HS: Kajaanilaiset maahanmuuttajat kehuvat uutta kotiaan

Helsingin Sanomat: Kajaanilaiset maahanmuuttajat kehuvat uutta kotiaan 21.4.2013
Helsingin Sanomat: "Ensin tarkkaillaan, sitten totutaan"

Tietokonekorjaaja Mansour Ahmadi ja autonasentaja Ali Mahdi ovat tyytyväisiä yrittäjiä työn touhussa. Eikö Nälkämaan pääkaupunki olekaan muukalaisvihamielinen paikka?

'Terve, Jaakko! Huomenna valmis. Laitetaan kovalevy paikalleen."

Mansour Ahmadi posmottaa iloisesti puhelimeen Kajaanin linja-autoasemalla sijaitsevassa liikkeessään, jossa hän on korjannut tietokoneita kesästä 2011.

Kajaanin maine sai pahan kolhun loppukesällä 2005. Suomalaisten ja maahanmuuttajien tappelusta tuli valtakunnan uutinen, joka leimasi kaupungin rasistiseksi. "Vielä kaksi vuotta sitten Kajaani oli median lempilapsi, köyhän Kainuun kulttuurimyönteinen ja luova talouskeskus. Nyt Kajaani on maahanmuuttajia hakkaavien umpimetsäläisten kaupunki. Ainakin julkisuudessa", analysoi Helsingin Sanomat laajassa reportaasissaan 21.8.2005.

Lähes kahdeksan vuotta myöhemmin linja-autoasema kaupungin keskustassa näyttää varsin kansainväliseltä. Kurdien pitämä pizzeria on saanut seurakseen Ahmadin tietokonekorjaamon ja etnisen ruokakaupan, josta saa halal-lihaa ja aasialaisia mausteita.


Mansour Ahmadi poseeraa ylpeänä tietokonekorjaamonsa edessä Kajaanin linja-autoasemalla.
Mansour Ahmadi on Iranin kurdi. Hän saapui Suomeen vuonna 2002 ja päätyi suoraan Kajaaniin.

Ahmadi valmistui ammattikorkeakoulun tietotekniikkalinjalta hyvin arvosanoin. Tietokoneet, kännykät ja digiboksit ovat hänelle myös harrastus. "Minulla on kavereita alalla. Keskustelemme ongelmista Skypessä turkiksi, persiaksi ja englanniksi."

Tänään on hyvä päivä. Työpöydällä on rivissä tietokoneita tuunattavana.

Yrityksen alku oli todella synkkä. "Kuukaudessa kävi asiakkaita sama määrä, joka nykyään käy päivässä. Tappiota tuli, ja lopettaminen kävi mielessä."

Hiljalleen sana alkoi kuitenkin levitä. "Jos asiakas saa hyvää palvelua, hän kertoo ystävilleen ja sukulaisilleen. Nyt meillä on jo paljon kanta-asiakkaitakin."

Ahmadin valttina ovat edulliset hinnat ja reilu palvelu. Monet eivät ymmärrä tietokoneista juuri mitään, ja heitä olisi helppo vedättää. Kun ongelmat paljastuvat luultua pienemmiksi, asiakkaat ovat iloisia.

Tietokoneliikkeen ovi käy lounasaikaan tiheästi, kun Mansour Ahmadin tutut käyvät tervehtimässä. Liikkeestä on muodostunut epävirallinen sosiaalitoimisto, maahanmuuttajayhteisön kohtaamispaikka. "Autamme toisiamme aina, jos tulee ongelmia", Ahmadi kertoo.


Ali Magd Ali on töissä Ali Mahdin autokorjaamossa. Hänellä on kädet moottorissa kahvitauollakin.
Sen sijaan firmassa työskentelevät työharjoittelijat ovat kaikki olleet suomalaisia. Heitä tulee sekä ammattikorkeakoulun että työvoimatoimiston kautta. 18-vuotias Janne Heikkinen on tyytyväinen pestiinsä.

"Ei Kajaanissa ole monta tietokoneliikettä. Täältä vastattiin heti, että tervetuloa. Mansour on reilu pomo, ja olen oppinut täällä paljon uutta. Kaveritkaan eivät ole kuittailleet, että olen maahanmuuttajalla hommissa."

