Turun Sanomat: Turvapaikkasopimusta tarpeen uudistaa

Turun Sanomat, pääkirjoitus: Turvapaikkasopimusta tarpeen uudistaa 11.4.2016

Eurooppaan heijastunut pakolaiskriisi on ensi sijassa humanitaarinen tragedia. Kriisi näkyy myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, taloudessa ja vaikutuksina valtioiden sisäiseen vakauteen.

Osansa kriisistä on saanut Euroopan unioni jäsenvaltioineen ja säädösrakenteineen.

EU on lähestynyt pakolaiskriisiä Dublinin sopimuksen kautta. Vuonna 1990 solmittu ja sittemmin päivitetty sopimus sanoo, että turvapaikkahakemukset on pääsääntöisesti käsiteltävä siinä EU-maassa, jonne hakija ensiksi saapuu, johon jättää turvapaikkahakemuksen ja jonne häneltä talletetaan sormenjäljet. Jos hakija poistuu maasta kesken prosessin, hänet voidaan palauttaa sinne takaisin.

Miljoonien turvapaikanhakijoiden tulva paljasti sopimuksen onttouden. Valtaosa jäsenmaista ajaa säädöksien muuttamista. Osa tulomaista on kohtuuttomassa paineessa.
Euroopan komissio esitti muutosvaihtoehtojaan keskiviikkona. Yksi mahdollisuus olisi Dublinin sopimuksen täydentäminen kriisimekanismilla. Hätätilanteessa turvapaikanhakijoita voitaisiin siirtää maasta toiseen, kun tietty tulijamäärä ylittyy. Siirrot tehtäisiin kiintiöperiaatteella.

Toinen vaihtoehto on Dublinin sopimuksen korvaaminen pysyvällä, kiintiöihin perustuvalla jakomekanismilla. Jäsenmaakohtaiset kiintiöt perustuisivat maan kokoon, varallisuuteen ja vastaanottokykyyn.

Kauemmas tulevaisuuteen tähtäävä vaihtoehto olisi turvapaikka-asioiden siirtäminen kokonaan eurooppalaiselle tasolle turvapaikka-asioiden virastoon. Kiintiöt olisivat tässäkin mukana. EU:n kestoratkaisu – viraston perustaminen – on ainakin tässä vaiheessa utopiaa.

Kiintiöihin perustuvat vastuunjaot ovat myrkkyä osalle jäsenmaista. Jos komissio kuulemiskierroksen jälkeen saa Dublin-päivityksensä lakiesityksen muotoon, jonkinlainen vastuunjako paperissa varmasti on mukana.
On todennäköistä, että ratkaisua haetaan Dublinin sopimuksen modernisoinnista. Pysyvä ja automaattinen vastuunjako ei mene jäsenmaissa läpi, ei etenkään Itä-Euroopan maissa eikä Britanniassa.

Dublinin sopimuksen toimivuus edellyttää muutakin kuin kriisimekanismin lisäämistä. Ulkorajavalvontaa on syytä tehostaa. Sisärajakäytännötkin kaipaavat päivittämistä. Palautusmahdollisuuden toimivuus on varmistettava ja turvallisuus- ja rajaviranomaisten yhteistyötä hiottava.

Suomella on syynsä tukea Dublinin sopimuksen ajantasaistamista. Jos tulijavirta itärajan yli taas yltyy, kriisimekanismi voi olla tarpeen.

Dublin-päivitys edellyttää myös Turkin kanssa tehdyn turvapaikkasopimuksen pitävyyttä. Sanomattakin on selvää, että EU-maiden on oltava keskenään solidaarisia ja hyväksyttävä yhteinen vastuu yhteisestä unionista.