.

Ihminen etsii me-tunnetta. Meikäläinen ei ole muukalainen. Saksalaisen filosofin ja sosiologin Georg Simmelin mukaan muukalaisuus merkitsee sitä, että etäinen on lähellä. Hän ei ole ufo, tunnistamaton lentävä esine, vaan tunnistettu olento, onhan hänet identifioitu, kun on nimetty ”muukalaiseksi”. Häntä ei ajattelussa onnistuta sisällyttämään ”suomalaisuuden” piiriin.

Erilainen on samanlaisen, toinen on minän elinehto. Ei voi sanoa ”minä” ilman, että on joku ”sinä”, jolle sen sanoo. Kieli luokittelee. Sanoja neekeri, mustalainen, valkolainen voidaan käyttää asiallisesti ja halventavasti tilanteen ja tarkoitusperän mukaan.

Erilaisuus hämmentää, jarruttaa viestintää, kaavoittaa ajattelua, luo yleistyksiä, muukalaisvihaa. Etnosentrinen asenne tarkoittaa taipumusta arvioida vieraita tapoja, ilmiöitä ja ihmisiä arvioijan omilla arvoilla ja uskomuksilla, omien tapojen perusteella. ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka.”

Amerikkalaiset ovat pinnallisia; lihavat hyväntuulisia; laihialaiset pihejä; juutalaiset ahneita; mustalaiset epärehellisiä. Suomalaiselle ”ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistais”; suomenruotsalaiselle ”ryssen är ryss fast han steks i smör.”

Suomessa syntynyt tummahipiäinen lapsi ei ymmärrä, miksi valkoihoinen täti haukkuu häntä kadulla neekeriksi. Uskonnollinen perinnekin kertoo kulttuurikaavoittumista; islamia lukuun ottamatta kaikkien suurten maailmanuskontojen nimitykset ovat ulkopuolisten antamia, alkuaan usein halventavassa mielessä.

Mihin erilaisen pelkomme perustuu? Kirjassaan Suomi toisin sanoen (2004) Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen, Olli Löytty ja Petri Ruuska valottavat sitä kolmen käsitteen avulla.

Ksenofobia on muukalaisuuden pelkoa. Yhteinen ihmisyys ei merkitse mitään, erot ovat kaikki. Eriväristä, -ikäistä, -kielistä, eri tavoin käyttäytyvää ja uskovaa ihmistä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää.

Luohan jokainen kieli puhujalleen äidinkielen näköisen maailman. Jo Platon esitti, että kieli on ajattelun peili tai kamera ja siten esikuva ja malli. Kielen mallit ovat ajattelun malleja, ajattelun mallit kulttuurin malleja. Suomen kieli ajaa ajattelemaan suomalaisesti, kirjoittaa suomen kielen professori Pentti Leino.

Mitä ei ole kielessä, sitä ei ole mielessä. Eskimojen kielestä puuttuu sana karitsa, mutta hylkeiden ja lumen nimityksiä on satoja. Hopi-intiaaneilla on vain yksi hyönteistä, lentokonetta ja lentäjää merkitsevä sana. Kieli on tarkoituksenmukaista.

Ksenofilia on vierasihailua, vetovoimaa erilaiseen ihonväristä, iästä, kielestä, sukupuolesta, uskonnosta riippumatta.

Vieraspelko ja vierasihailu korostavat erilaisuutta havainnoijaan. Vieraspelkoiselle todellisuus ei aina ole vain yksi. Vierassuopealle kulttuurien moninaisuus ei ole automaattisesti vain hyvä asia. He ovat joko-tai-ihmisiä.

Ksenosofia tarkoittaa erilaista koskevaa viisautta. Se perustuu sekä-että-asetelmaan; siihen, että inhimillinen yhdenvertaisuus ja erilaisuus voivat olla olemassa yhtä aikaa. Erilaisen kohtaaminen on sekä mahdollisuus että haaste, ongelmakin, voihan erilaisen ihmisen pitäminen samanarvoisena itsen kanssa aiheuttaa eturistiriitoja ja yhteentörmäyksiä.

Ksenosofi oppiikin elämään erilaisen kanssa, samalla kun pyrkii sovittelemaan toiseuden kohtaamiseen liittyviä ongelmia. Hän tunnistaa, kuka ja mikä ”toinen” on, ja ennen kaikkea, keitä ihmisinä – minä samanlaisena, sinä erilaisena – olemme.

Erilaisuuden suvaitsija jättää tekemättä, mitä ei halua itselleenkään tehtävän. Erilainen on yhdenvertainen samanlaisten kantasuomalaisten kanssa, joita yhdistää äidinkieli, isänmaa, sota, sauna, sisu ja lenkkimakkara. Tällöin erilaiseen ja samanlaiseen ihmiseen pätee sama suomalainen sananlasku: ”Eri tupa, eri tapa.” Ei tarvitse hyväksyä, voi silti arvostaa.

Kantasuomalainen voisi elää elämäänsä Suomessa turistin tapaan: eihän hän lähde etelänmatkallekaan mielessään halveksunta, inho, pelko tai viha erilaiseen, vaan myönteisellä, odottavalla asenteella; tunteakseen iloa, hämmästystä, myötäelämistä, nautintoa, rakkautta, yllätyksiäkin.

Erilainen on tullut kaikkialle jäädäkseen.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian professori emerita, Turun yliopiston uskontotieteen ja Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti ja tietokirjailija.