Yle: Monikulttuuriseen ja suvaitsevaan Suomeen

Yle, kolumni: Kari Arola: Monikulttuuriseen ja suvaitsevaan Suomeen 10.4.2013

Jos kuuntelet sivukorvalla huoltoasemien baareissa miesten puheita, törmäät usein ulkomaalaisia moittiviin mielipiteisiin.

Jos erehdyt menemään netissä sellaisten keskusteluryhmien sivuille, joissa maahanmuuton vastustajat kiihdyttävät itseään raivoon toisten samanmielisten kanssa, törmäät suvaitsemattomuuteen, rasismiin ja puhdassuomalaisuuden ylistämiseen, miltei rotuhygieniaan.

Joillakin täällä koivun ja tähden maassa kasvaneilla on liki perimään piirtynyt kyky torjua vieras. Jo metsäsuomalaiset vaihtoivat asuinpaikkaa, kun puron lastu viestitti yläjuoksulle muuttaneesta naapurista. Muukalainen oli epäilyttävä.

Emme halua horjuttaa maailmankuvaamme emmekä luopua omasta tietämättömyydestämme.

Topeliuksen mukaan Suomi-poika, Matti, on juro, jäykkä, rehellinen ja työteliäs. Kun Jumala on tahtoo väännättää kiviä maan päällä, hän lähettää Matin kivimäkeen. Eikä tänne muita tarvita.
Topeliaaninen pinttymä on niin voimakas, että se tarjonnut kasvualustan maahanmuuttoa arvostelevalle poliittiselle liikkeelle, kuten muutamien perussuomalaisten ehdokkaiden Nuiva vaalimanifesti osoitti eduskuntavaaleissa.

Hiljattain ilmestyi kaksi kirjaa, Erilaisuuksien Suomi ja Muuttajat. Nämä antavat tutkimuksiin perustuvan, toisenlaisen ja totuudenmukaisen kuvan maahanmuutosta. Tutkimustiedot murskaavat ennakkoluuloja.
Ilman kansainvälistä muuttoliikettä ihminen ei olisi pystynyt lukuisiin kulttuurin ja talouden saavutuksiin eikä teknologis-tieteelliseen kehitykseen. Liikkuminen paikasta toiseen on ollut koko ihmiskunnan historian ajan luonnollista. Se on ollut hyödyksi.

Muutto Suomeen kasvaa. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaan kansalaisten määrä lisääntyy nykyisestä parista sadastatuhannesta runsaasti. Jo ennen vuotta 2030, siis vajaassa 20 vuodessa, maahan muuttaneiden määrä on yli puoli miljoonaa. Samaan aikaan suomalainen kantaväestö vähenee.
Ennusteet maahanmuutosta saattavat olla alakantissa, koska ikääntyvien hoivapalvelut kasvavat ja Suomeen värväämällä värvätään ulkomaista työvoimaa.
Ja kuunnelkaapa tätä: Vuonna 2009 joka neljännessä Helsingissä solmitussa avioliitossa vähintään toinen osapuoli oli ulkomaan kansalainen.
Suomi on tilastojen valossa muuttunut monikulttuuriseksi maaksi. Onko Suomi sitä käytännössä ja asenteellisesti.

Maassa on sekä perinteisten suomalaisten tapojen ylläpitäjiä että uusien ja toisista kulttuureista tulleiden traditioiden vakiinnuttajia. Samanaikaisesti Suomessa asuu paljon sellaisia, jotka eivät tunne kuuluvansa mihinkään selvästi rajattuun ryhmään, vaan he omaksuvat elämäntapansa monista kulttuureista ja vaikutteista. He ovat maailmankansalaisia.

Aika on ruostuttanut Topeliuksen Suomi-kuvan yksiulotteiseksi. Satusedän Suomi on historian jäänne.
Tämä johtaa moniin kysymyksiin:
Pitäisikö kouluissa opettaa kielikylvyn lailla monia muitakin kuin valtakieliä niin, että opettajina hyödynnettäisiin maahanmuuttajia, kuten professori Janne Saarikivi esitti viikonvaihteen Helsingin Sanomissa. Näin Suomi olisi innovatiivinen ja syntyisi nykyistä monipuolisemmin ajattelevia ikäluokkia.
Säilyykö Suomi kahden kansalliskielen maana?
Ja mikä on eri uskontojen rinnakkaiselo monikulttuurisessa Suomessa? Veisataanko koulujen kevätjuhlissa muutakin kuin suvivirttä?

Taannoin pysähdyin salomailla synnynpitäjässäni juttelemaan toriparlamenttia pitävien ukkojen kanssa.
Puheliain miehistä kertoili jälkipolvensa kansainvälistymisestä ja moderneista aviositeistä.
"Nyt meidänkin suvussa on ensimmäinen buddhalainen", Tirkkoseksi esittäytynyt maalaismies ylpeili.
Tirkkosen mielestä muuttaminen maasta toiseen on hyvä asia ja sukusiteiden solminen eri kulttuurien kesken nykyaikaa.
Repikää siitä!