Ahmadi korostaa tasavertaisuutta. Täällä ei olla pomoja ja työntekijöitä, vaan kavereita. "Olisi typerää olla ylpeä. Minä voin oppia uusia asioita työharjoittelijalta, yhtä lailla kuin hän oppii niitä minulta."

Samaa asennetta yrittäjä on opettanut lapsilleenkin. "Ihmisiä ei pidä luokitella. Rasistillakin on jokin tausta mielipiteilleen. Asioista pitää aina pystyä keskustelemaan."

Itse Ahmadi ei ole vihaa joutunut kokemaan. "Rasismia on kaikkialla maailmassa. Mutta jos itse olet hyvä ja arvostat toisia, myös sinua arvostetaan ja kohdellaan hyvin."

Ahmadi muutti aikoinaan Kajaaniin vaimonsa kanssa. Pariskunnan vanhemmat tyttäret ovat lukiossa ja pärjäävät hyvin. "16-vuotias tyttöni sai juuri koulun parhaan suomen kielen arvosanan."

Perheen nuoremmat lapset, 2-vuotias tyttö ja 10-vuotias poika, ovat syntyneet Kajaanissa.

Mansour Ahmadin liikkeen nimi on "ATK-Arman". Arman on hänen poikansa kurdinkielinen nimi. Suomeksi se tarkoittaa tavoitetta.

Ja tavoitteita Mansour Ahmadilla todellakin riittää.

Ahmadin suomalaiset kanta-asiakkaat saivat yllytetyksi hänet viime vuonna mukaan politiikkaan. Nyt hän on keskustalainen varavaltuutettu ja ammattikorkeakoulun johtokunnan jäsen.

Ahmadin tärkein päämäärä on turvata lastensa tulevaisuus. Luultavasti se tulevaisuus on täällä, tutussa kaupungissa. "Kajaani tuntuu kodilta. Ympäristö on turvallinen ja ihmiset mukavia."


Ali Mohammad (vas.), Salar Abdol Majid ja Najafi Moksa piipahtivat Mansour Ahmadin liikkeessä lounasaikaan.
Kaupungin laidalla on vanha Uiton telakka. Nykyisin telakan tiloissa toimii korjaamo, jonka henkilökuntaan kuuluu kaksi Alia ja yksi Esko. Kahvinkeitin röpöttää, tupakka palaa ja haalarit peittyvät tummaan rasvaan, kuten asiaan kuuluu.

"Ali teki moottoriin jakopään vaihdon ja minä laitan sen paikoilleen. Tällaisiin ryskähommiin kelpaavat suomalaisetkin", Esko Vatula virnistää.

"Tämä firma perustuu Alin ammattitaitoon. Irakissa on säilynyt vielä oikeaa autotietoutta. Teemme käytännön ekotekoja, kun pidennämme autojen käyttöikää", Vatula selvittää.

Mutta annetaanpa Ali Mahdin itse jatkaa aiheesta.

"Jos menet merkkiliikkeeseen, siellä vaihdetaan kalliilla rikkinäisen osan tilalle uusi, vaikka vanha osa voisi olla helppo korjata", hän kritisoi.

Mahdille ei riitä, että vika löytyy. "Pitää selvittää, miksi vanha osa meni rikki. Jos sen vain vaihtaa, uusikin voi kohta särkyä samasta syystä."

Mahdi on pedantti moottorimies. Hän signeeraa korjaustyönsä laittamalla moottoriin nimensä ja puhelinnumeronsa. "Jos auto viedään uudelleen huoltoon jossakin muualla, voivat soittaa minulle ja kysyä, mitä olen moottorille tehnyt."

Ali Mahdi saapui Kajaaniin monen mutkan kautta Irakista 11 vuotta sitten. Lähi-idässä opitut autotaidot eivät olleet valtti Suomen työmarkkinoilla. "Minulta kysyttiin, miten voin tietää autoista, kun Irakissa on pelkkää hiekkaa", Mahdi huokaa.

Kun mekaanikon paikkaa ei löytynyt, mies ryhtyi yrittäjäksi vuonna 2005. "Puolen vuoden jälkeen minulla oli jo paljon asiakkaita."

