Ulkoasiainministeriö: Konfliktin pitkä varjo – Kosovon pakolaiset odottavat yhä kotiinpaluuta

Ulkoasiainministeriö: Konfliktin pitkä varjo – Kosovon pakolaiset odottavat yhä kotiinpaluuta 10.9.2010

Kosovon sodanaikaisten pakolaisten paluumuutto pitää yhä yllä poliittisia jännitteitä Kosovossa sekä Kosovon ja Serbian välisissä suhteissa. Suurimpia esteitä paluulle ovat turvallisuus sekä poliittinen ja taloudellinen tilanne.

Vuoden 1999 tapahtumien seurauksena lähes puolet Kosovon kahden miljoonan väestöstä pakeni maasta. Heistä suurin osa palasi pian NATOn pommitusten jälkeen, mutta noin 245 000 jäi pysyvämmin Kosovon ulkopuolelle.

Toinen suurempi pakolaisaalto seurasi vuoden 2004 levottomuuksia. Silloin lähti pääasiassa serbejä, jotka siirtyivät joko maansisäisinä pakolaisina serbienklaaveihin Kosovossa tai Serbian puolelle.

EU:n edistymisraportin mukaan tällä hetkellä noin 200 000 Kosovon alueelta lähtenyttä henkilöä on Serbiassa, 16 000 Montenegrossa ja 20 000 maansisäisinä pakolaisina Kosovossa.

Paluumuuttajien lukumäärä on pysynyt alhaisena mutta lisäystä on tapahtunut vuodesta 2008. YK:n pääsihteerin raportin mukaan 1 153 henkilöä palasi vuonna 2009, mikä on muutamia satoja aiempaa vuotta enemmän. Palaajien määrä on jatkanut nousuaan myös vuoden 2010 aikana. Pakkopalautettujen määrä on joitakin satoja vapaaehtoisia palaajia korkeampi.

Paluumuutto siirtyy kuntien vastuulle

Ahtisaaren suunnitelma ja Kosovon perustuslaki määrittelevät vähemmistöjen aseman Kosovossa. Ne takaavat paluumuuttajalle oikeuden palata haluamalleen alueelle ja saada takaisin kiinteä sekä irtain omaisuutensa.

Kosovon perustuslaki määrittelee Kosovon multietniseksi valtioksi ja takaa laajat vähemmistöjen oikeudet, erityisesti Kosovon serbeille. Vaikka Kosovo ei ole Euroopan neuvoston jäsen, se on sitoutunut kansallisten vähemmistöjen suojelustandardeihin.

Kansallinen paluumuuton strategia hyväksyttiin alkuvuodesta 2010. Paluumuuttokysymykset kuuluvat tällä hetkellä Kosovon yhteisö- ja paluumuuttoministeriön vastuulle.

Uuden paikallishallintolain (desentralisaation) pohjalta ministeriössä on meneillään organisaatiomuutos, jossa päävastuu paluumuuttoasioista siirtyy kunnille ja ministeriössä säilyy monitorointi. Jokaiseen kuntaan perustetaan paluumuuttotoimisto, kunnan tulee laatia ja hyväksyä paluumuuttostrategia sekä raportoida ministeriöön.

Paluumuuton haasteet

Turvallisuustilanne on yksi merkittävä syy paluumuuton hitauteen, ja etniset ryhmät siirtyvätkin lähinnä sellaisten alueiden välillä, joissa ovat enemmistönä. YK:n pääsihteerin turvallisuusneuvostolle antaman uusimman (7/2010) raportin mukaan väkivaltatapausten määrä ei ollut lisääntynyt edelliseen raportointikauteen verrattuna, mutta tapauksia on kuitenkin tasaisesti, joten se ylläpitää turvattomuuden tunnetta.

Palaajat ovat kohdanneet syrjintää, väkivaltaa ja omaisuuden tuhoamista. Turvattomuuden tunnetta ylläpitää osaltaan myös oikeusvaltion heikkous. Tapauksia ei hoideta oikeusteitse, eivätkä tiettyjen vähemmistöjen edustajat luota Kosovon oikeuslaitokseen tai poliisiin. Oikeuslaitoksen ja viranomaisten pelätään myös olevan etnisesti puolueellisia.

Taustalla vaikuttavat myös sodan aikaiset selvittämättömät kysymykset, ja etnisiin suhteisiin kasaantuu paljon jännitteitä.

Kosovossa on sodan ajalta kadoksissa vielä lähes 2 000 henkilöä. Heidän kohtalonsa selvittäminen on edellytys sovintoprosessille ja ryhmien välisille hyville suhteille, jotka osaltaan edistäisivät paluulle suosiollisen ilmapiirin syntymistä.

Paluumuuttoa hidastaa merkittävästi myös elämän edellytysten puuttuminen. Kunnilla ei välttämättä ole tarjota palveluita eikä työllistymismahdollisuuksia.

Palveluiden ja koulutuksen osalta huolena on niiden puuttumisen lisäksi myös saatavuus eri kielillä.

Vaikka halua paluuseen olisikin, on työttömyys erittäin korkea ja tämä tekee Serbian maksamista tuista hyvin houkuttelevia. Serbia tukeekin edelleen niin rahallisesti kuin poliittisesti serbienklaavien asukkaita, mikä estää integroitumisen osaksi Kosovon järjestelmiä ja paluumuuttoavun vastaanoton Kosovon viranomaisilta.

Kestävän ratkaisun esteenä ovat myös omaisuudenhallintaan ja virallisten asiakirjojen saamiseen liittyvät kysymykset. Lähteneiden taloja on laajalti vallattu ja palauttamiset ovat edenneet hitaasti. Kosovo Property Agencylle (KPA) on jätetty 40 000 vaatimusta, joista noin puoleen oli reagoitu syyskuuhun 2009 mennessä. Osa rekistereistä on myös edelleen Serbiassa.

Desentralisaation tehokas toimeenpano kaikkien vähemmistöjen hyväksi on edelleen suuri haaste. Strategioita kunnissa on hyväksytty, mutta niitä ei pystytä täysin implementoimaan, seurantamekanismeja ei ole, keskushallinnon tuki niin rahallisesti kuin poliittisestikin puuttuu ja hallinnon tasojen välinen koordinointi on heikkoa.

Paluumuuton edistäminen on myös kallista ja projektit haasteellisia (palaajat eivät välttämättä jää ja saattavat myydä talonsa yms.).

Paluuta on myös tuettu enemmän maaseudulle kun poliittisesti herkemmille alueille, mikä ei täysin ole linjassa vapaan asuinpaikan valinnan oikeuden kanssa.