Dan Koivulaakso: Hyvinvointisovinismista (blogi) 9.5.2011
Vaalien jälkeinen analyysi ei tuloksista vaan tulevasta ovat vielä niin hankalia tehdä, että tyydyn vatvomaan oikeistopopulismin nousua. Huolimatta teeman valinnasta, kannustan lukijaa pitämään mielessä, että Kokoomus tulee kirjoittamaan sen leikkausohjelman, jonka puolesta PS hallituksessa äänestää. Näiden konkreettisten tekojen pohjalta meidän on rakennettava oppositiopolitiikkaamme. Ei pelkkien arvojen.
Perussuomalainen hyvinvointisovinismi voitti vaalit, koska heidän tarinansa oli uskottavampi kuin vasemmiston. Oli helpompi myydä hyvinvointisovinistinen tarina portugalilaisten ja kreikkalaisten omasta vastuusta kuin pankkien vastuuta kriisistä, joka on ollut Vasemmiston vastaus talouskriisin jälkipyykkiin. Myös tarina syrjäseutujen ja suomalaisten etujen puolestapuhujina oli uskottavasti kehystetty.
Teppo Eskelinen kirjoittaa osuvassa vaalianalyysissaan, että Vasemmistolla on ollut ongelmia ymmärtää kulttuurisen syrjäytymisen kokemusta koska ”Vasemmistolainen (marxilainen) perusajatus on suhtautua ongelmiin taloudellisina jakokysymyksinä eikä huomata sitä, että ihmisille usein paljon raskaampaa on menettää subjektiviteettinsa, itsekunnioituksensa ja paikkansa tarinassa.” Tällä hän viittaa eri tavoilla viime laman jälkeen yhteiskunnan marginaaleihin työnnettyihin työttömiin, velkaantuneisiin jne. ryhmiin.
Jaan monelta osin Eskelisen näkemyksen, mutta se vaatii kuitenkin jatkotyöstämistä, sillä analyysi eri erityisesti kuvaa esimerkiksi yrittäjäpopulistien tai Suomen Sisu -tendenssien nousua puolueen sisällä. Näistä ensimmäinen on protestia ja kokoomuksen yrittäjäpolitiikkaa kohtaan ja sekin varsin ekonomistista eli ”pärjäämistä omillaan” korostava.
Suomen Sisulaisiakin analysoisin mieluusti nimenomaan ekonomistisen ihmiskuvan pohjalta, sillä se on vähemmän kartoitettu alue, kuin heidän suhtautumisensa siirtolaisiin. Esimerkiksi yli 1/3 osan Helsingin äänistä saaneen Perusuomalaisen Jussi Halla-ahon vanhan blogimerkinnän mukaan: “ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”
Tämä, joskin päinvastainen, kuin Vasemmiston näkemys on silti taloudelliseen päällysrakenteeseen sidottu tapa suhtautua ihmisiin. Tässä valossa ei olekaan lainkaan yllättävää, että Halla-ahon puolue- ja Sisu-toveri sekä tuore kansanedustaja Juho Eerola kirjoitti vielä viime kesänä viehätyksestään fasismiin ja Mussolinin talouspolitiikkaan.
Itse uskon, että kansallismielisten politiikkojen murskaaminen voidaan parhaiten tehdä nimenomaan heidän talouslinjaustensa kautta. Heidän arvonsa tai suhtautuminen siirtolaisiin kun ovat nimenomaan syy äänestää heitä. Hyvinvoinnin takaaminen vain vahvimmille taas ei.