Nykyinen firma muodostui, kun Mahdi tapasi Esko Vatulan Kajaanin kaupunginteatterissa ja he päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Toinen Ali, Ali Magd Ali, napattiin mukaan suoraan ammattikoulun penkiltä.

Aivan kuten tietokonefriikki Mansour Ahmadille, myös Ali Mahdille työ on harrastus. Keskiyön auringon innoittamana Mahdi innostui kerran kokeilemaan, pystyykö A8-mallin Audin vaihdelaatikon purkamaan yhdessä yössä. Onnistuihan se.

"Koska olen maahanmuuttaja, en voi tehdä virheitä. Mutta kun teen työni hyvin, maine leviää", Mahdi pohtii.

Hän on oppinut kommunikoimaan kainuulaisten asiakkaiden kanssa. Vitsit toimivat aina. Niitä voi vääntää vaikka kielten kummallisuuksista.

"Olen kuullut, kun ihmiset huutavat toisilleen 'hiljaa'. Kerran asiakas kysyi minulta, ovatko renkaat hiljaiset. Luulin, että hän käski minun olla hiljaa."

"Pissapoika on myös hassu sana. Pitkään luulin, että se on jokin vitsi, kunnes Esko selitti minulle, mikä pissapoika on", Ali Mahdi hekottaa.

Asentaja arvostaa suomalaisia asiakkaita. He maksavat laskunsa ajallaan. Jotkut ovat jopa tinkineet hintaa ylöspäin. Maahanmuuttajat saavat hieman kritiikkiäkin. Joskus he olettavat saavansa ilmaisia palveluksia, mutta Mahdi haluaa kohdella kaikkia tasavertaisesti maksavina asiakkaina.

Mahdilla on omien sanojensa mukaan enemmän kantasuomalaisia kuin ulkomaalaistaustaisia ystäviä. Myös vaimo on suomalainen.

"Olen kohdannut rasismia ehkä pari kolme kertaa. Töissä en ole kokenut sellaista koskaan", Mahdi kertoo.

Mahdi on yrittänyt välillä muuttaa Ouluun, jossa hänen veljensä asuu, muttei viihtynyt siellä kuin muutaman kuukauden.

"Kajaani on koti. Kun käyn vaikka Helsingissä, on kiva tulla tänne takaisin."

Rasistisen kaupungin leima on ollut Suomessa ei-toivottu kiertopalkinto siitä asti, kun joukko skinheadeja pilasi Joensuun maineen vuosiksi 90-luvulla. Viime vuosina tätä viittaa on soviteltu Pohjois-Karjalan Lieksalle, joka sai nopeasti oman pakolaisvähemmistönsä 2000-luvun ensivuosikymmenen lopulla.

"Islamilaisessa kulttuurissa ei hyväksytä sossurahaa, jos pystyy tekemään töitä. Itse tienattu raha on eri raha", Ali Mahdi punnitsee.

Muutaman vuoden kuluttua varmaan Lieksastakin jo löytyy maahanmuuttajien pyörittämiä korjaamoja ja muita yrityksiä.

________________

Helsingin Sanomat: "Ensin tarkkaillaan, sitten totutaan"

'Kajaani ei ole rasistinen kaupunki, eikä ole koskaan ollutkaan", tiivistää kaupunginjohtaja Jari Tolonen. Hänen mielestään vuoden 2005 rasistista väkivaltaa käsitellyt kohukin sai alkunsa yksittäistapauksesta.

"Viime vuosina tilanne on koko ajan stabilisoitunut. Aika hyvin maahanmuuttajat ovat löytäneet paikkansa", Tolonen kertoo.

Maahanmuuttajia on ollut kaupungissa merkittävä määrä jo vuosikymmenen ajan.

"Täällä Kainuussa ollaan sellaisia, että tulokkaita vähän aikaa ensin tarkkaillaan ja sitten yleensä totutaan", kaupunginjohtaja pohtii.

Rikosylikomisario Jarkko Maksniemen mukaan Kajaani ei erotu rasistisissa rikoksissa muista kaupungeista. "Poliisin tiedossa ei ole esimerkiksi sellaista, että samoja henkilöitä toistuvasti epäiltäisiin rasistisista teoista. Nämä ovat enimmäkseen yksittäistapauksia."